Minulla on työpaikalla ongelmana huutava ja epävakaa toimitusjohtaja. Oma esimieheni on minun ja hänen välissä, ja olen nyt saanut vedettäväkseni projektin joka on tuon toimarin ”lempilapsi”. Toisin sanoen, hän käskyttää minua suoraan oman esimieheni ohi.
Minulla on persoonallisuudessani sellainen piirre, että minun on vaikea kestää huutavia ja suuttuneita ihmisiä. Näinollen, kun tuo toimari avaa suutuspäissään suunsa ja huutaa ja meuhkaa, niin menen aivan lukkoon enkä uskalla/pysty oikein sanomaan enkä tekemään juuri mitään. Olen normaalisti ahkera ja aikaansaava työmyyrä, mutta tässä työpaikassa istun suurimman osan ajastani lamaantuneena ja välillä säikähdän kun kuulen tuon huutavan äänen käytävällä . Riittää, että hän on suuttunut jollekin toiselle, se saa jo tuntemaan itseni hyvin epävarmaksi ja epämiellyttäväksi.
Aiemmissa työyhteyisöissä olen pärjännyt hyvin, koska normaalistihan ihmiset ovat työpaikalla asiallisia ja käyttäytyvät järkevästi.
Tämä on käytännössä johtanut siihen, että en ole mikään projektipäällikkö, vaan toimarin sihteeri tämän projektin suhteen; muillakin työkavereilla on vähän sama tilanne; tulee helposti myönnyttyä mitä kummallisimpiaan ja mahdottomiin aikatauluihin ja asioihn vain sen takia että tuo yksi saadaan hiljaiseksi. Ja siinä samalla sitten on jouduttu tekemään mm tämän hankkeen aikataulu sellaiseksi että sitä ei voi pitää, vaikka kaikki menisi kuinka putkeen. Ja aikataulujen pitämättömyys johtaa tietysti uusiin raivokohtauksiin jne.
Olen ajatellut irtisanoutumista; minulle on tarjottu vanhaa paikkaani takaisin; palkka nykyistä parempi ja työyhteisö jossa ”ei tarvitse pelätä”; no eihön haukku haavaa tee, mutta kovin on epämiellyttävää tämä. Jätän projektin hyvin hankalasti muille, mutta toisaalta muuthan sitä ovat jo tähänkin asti hoitaneet ja minä olen ollut vain sihteeri. Minusta jää varmasti huono kuva kun jätän projektin näin hankalasti, mutta tunnen, että en pysty olemaan tälle firmalle tällaisenakaan hyödyksi yhtään. Plus että oma elämäni on hyvin stressaantunutta tämän johdosta. Pitääkö tässä vielä miettiä että lähdenkö vai enkö...?
Onko kenelläkään ollut tällaisia tilanteita työpaikalla? Toisaalta luulen, että jos kerron nyt omalle esimiehelleni oikeat syyt, hän ymmärtää kyllä. Varma en ole, mutta luulisin. Ja hänelle taas pystyy puhumaan järkeä...
Minulla on persoonallisuudessani sellainen piirre, että minun on vaikea kestää huutavia ja suuttuneita ihmisiä. Näinollen, kun tuo toimari avaa suutuspäissään suunsa ja huutaa ja meuhkaa, niin menen aivan lukkoon enkä uskalla/pysty oikein sanomaan enkä tekemään juuri mitään. Olen normaalisti ahkera ja aikaansaava työmyyrä, mutta tässä työpaikassa istun suurimman osan ajastani lamaantuneena ja välillä säikähdän kun kuulen tuon huutavan äänen käytävällä . Riittää, että hän on suuttunut jollekin toiselle, se saa jo tuntemaan itseni hyvin epävarmaksi ja epämiellyttäväksi.
Aiemmissa työyhteyisöissä olen pärjännyt hyvin, koska normaalistihan ihmiset ovat työpaikalla asiallisia ja käyttäytyvät järkevästi.
Tämä on käytännössä johtanut siihen, että en ole mikään projektipäällikkö, vaan toimarin sihteeri tämän projektin suhteen; muillakin työkavereilla on vähän sama tilanne; tulee helposti myönnyttyä mitä kummallisimpiaan ja mahdottomiin aikatauluihin ja asioihn vain sen takia että tuo yksi saadaan hiljaiseksi. Ja siinä samalla sitten on jouduttu tekemään mm tämän hankkeen aikataulu sellaiseksi että sitä ei voi pitää, vaikka kaikki menisi kuinka putkeen. Ja aikataulujen pitämättömyys johtaa tietysti uusiin raivokohtauksiin jne.
Olen ajatellut irtisanoutumista; minulle on tarjottu vanhaa paikkaani takaisin; palkka nykyistä parempi ja työyhteisö jossa ”ei tarvitse pelätä”; no eihön haukku haavaa tee, mutta kovin on epämiellyttävää tämä. Jätän projektin hyvin hankalasti muille, mutta toisaalta muuthan sitä ovat jo tähänkin asti hoitaneet ja minä olen ollut vain sihteeri. Minusta jää varmasti huono kuva kun jätän projektin näin hankalasti, mutta tunnen, että en pysty olemaan tälle firmalle tällaisenakaan hyödyksi yhtään. Plus että oma elämäni on hyvin stressaantunutta tämän johdosta. Pitääkö tässä vielä miettiä että lähdenkö vai enkö...?
Onko kenelläkään ollut tällaisia tilanteita työpaikalla? Toisaalta luulen, että jos kerron nyt omalle esimiehelleni oikeat syyt, hän ymmärtää kyllä. Varma en ole, mutta luulisin. Ja hänelle taas pystyy puhumaan järkeä...
Vastaukset 1
Vanhimmat
No menet sinne vanhaan työpaikkaan tietenkin takaisin kun kerran sinut sinne otetaan. Eihän sitä tarvitse edes miettiä. Älä ole yksi niistä lukemattomista lampaista jotka eivät osaa päättää omasta elämästään.