Kaikki varmaan ovat huomanneet että nuorena on helpointa saada uusia kavereita. Antaisin mitä tahansa että voisin elää nuo vuodet uudelleen, paremmilla sosiaalisilla taidoilla ja rohkeammalla minällä. Nyt on liian myöhäistä ja kaikki on pilalla. Opiskeluvuosilta ei oikeastaan ole jäänyt ketään hyvää ystävää tai ne harvatkin asuvat eri puolella Suomea ja heillä on omat elämät.
Korkeakouluopinnot lopuillaan ja olen jo 24-vuotias, niin en tiedä kehtaanko enää mennä opiskelemaan jos toiset sitten ovat niitä 19-20-vuotiaita. Tunnen itseni ihan 19-vuotiaaksi, sellaiseksi joka haluaa vain bilettää ja tavata uusia ihmisiä. En halua vielä työelämään. Korkeakouluopinnot ovat kuitenkin takana jo, ja tuntuu tyhmältä ottaa yhteyttä ihmisiin joiden kanssa en ole silloinkaan paljoa jutellut silloin KUN OLISI OLLUT LUONTEVAA JA HYVÄ MAHDOLLISUUS. Esim.yksi poika. Olen hänen fb-kaverinsa, mutta tosiaan tuntuisi tyhmältä laittaa viestiä, en edes tiedä onko hänellä tyttöystävää.
Kuitenkin, rahat ovat niin vähissä ja opintolainaa 8 000. Ajattelin, että tekisin töitä vuoden ja sitten hakisin taas opiskelemaan, ehkä ihan jotain eri alaa. Mutta sitten olen jo 25.:( Minua ahdistaa suunnattomasti tämä vanheneminen ja ystävien puute. Vaikka sitä on ollut niin aktiivinen, harrastanut, opiskellut, matkustellut, niin ei siitä ole hyötyä jos ei uskalla kunnolla puhua ihmisille.
Korkeakouluopinnot lopuillaan ja olen jo 24-vuotias, niin en tiedä kehtaanko enää mennä opiskelemaan jos toiset sitten ovat niitä 19-20-vuotiaita. Tunnen itseni ihan 19-vuotiaaksi, sellaiseksi joka haluaa vain bilettää ja tavata uusia ihmisiä. En halua vielä työelämään. Korkeakouluopinnot ovat kuitenkin takana jo, ja tuntuu tyhmältä ottaa yhteyttä ihmisiin joiden kanssa en ole silloinkaan paljoa jutellut silloin KUN OLISI OLLUT LUONTEVAA JA HYVÄ MAHDOLLISUUS. Esim.yksi poika. Olen hänen fb-kaverinsa, mutta tosiaan tuntuisi tyhmältä laittaa viestiä, en edes tiedä onko hänellä tyttöystävää.
Kuitenkin, rahat ovat niin vähissä ja opintolainaa 8 000. Ajattelin, että tekisin töitä vuoden ja sitten hakisin taas opiskelemaan, ehkä ihan jotain eri alaa. Mutta sitten olen jo 25.:( Minua ahdistaa suunnattomasti tämä vanheneminen ja ystävien puute. Vaikka sitä on ollut niin aktiivinen, harrastanut, opiskellut, matkustellut, niin ei siitä ole hyötyä jos ei uskalla kunnolla puhua ihmisille.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ja tuo poika asui opiskeluaikanani NAAPURISSANI, huoh, tuhlasin niin monta mahdollisuutta jolloin olisin voinut ottaa kontaktia häneen, mutta aina vaan piilouduin...
Koskaan ei ole myöhäistä aloittaa opiskelut. Ja eipä sekään haittaa vaikka ikäeroa olisikin useampia vuosia. Olen itse 26-vuotias ja minun nuorimmat kaverini ovat 19-vuotiaita. Ikäerosta johtuen saattaa olla kavereiden kesken tietynlaisia näkemyseroja monista asioista, mutta ne ovat pieniä asioita loppujenlopuksi. Tärkeintä on kunnioittaa toista ihmistä sellaisena kuin se on.
Voi ei, ymmärrän tuskasi. Mutta jos yhtään lohduttaa niin 25-vuotias ei ole ollenkaan liian vanha fuksiksi. Meilläkin aloitti viime syksynä pari 25:sta, ja molemmat olivat huipputyyppejä, jotka saivat hetkessä paljon uusia kavereita.
Toki sun täytyy sitten olla siinä mielessä myötämielinen, ettet heti menetä malttiasi jos ne parikymppiset käyttäytyvät vielä joissain tilanteissa lapsellisesti. Vaikket olisikaan kaikesta samaa mieltä niin pidä asiat omana tietonasi. Muuten kyllä 25-vuotias voi olla oikein hyvää pataa muutamaa vuotta nuorempien kanssa, olen nähnyt tästä useita esimerkkejä omassa yliopistossani.
Tuo vuoden työskentely saattaa olla hyvä idea. Opiskeluelämän hassutteluihin on huomattavasti mukavampi lähteä, jos säästötililläkin on euroja. Muuten kyllä kannustan sua hakemaan vielä johonkin jos tunnet ettet halua vielä uraputkeen. Elämästä kannattaa pyrkiä nauttimaan ikävuosien 20-30-välillä, koska silloin se saattaa hyvinkin olla parasta ja sosiaalisinta.
Koskaan ei ole liian myöhäistä. Itse olen amiksessa ekaa vuotta, ja luokallani on 25v nainen, 32v mies ja pari 20 vuotiasta. Ei heitä sieltä mitenkään erota - samoissa porukoissa kuljetaan ja tullaan loistavasti juttuun. :) Rohkeasti vaan kouluun jos mieli tekee! Mä olen itse 16v ja oikeastaan paras kaverini koko koulusta on juurikin tuo 25v nainen, ei sillä iällä ole väliä jos kemiat kohtaa :)
Olen 25-vuotias ja aloitin nyt syksyllä toisen tutkinnon yliopistossa. Tunnen itseni vähän vanhaksi uusien opiskelutovereideni joukossa, mutta ehkä se tästä lähtee. Ystäviä uudelta paikkakunnalta olisi kuitenkin tärkeää saada. Minuakin jäi harmittamaan, kun en lukion jälkeen osannut tutustua yliopistossa ihmisiin. En kuitenkaan usko, että voin aloittaa enää "puhtaalta pöydältä" - olen kuusi vuotta vanhempi, ja joissakin asioissa sen huomaa. Toivottavasti ei kaikissa.
Olet liian vanha.
Joo en osaa sanoa tuohon oikeastaan muuta tuo vain pisti silmään kun mainitsit tuosta kyseisestä pojasta, että et edes tiedä että onko hänellä tyttöystävää. Joten silloinhan sinä et voi tietää sitäkään että onko hän hetero. Joten silloin olet tehnyt ihan oikeen ettet ole ottanut ainakaan häneen yhteyttä äläkä ota jatkossakaan jos et ole varma hänen seksuaalisesta suuntautumisestaan.