Tilanteemme on sellainen, että mies on sairastanut aivosairauden, josta häneen on jäänyt jälkiä paljon. Mieheni on siis jo vuosia ollut todella "tyhmä", emme keskuetle mistään koskaan ja arjen asiatkin ovat hänelle todella vaikeita. Hoidan yksin lapset ja tämän yhden "ison lapsen". Hänen tilanteensa ei muutu enää koskaan parempaan vaan aina huonompaan suuntaan, mm. muisti huononee koko ajan. En nauti hänen kanssaan enää mistään, esim. yhteinen hotelliloma lähinnä kauhistuttaa, sillä mieheni ei itse tajua millainen hänen olemuksensa nykyään on, jutuista puhumattakaan. Sosiaalinen elämämme on supistunut kovin vähiin, sillä mieheni nähtyään tuttavat eivät enää meitä kyläilemään kutsu. Asiaa hankaloittaa se, että hän itse tajua asioiden tilaa. Olen todella väsynyt ja haluaisin alkaa elää omaa elämää, mutta koen, että en voi jättää miestäni sillä hän ei voi itse tilalleen mitään. Tuntuu vaan kovin pahalta, että oma elämä kuin heitetty menemään :( Olen ihastunut toiseen ja pohdin kuinka paha asia tällaisessa tilanteessa olsi pettäminen? Tuntuu että kuristun tässä nykyisessä tilanteessa ja tarvitsisin jonkun kanssa hellyyttä, jne....
Olenko oikeutettu pättämään miestäni
olisinpa leski?
8402
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ymmärrän hyvin , että tilanteesi on vaikea ja jotakin on syytä tehdä.
Mene keskustelemaan asiosita asiantuntevien ihmisten kanssa. Vaadi, että miehesi saa hoitoa jossakin muualla ja saat edes hengittää kodissasi vapaasti.
Hanki ystäviä ja mene mukaan erlämään muualle.
Olen hyvin läheltä nähnyt vastaavan tapauksen ja siinä todellakin mies ei asu kotona vaan hoitopaikassa. Tuota iso lasta, joksi sairaus on miehesi vienyt et todellakaan jaksa hoitaa. Mukaan tulle suuria vaikeuksia, tiedän sen, kun rakas ihminen muuttuu sairauden myötä ihan toiseksi. Koeta saada hoito muualle miehellesi, toki helppoa se ei ole, mutta sitkeydellä onnistuu.
Sinulla on oikeus omana elämään, minä en ainakaan tuomitse, uskon että lapsistasi pidät hyvän huolen, heilläkin on isänsä vuoksi paha olla. Mutta heitäkin auttaa kun tietävät, että isää hoidetaan hyvin muualla.
Vaikka tämä voikin kuulostaa kovin kylmältä, niin...
Ei ole sinun velvollisuutesi uhrata elämääsi kokonaan. Olet ilmeisesti vielä kohtalaisen nuori, jos lapset ovat kerran kotona. Ala elää elämääsi ilman riippakiveä. Muutoin sinusta kasvaa vain katkera, vanha nainen.
Äläkä välitä ihmisten pahasteluista. Miehesi ei ole enää se sama ihminen, johon rakastuit. Puolison henkistä vajavaisuutta ja siitä seuraavaa sosiaalista hylkiöitymistä ei kukaan romahtamatta jaksa.
Kun toivoo jäävänsä leskeksi ja sitten jkun toive toteutuu..etpä taida huutaa ilosta....uhrata voi itsensä, mutta toisen kuolemaa toivoen,on tuskasi suurempi kuin arvaatkaan.Olipa miehesi muuttunut kuinka hyvänsä...kokemuksella sen sinulle sanon..sinä voit vaikka erota ennemmin.
Tunnen erään pariskunnan jotka vastaavassa tilanteessa muuttivat erilleen asumuseroon. Sitä kesti 1,5 vuotta kunnes mies sai uuden kasvaimen ja kuoli siihen aika pian.
Voimia sinulle. Muista, että sinun ei tarvitse uhrata elämääsi. Jos miehesi olisi terve ja kysyisit häneltä ja hän sinulta, että mitä vastaavassa tilanteessa toivoisit kumppanin tekevät. Mikä olisi vastaus?
Tilanteesi on vaikea ja olet miestä kaipaava ja tarviseva eikä sinulla silä ole enään muuta kuin papereissa. Eikä se riitä terveelle naiselle. Meillä on vain yksi elämä elettävänä ja pitääkö se elää muille ihmisille ajatellen mitä he ajattelevat minusta. Ei meidän tarvi ellä arvosteljoille. Sinun pitää kuunnella sydämen ääntä mitä pystyt tekemään sillä sinä hajoat naisena jos jäät elämään päivästä toiseen elämääsi. Sairaan ihmisen kanssa ei ole helppo elää. Vaikka kuinka vihkikaavassa sanotaan että kunnes kuolema meidät erottaa meidän pitää uskaltaa tehdä ratkaisuita ihmsissuhteiden kannalta. Jos sydämeesi mahtuu kaksi miestä limittäin kunnioittaen molempia jos olet vahva voit elää niinkin. Sillä olet herkkä vastuullinen ihmisenä ja käyt läpi tunteitasi myös sairaan miehesi suhteen sillä mehän kiinnymme eläessämme toistemme kanssa. Muttta sinulla on myös lupa oikeaan elämään eikä ulkopuoliset ihmiset voi sitä sinulta estää.
Äkkiä horatsu, jätä toisen perhe rauhaan. Turhaan syyttelet, näet tuon miehen suurempana rikollisena.
Asiaton kommentti sinulta!!!!
Mitenkäs ne myötä ja vastoinkäymiset? Pääsikö unohtumaan vai tuliko valehdeltua pastori-sedälle ja vielä herran huoneessa? Naisilta hyväksytään ihan mitä vaan mutta jos mies olisi samassa tilanteessa, hänet kirottaisiin alimpaan helvettiin. Tämä on nyt sitä tasa-arvoa.