Kyseessä mies joka on vain harvoin yhtä aikaa kotona naisensa kanssa. Nainen on ylipainoinen, ei ole mitään koulua saanut käytyä loppuun kolmikymppiseksi mennessä, kaksi lasta edellisestä suhteesta.. Yhdessä vaiheessa suhde on ollut vaan naisen ongelmien ratkomista, mutta nyt ei taida mies niitä jaksaa enää ratkoa.
Olen jo kauan ollut salaa ihastunut tuohon mieheen. Joskus ollaan nähty yhteisen tuttavan kautta, kerran työn kautta, harvakseen pidetty yhteyttä netissä mutta ihan kaveri juttuja kuitenkin. Tunnemme koska tutustuin ensin miehen naisystävään ja olimme kavereita hetken, kunnes hän päätti ettei ystävyyteni enää kelpaa. Syytä en koskaan saanut selville. Sen jälkeen sitten pitänyt yhteyttä vain mieheen.
Nyt sitten pyysin miestä mukaan erääseen no, sanotaan vaikka tapahtumaan. Emme ole koskaan minnekään sopineet menevämme vaan kahdestaan joten jännitin kovasti mitä vastaa. Vastaus oli aika ympäripyöreä, jotain että ei hänellä ole mitään tekemistä tai suunnitelmia silloin kun ko. tapahtuma on. Ei siis sanonut että ei halua lähteäkään (kukapa viitsisikään?) mutta ei mitään sellaistakaan että siitä olisi saanut 100% varmasti sovittua jotain.
Miten nyt kannattaisi toimia? Odotanko miehen ottavan yhteyttä vai otanko itse yhteyttä vaikka päivää ennen kun pitäisi nähdä?
Vielä se että jos hän jotenkin on tajunnut ihastukseni niin voiko se missään määrin olla imartelevaa..? Vai olisitteko miehen asemassa lähinnä ahdistuneita?
Olen jo kauan ollut salaa ihastunut tuohon mieheen. Joskus ollaan nähty yhteisen tuttavan kautta, kerran työn kautta, harvakseen pidetty yhteyttä netissä mutta ihan kaveri juttuja kuitenkin. Tunnemme koska tutustuin ensin miehen naisystävään ja olimme kavereita hetken, kunnes hän päätti ettei ystävyyteni enää kelpaa. Syytä en koskaan saanut selville. Sen jälkeen sitten pitänyt yhteyttä vain mieheen.
Nyt sitten pyysin miestä mukaan erääseen no, sanotaan vaikka tapahtumaan. Emme ole koskaan minnekään sopineet menevämme vaan kahdestaan joten jännitin kovasti mitä vastaa. Vastaus oli aika ympäripyöreä, jotain että ei hänellä ole mitään tekemistä tai suunnitelmia silloin kun ko. tapahtuma on. Ei siis sanonut että ei halua lähteäkään (kukapa viitsisikään?) mutta ei mitään sellaistakaan että siitä olisi saanut 100% varmasti sovittua jotain.
Miten nyt kannattaisi toimia? Odotanko miehen ottavan yhteyttä vai otanko itse yhteyttä vaikka päivää ennen kun pitäisi nähdä?
Vielä se että jos hän jotenkin on tajunnut ihastukseni niin voiko se missään määrin olla imartelevaa..? Vai olisitteko miehen asemassa lähinnä ahdistuneita?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tämä on vain munutn rajoittunutta ajattelua, mutta en huolisi ns. saattaen vaihdettavaa kumppania. Jos olet oikeasti kiinnostunut miehestä, niin odota, että hän vapautuu. Kertomuksestasi päätellen se on vain ajan kysymys.
Näin minäkin periaatteessa ajattelen :) Voihan sitä toki pitää yhteyttä (tai ehkä nähdä) kaverina, mutta mitään en ajatellut yrittää tai suostua mihinkään ennen kuin eroaa. Mietin vaan että kun yhteyden ottamiseni on olleet niin hienovaraisia ja ympäripyöreitä, että voiko mies erotessaan millään hoksata että olen kiinnostunut.
Luulen että asiaa pitää teroittaa, jos niin käy.
Joskus täytyy ihan ihmetellä, että vaikka nainen tai mies on kuinka hankala tahansa ja päällisin puolin vaikuttaa mahdottomalta, niin silti puoliso on niin kiinni hänessä.
Ja sanoisin että odota.
Haluat siis varastaa toisen naisen miehen. Tyypillistä naisen toimintaa ettei kestetä kun itse joutuu ykisn olemaan niin sitten on varattuun sekaannuttava.