Miten saa pelastusvarmuuden?

Raamatussa sanotaan:
"Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen USKOO, joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän."

Yksinkertaisimmillaan siis pelastusvarmuuden saa, kun uskoo Kristuksen sovittaneen minun synnit ja rikkomukset, olivatpa ne mitä tahansa. Kristus riittää.

-KaisaK, pappi

Uskomalla pelastuvansa. Ei siihen muuta tarvita. Kyllähän erilaiset lahkot asettavat reunaehtoja pelastuksell, lestat, jehovat, hellarit jne. mutta aina voi rakentaa oman oppinsa joka tuo pelastuksen elleivät edelliset miellytä.

Hyvässä lykyssä saa seuraajia ja mammonaa kuten Benny Hinn ja vastaavat epelit.

Hei,
itse olen etsiskellyt pelastusvarmuutta pitkäänkin. Minulle on jopa sanottu, etten ole kunnon kristitty, ellen sitä löydä. Minulle on myös opetettu, että jos omaa jonkin pelastusvarmuuden tapaisen, on ylpeä eikä ainakaan pelastu. Että suo siellä, vetelä täällä.

Tästä taustasta nousten olen etsinyt Raamatusta aiheeseen liittyviä kohtia. Nämä ovat minun pelastusköyteni, joista pidän kiinni:

- Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. (Room 8:1)
- Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. (Room 8:38-39). Tässä kohdassa erityisen tärkeää on, ettei mikään luotu - en edes minä itse - voi erottaa itseäni Jumalan rakkaudesta esim. mokailemalla.
- Te olitte kuolleita rikkomustenne ja ympärileikkaamattomuutenne vuoksi, mutta Jumala teki teidät eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa. Hän antoi meille kaikki rikkomuksemme anteeksi, hän kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin. Hän riisui aseista vallat ja voimat ja saattoi ne kaikki häpeään, kun hän teki Kristuksesta niiden voittajan. (Kol 2:13-15)
- ja voimallaan Jumala varjelee teidät uskossa, niin että te saavutatte pelastuksen, joka on valmiina saatettavaksi ilmi lopunaikana. (1 Piet 1:5)

Lisäksi rohkaisisin seurakuntayhteyteen: käymään messussa ja ehtoollisella.

Sinikka-pappi

Pelkkä uskominen Jeesukseen ei riitä, sinun pitää myös uskoa Jeesusta eli tehdä parannus kaikista synneistä. Sinun pitää myös rukoilla säännöllisesti (päivittäin) Jumalan kanssa.

Jeesus on selventänyt, että miten voi mitata omaa turvallisuuttasi uskosi kohdalla. Kristus kertoo:

"...If you doubt your security, then come to ME on your knees, repent of all your sin before ME, your GOD, and from your heart give ME your life! Announce your decision to another person, then read MY Word, spend time in the pages. Get to know ME in a secret place, pray earnestly, and I will show you that I am a GOD WHO passionately longs to know you intimately—more than you ever imagined!.."

http://www.yhwh-glory-end-time-ministry.com/index.php?p=2_31

"...Jos olet epävarma turvallisuudestasi, polvistu eteeni, kadu kaikkia syntejäsi (tee parannus) minun, sinun Jumalasi, edessä, ja anna koko sydämestäsi minulle elämäsi! Ilmoita päätöksesi jollekin toiselle henkilölle, sitten lue Sanaani, vietä sen sivuilla aikaa. Mene rauhalliseen, salaiseen paikkaan ja opettele tuntemaan minut, rukoile tosissasi (rehellisesti ja vilpittömästi), ja minä tulen näyttämään sinulle, että minä olen Jumala, joka kaipaan intohimoisesti tuntea sinut - enemmän kuin olet koskaan kuvitellut! ..."

Siis kyseessä on usko, joka saa katumaan syntejä Jumalan edessä, usko jonka kertoo häpeilemättä muille ihmisille, usko joka innostaa ihmistä lukemaan Raamattua, usko jossa ihminen rukoilee vilpittömästi sekä rehellisesti Jumalan kanssa ja usko että ihminen yrittää parhaansa mukaan totella Jumalaa.

Jos tunnistat tästä itsesi, niin Jeesus pelastaa sinut.

Mielestäni meillä ei voi olla sellaista varmuutta, koska emme tiedä mitä Jumala päättää. Voimme toivoa sitä, rukoilla sitä ja elää luottamuksessa.

Ehkä meistä tulisi liian itsevarmoja, pöyheitä ja rakkaudettomia, jos eläisimme liiallisessa varmuudessa?