suhteen aloittaminen aiheuttaa päänsärkyä

Tuolla tavalla karkotat hänet hyvin nopeasti ja tehokkaasti.

Pystyt kontrolloimaan käytöstäsi ihan kuten kaikki muutkin ihmiset. Kaikkia impulsseja ei vain kerta kaikkiaan tarvitse totella. Olet aikuinen! Anna välillä hänen määrätä yhteydenottotahti, koska ihan oikeasti: tuolla tavalla ajat suhteenne loppuun ennen kuin se on oikeasti alkanutkaan.

oletpa kurja ihanaa ihmistä kohtaan. Minkä sille voi, että elämässä on joskus kiireisempää. On hoidettava koulut ja työt ja velvollisuudet alta pois, jotta joskus voisi olla helpompaa. Se, että sinä et voi saada huomiota niin paljon kuin haluat ei ole toisen vika, jos on pakko tehdä ne asiat mitkä on pakko tehdä. Se ei tarkoita, et hän ei haluis olla sinun kanssasi, mut jos sä käännät ne pakolliset tehtävät hänen vioikseen, sä karkotat hänet pois ja olet ilkeä. Sekin on harmi, jos koko ajan toisen hommat keskeytyy siksi, että sinä haluat ja kärtät huomiota. Nekin ovat tärkeitä, olet ehkä sinäkin, mutta et sä voi yksipuolisesti alkaa kiukutella siitä, et aikuisten elämässä nyt vaan on velvollisuuksia. Pienet lapsetkin pitää kestää koko pitkä päivä päiväkodissa vaikka olis ikävä vanhempia.
Kun opiskelee ja tekee töitä, ja on oikeasti rikki niistä, se tietysti näkyy myös käytöksessä. Sinä olet sentään saanut selityksen ja jopa aivan oikean perustelun ja ymmärrettävän syyn. Joskus on pakko nukkuakin.
Jos toinen väsyksissään yrittää olla kanssasi saamatta hetken hengähdystaukoa, lopputuloksena ei ole hyvä olo kummallakaan.

Nyt kärsivällisyyttä ja kasvamista, jos tosta aiot mitään saada aikaan. Koulut ja työt ja lapsen huomiointi ei ole ikuisesti jatkuva olotila. Kaikki aikanaan.

Menin sanomaan aika pahasti, tosin se tapahtui jo ennen tätä keskustelun aloittamista ja tänään on ensimmäinen päivä kun en ole kuullut hänestä mitään. Vaikka pyysin anteeksi viestiäni.

Pahalla tarkoitin sitä että viime yönä itkin sängyssä kun hän ei taaskaan ollut vastannut 6 tuntia aiemmin lähettämääni viestiin vaikka tiesin että hän on sen lukenut ja oli muutenkin yötöissä ja hänen työnsä on semmoista, että lähinnä pitää huolta että kaikki on ok, eli toisin sanoen ei ole mitenkään koko ajan menossa.. no tietenkin unen pöpperössä kirjoitin että "Yritän unohtaa sut. Harmi että tavattiin turhaan."

En usko että menin liian pitkälle, jos yhtään olen häntä oppinut tuntemaan.. olihan hän edellisenä iltana sanonut minulle paljon ilkeämmin mutta joka tapauksessa ahdistaa.

Mä jotenkin pelkäsin että sen aika ei riitä, jo jutun alussa mutta hän lupasi järjestää sitä ja sanoi että on itsestäänselvyys että nähdään niin paljon kuin voidaan mutta eipä ole kauheesti ehdotellut viimesen viikon aikana, okei kiire on ollut hänellä ja olen yrittänyt tehdä asian helpoksi ehdottamalla kaikkea, että tulen moikkaamaan töihin yms. mutta rajoitteista johtuen se ei nyt sopinut.. en tiedä pää hajoo.

yritän kasata itteni mutta tää vastaamattomuus suorastaan tekee mut hulluks.

Kai mä epäilen koko ajan että se ei tykkääkkään musta, tai että sen tunteet mua kohtaan vähenee jos ei nähä koska itselläni ainakin kiinnostus laskee jos joutuu koko ajan odottamaan.. turhaudun siitä.

Te etee nyt ymmärrä. Hän soitteli kanssani työaikana 5 tuntisia puheluita ja tekstaili koko ajan, jos minä en vastannut heti tai nukahdin hän laittoi viestiä perään.. ja siksi se, että tilanne on nyt ilmeisesti muuttunut hämmentää minua.

Tottakai ymmärrän, että on velvollisuuksia mutta ansaitsen mielestäni vastauksen vieteihini. Olen siis ymmälläni.. ei ole syntymävuoteni mutta aika lähellä..

Teen itsekin töitä ja minulla on eläimiä joita hoidan, olen nähnyt ystäviä jne.. kysymys ei ole siitä etteikö minulla olisi tekemistä vaan siitä onko tämä normaalia, että ei vastaa vaikka aluksi pahastui jos en itse vastannut.. en voi elää tällaisessa tilanteessa jos joka toinen viikko on tämmöinen.

Jos viettäisimme edes yöt yhdessä niin tilanne ei vaivaisi minua mutta emme näe.. tarpeeksi. Nyt näyttäisi sille että näkemiselle tulee väliä se 9 päivää, ymmärtäisin jos asuisimme kaukana toisistamme mutta ei.. ja hän on itse kutsunut minut työpaikalleen, en ole pöllähtänyt sinne itsestään..

Ottaa päähän, että ekaks ollaan 24h yhteydessä ja sit pitäs jotenkin olla heti ok sen kanssa että ei olle yhteydessä ollenkaan. Olen kuullut hänestä viimeksi maanantaina yönä.. jep

Sulla ei pitäis olla mitään hätää tuon asian suhteen. Mielestäni on itseasiassa aika normaalia ,jos yhteydenpito vähenee. Mun suhteissa yleensäkin on käynyt niin, että se soittelu ja viestittely vähenee, eikä aina tapaamisia sovitakkaan, ja se on kestänyt siltikin pitkän aikaa ! Sinuna antaisin "pölyn" laskeutua, ja odottelisin ,jos tästä kuuluiskin jotain lähipäivinä. Ottaisit muutaman päivän kuluttua yhteyttyä ja kysyisit ,että hei missä mennään. Et toisinaan voi vaatia sitä, että hänen pitäisi vastata viestiin sillä punaisella sekuntilla. Eikö kuitenkin ole parempi, että vastaa tuntien päästä, kuin ei ollenkaan ? Siinä vaiheessa huolestuisin pahasti ,jos ei yhteenkään viestiin vastaisi. Voihan se olla myös ,että se on väsynyt näpyttämään viestiä koko ajan, tai on muuten vain väsynyt?

Hei! Kiitos pauch viestistäsi. Hän laittoi viestiä muutama tunti sitten, että on saanut työputken kuntoon mutta on viettämässä lapsensa kanssa aikaa eikä ole ehtinyt miettimään asioita tai vastaamaan mun aiemmin lähettämään viestiin.

En vastannut mitään. Ajattelin, että antaa hänen tehdä nyt aloite kun kerran työputkikin on ohi ja pääsee nyt seuraavina päivinä toivottavasti lepäämään ja saa ajatuksensa kuntoon.

Mä en koskaan ole tavannut hänenlaistaan, hän on ainutlaatuinen ja haluaisin kovasti nähdä voisiko meille tulla vakava parisuhde mitä me molemmat olemme toivoneet.

Tällä hetkellä olen optimistinen seuraavien päivien suhteen, pallo on hänellä. Luulin, että hän olisi vielä tänään yövuorossa, mutta niin ei ollutkaan joten heti on huojentunut tunne. Tavallaan tieto siitä, että meillä on nyt oikeesti mahdollisuus nähdä tekee kaikesta helmpompaa. Toinen asia on että haluaako hän vai olenko jo ehtinyt pilaamaan kaiken sekoilemalla..

Yleensä sanotaan, että hyvät parisuhteet vievät aikaa eikä mikään välttämättä ole alkanut kuin tähdenlento. Olen valmis odottamaan mutta totaali hiljaisuutta en vain osaa käsitellä.

Olen liian epävarma itsestäni.. aikaisemmin hän jaksoi panostaa siihen että epävarmaa oloa ei tulisikaan mutta hänen sanojaan lainaten "arki tuli kuvoihin"... niin kai sitä pitää sitten nähdä mitä tulevat päivät tuovat mukanaan.

Voin sanoa, että tulen olemaan aika maassa jos hän päättäisikin että ei aio jatkaa tapailemista...

Miten noin vanha nainen voi olla noin hukassa. Ei se elämä mitään elokuvaa ole eikä ne suhteet mitenkään ihmeellisiä. Tavalliset tallaajat taapertaa keskenään. Lopeta se sinkoilu ja ota iisimmin.

No eipä teijän neuvoista paljoa hyötyä ollut. Paitsi hiljasuudesta. Olin mä kiltti, vittumainen tai mitä tahansa muuta niin vastareaktio oli sama. Lopulta luovutin ja pistin sille, että otappa ite yhteyttä sit kun haluat, mä en aio enää.

Kyllähän se siitä sitten otti ja nyt vois melkein sanoa, että kaikki hyvin. Ainakin toistasekis.. tai sanotaan, että päästiin yhteisymmärrykseen ja kai tää tästä ajan kanssa.

En mä soittele mihinkään töihin enkä ole vaatinut et olis mun kanssa koko ajan, edes joskus olis kiva.

Ihminen joka on kokenut niin paljon pettämistäja muuta paskaa luultavasti käyttäytyy näin niin kuin minä. Eihän tää tietenkään normaalia ole mut en voi sille mitään. Näin se tulee olemaan kunnes tunnen sen ihmisen tarpeeksi hyvin että osaan luottaa.

Tuolla tavoin todellakin karkoitat hänet luotasi ja osoitat oman kärsivällisyytesi...
Olette vasta 1kk ajan toisiinne tutustuneet ja se on todella lyhyt aika... Kerron omasta tilanteestani hieman. Olen 2 lapsen äiti, isän kanssa yheishuoltajuus,joten lapset viikko hänellä,viikko minun luona. Tapasin 2kk sitten aivan ihanan miehen jonka kanssa on paljon yhteistä ja niin.. Aivan ihanaa aikaa mitä vietämme yhdessä :) Menemme päivä kerrallaan ja olemme yhteydessä päivittäin tekstiviestien kautta, puheluita emme ole harrastaneet..

Näemme n. 1-3krt viikossa, tosin ei olla viel silloin kun lapset minun luona.. Itse huomaan hermostuneeni samantien jos viestiin ei herra ole vastannu "heti" ... Mutta en ole kertaakaan siitä tivannu, ymmärrän,et välillä ei vaan jaksa, ei kerkee yms :) ja annan aikaa ja tilaa..Ja itse en aina kans vaan "muista" vastata.. Mut kertaakaan ei mies siitä ole tivannut, kumpikin meistä ymmärtää,et aina ei vaan muista,mut silti ollaan ajatuksissa ja keskitytään hetkiin kun yhdessä vietämme.. Tärkeämpää silti itselleni on teot kun viestien määrä...

Ja se vasta laittaa miehen toimimaan, ja huomaan miten olenkaan hänen ajatuksissa... Sinulle antaisin neuvon, anna aikaa ja tilaa, tee omia juttuja... Annat sellasen kuvan itestäsi,et olet ripustautuja jolla ei ole muuta elämää ja se ei ole hyvä asia... Varsinkaan kun ette ole "suhteessa" vaan katotte mitä tästä vois tulla ja onko yheistä... Jos sinulla todellakin on noin huono itsetunto, mitä se on suhteessa? Harrasta,nauti omasta rauhasta.. ja etenkin ANNA MIEHELLEKKI tilaa... Muuten se ei kauaa ole maisemissa...

Jos ei ole aikaa seurustella niin ei kannat rakastua. Itse tapasin naiseni 4 vuotta sitten ja meillä molemmilla oli työ ja nainen opiskeli. Asuimme 50 km päässä toisistamme ja sit huomasimme tykkäävämme toisistamme ja et meillä voi solla hyvä suhde mut kiire pilaisi ssen. Joten otin loparit omasta työstäni ja muutin muijani luokse espooseen. Asuimme siinä sitten 3 kuukautta kunnes muutimme isomaan asuntoon. Löysin töitäkin pian ja nyt olen jo vaki työssä taas. Otin loparit vaki työstä ja sain toisen vaki työn

Moikka MIII87, kyllähän mä ton tiedän. Se on vaan niin vaikeaa .. mut nyt voin sanoa, että menee paremmin ja olen iloinen, työstressit omalta osaltani ohitse ja nyt voin taas keskittyä kaikkeen muuhun. Olen nyt tekemässä niin kuin neuvoitte, annan tilaa ja odotan. Itselläsi on lapsia mutta tämän miehen ja lapsen tapaamiset ovat muutaman tunnin mittaisia, tarkoitan sitä että on ihan eri asia jos lapsi olisi vaikka vuoro viikottain hänellä, silloin en vaatisi näin paljoa.. mutta katsotaan mitä tuleman pitää. Minä todellakin karkotan hänet näin, siksi yritän nyt vaan keskittyä kaikkeen muuhun. Silti harmittaa, että ei olla nähty kahteen viikkoon.. tai kaksi viikkoa tulee kohta täyteen.

Kun viettäisin mielummin hänen kanssaan aikaa nyt kuin muiden, ystävät ovat ja pysyvät mutta tämän jutun suhteen haluaisin jo edetä, nähdä onko meillä mitään tulevaisuutta, tällä hetkellä juttu jumittaa. Meidän viestit oli tänään ekan kerran varmaan viikkoon sellasia normaaleja..eli kaipaa toista ja ajattelee toista. Aikasemmin tällä viikolla niissä ei ollut oikeen mitään hyvää.

Halusin vielä vastata tuolle viimesimmälle kirjoittajalle, että aika rohkeaa tehdä noin mutta loppu hyvin, kaikki hyvin :)

Mun pitää ehkä pitää mielessä se, että mies on edelleen minua 4 vuotta nuorempi.. vaikka kuinka yritti lässyttää, että hän pystyy kyllä olemaan arvoiseni ja ikäiseni naiselle kunnon mies niin hänellä on tässä enemmän petrattavaa kuin minulla. Kai mun pitää vaan ajatella et pidän pään kylmänä..

Mielenkiintoista lukea tätä viestiketjua. Itselläni on juurikin samanlainen tilanne, tosin en ole ns. perässäroikkujatyyppiä.. Olen siis tutustunut reilu kuukausi sitten aivan ihanaan ja upeaan mieheen. Hänellä on lapsi, kuten minullakin, joten joka toinen vkl on mennyt vain lastemme kanssa olemiseen. Ja joka toinen vkl ollaan sitten oltu yhdessä.
Nyt musta vain tuntuu, että onkohan tuo mies kiinnostunutkaan, kuten niin alkuviikkoina kertoi ja otti yhteyttä kesken työpäivän yms. Kohta tulee kaksi viikkoa, kun hän ei ole itse ottanut yhteyttä, mä laitoin viime viikolla tekstarin, ja soitin tällä viikolla. Välillä mietin, että pitäisiköhän mun taas olla enemmän häneen yhteydessä kun hän oli alkuaikoina melkein aina ensin yhteydessä muhun. Ollaan kyllä sovittu nyt tulevasta vklopusta, että nähdään, mutta jotenkin on sellainen tunne ettei taideta nähdäkään...
Olenkin sitten miettinyt, että onkohan miehet oikeasti sellaisia, että kun saavat naisen kiinnostumaan itsestään, lopettavatkin yhteydenpidon ja odottavat sitä joko naiselta, tai sitten kiinnostunut on lopahtanut? Tai sitten on näitä pelimiehiä, jotka tekevät ensin työn naisen kaatamiseen, ja sitten jatkavat seuraavan kanssa.. Itse en kuitenkaan jää kenenkään perään roikkumaan, onkohan sekin virhe? Voinhan tuolla käytöksellä näyttää etten ollutkaan kiinnostunut, mutta aina kun tavattiin, meillä synkkasi tosi hyvin, ja yhdessä oli niin ihanaa, hänkin sanoi monta kertaa että oli ihanaa tavata minut jne..
No, aika taitaa näyttää tässä mun tilanteessani. Ja sulle aloittaja haluankin sanoa, että anna miehen tehdä työ alussa. Ole vaikeasti tavoiteltavissa, niin kyllä tämä miehesi suhun ottaa yhteyttä kun huomaa ja pelästyy, ettet olekaan ns. helppo nakki :-)
Onnea alkavaan suhteeseesi!

Hei!

Kiva kun tulit kirjoittamaan omasta tilanteestasi, itselläni tilanne ratkesi hyvään suuntaan tänään kun mies tuli nettiin ja alkoi kirjoittamaan viestejä ihan kuin alussa, tuli kertomaan miksi ei ole kerennyt pitämään yhteyttä ja oli avoimesti pahoillaan, puhuttiin näkemisestä, tunteista, seksistä.. aivan kuten alku aikoina. Näemme viikonloppuna joten kai se tilanne siitä itse etenee. Niin ja sen puhelin on rikki joten se ei näe kaikkia mun viestejä.. oon aika tyytyväinen, eikä ainakaan nyt jännitä eikä pelota mikään.

Mulla on nyt menoa viikonloppuna, tai oikeestaan yhdet kekkerit ja en todellakaan ole peruumassa niitä joten mun osalta nyt näkeminen ei onnistukaan ennen kuin ehkä su.. eli hyvä näin :) ja huomennakin illalla saattaa mennä perhekylässä myöhäseks.. et ehkä se su sitten.. toivotaan parasta!

Onnea myös sinulle, uskon että aika näyttää. En aio alkaa spekuloimaan puolestasi,antamaan toivoa tai surua koska useimmiten näissä tilanteissa on vaikea ulkopuolisen tietää.. huomasin sen omalla kohdallani.

tsemppiä!

Olet läheisriippuvainen sekopää.

Voihan se tietysti olla, että puhelin ei ole rikki. Mut sitä ei nyt kumpikaan meistä voi tietää :D Ja sehän tästä puuttuisi jos mä alkaisin vielä kaiken tän muun sekoilun lisäks epäilemään jokaista sen sanaa .. kuten tiiätte en muutenkaan handlaa tätä.

Itsellä on käynyt kyllä sama mielessä.. Ja ehdin tossa itseasiassa jo avautumaan kyseistä aiheesta.

Blääh.. kyl tää on ihan syvältä koko juttu. Ei se vaan vaikuta olevan kiinnostunut, liian paljon tekosyitä, huolimatta siitä mitä se eilen todisti ja väitti.. harmillista.

Teillä viellä niin alussa... Olen nyt 2kk tapaillu ihanaa miestä ja meillä yhteydenpito satunnaista, puhelimessa emme puhuneet kun et jos oltiin näkemässä ja tekstailtii joka päivä... Olemme suunnilleen 1-3krt viikossa nähty :) satunnaisesti siis... Aina kun mahdollista, minulla 2 kaksi lasta,jotka jokatoisen viikon luonani siis ja hänellä aikaa vievä työ.. siis haasteellinen, tosin nyt puhunu vähän vaihdoksesta ;) Välillä saatto mennä päivä,kun mies vastasi ja odottelin hermostuksissa ja heti epäilykset heräs ja .. ahdisti!
Sit aloin "lukemaan" hänen käytöstään ja miettimään onko hän tosissaan ... Ajattelen häntä koko ajan.. JA silloin varsinkin jos ei mitään kuulu,saati vastausta :) Mutta otin omaa aikaa,tein omia juttuja,lopetin ressaamisen siitä ja niin sitä yhteyden ottoa alko tulemaan ;)

Ja eilen sit päätettiin yhdessä,että seurustellaan ^^ Joten turha ressaaminen pois ja omalla painolla,jos menee oikeeseen suuntaa.. sen näkee kyl ;)

Hei taas. Tulin kertomaan tämän hetkisen tilanteen. Olin ehtinyt unohtaa keskustelun olemassaolon tämän viikon aikana mutta palataas sinne viime viikkoon.. Luettuani paljon viestejänne siitä, että jos mieheni oikeasti haluaisi niin hän pystyisi enemmän yrittämään. Tämän ajatuksen innoittamana menin kirjoittamaan hänelle viestin missä suoraan sanottuna kerroin tuntemukseni ja samalla myös vaatimukseni. Ajattelin, että hän tajuaisi panostaa enemmän tähän juttuun mutta homma meni ihan puihin.

Kirjoitin jotenkin näin, että vaikuttaa siltä että hän en halua nähdä eikä suostu vastaamaan puhelimeenkaan kun soitan nykyään, että mihin juttumme tällä menolla etenee. Ei ole reilua, että hän ei voi edes jotain päivää ehdottaa milloin nähdään vaan kaikki menee "katsellaan" meiningillä. Vaadin enemmän ja minulla on siihen oikeus yms yms..

Viime lauantai aamuna hän sitten vastasi, että oli itkenyt luettuaan viestini. Hän kokee että haluan kaiken heti nyt ja hän ei pysty sitä minulle tarjoamaan omien kiireiden, erityisesti koulun takia ja olisi halunnut edetä rauhassa. Viesti loppui siihen, että hän joutuu päästämään minut pois vaikka ei haluaisi mutta ei halua satuttaa mina enempää kun on jo satuttanut tarpeeksi.

Luettuani tämän viestin aloin itsekin itkemään. Koodailimme lauantaina asiasta ja hän yritti edelleen sanoa,että jossain on parempi mies minulle.. mietin pitkään mitä haluan ja päätin, että haluan katsoa tämän jutun. Joten sanoin, että mennään hänen ehdoillaan, nähdään sitten kun hän ehtii ja on tarpeeksi levännyt. Ja hän sen jälkeen jäin odottamaan mitä tapahtuisi.

En ole ollut yhteydessä häneen siis lauantain jälkeen millään tavalla. 5 päivää mennyt ja ei mitään yhteydenottoa. Olen joutunut rehellisesti taistelemaan että en laita hänelle viestiä tai soita. Jokainen päivä on ollut osittain kiva, välillä tuskaa.

Kavereiden painostamana odotan nyt viikonloppuun. Yritän sitten soittaa ja sit katson mitä tästä tulee.

Mua ei haittaa tällä hetkellä vaikka ei nähtäis niin usein kuin haluaisin mutta kai se nyt hemskutti soikoon osaa sitä puhelintaan käyttää.

Jos tää ei nyt lähe etenemään johonkin suuntaan, sanotaan että jos en saa mitään selvitystä tilanteeseen kun olen yhteydessä viikonloppuna niin olkoot.

Kuulin tuttujen kautta, että oli se kertonut tapailevansa minua ja sit kun joku oli kysellyt et tapaileeko hän muita niin oli vastannut,että ei voisi.

Olen aika paniikissa siitä, että teen jotain väärin.. välillä tekee mieli luovuttaa, eihän tän näin pidä mennä että toisen ihmisen kanssa pitäisi jokaista sanaa/tekoa miettiä niin tarkkaan että pää hajoo. En tiiä.

Voi helvetti sä oot narsisti. MinäMINÄminäMinäMINÄminä. Mulle kaikki heti nyt... Haluat kontrolloida kaikkea ja saat hermoromahduksen, jos ei toisesta viiteen tuntiin (!) kuulu mitään. Olisko pipon löysääminen mitään?

Voin miehenä sanoa, että tunne ihanaan ihmiseen ei katoa mihinkään, vaikka olisi viisi viikkoa ilman yhteyttä. Mutta sinä et pysty luottamaan toiseen. Ajattelet heti, että siellä se nussii haaremin kanssa jo täyttä häkää, kun muutamaan tuntiin ei ole puhelin soinut.

Mulla on hyvä neuvo: kannattaa opetella luottamaan itseensä ja muihin ja vasta sitten harkita parisuhdetta. Tuollainen oman egon ja itsetunnon pönkitys parisuhteella ei ole kovin hedelmällinen tapa.