Mieheni petti. Halusi jäädä luokseni vaikka sanoin, että menisi jos siltä tuntuu. Että pärjäisin ja selviäisin. Armopaloja en tahtonut, eikä mikään arki riittäisi kantamaan ihmissuhdetta. Ihmissuhteen kun kuuluu kannattaa sitä arkea. Omillani olisin pärjännyt niin taloudellisesti kuin henkisestikin.
Lapsistakaan en olisi taistellut, en olisi käyttänyt heitä välineenä. Itse avioerolapsena tiedän kyllä, että kivalta ero ei olisi tuntunut, mutta ei niin kamalalta kuin moni väittää. Paljon riippuu, miten vanhemmat eroavat.
Mies silti vakuutti ja vannoi, että olin hänen elämänsä nainen. Katui, kertoi kohtuullisen rehellisesti tapahtuneet. Kävimme terapiassa. Rakkauttakin oli/on. Kaikki siis siltä osin hyvin.
Mutta! En enää usko miestäni 100%:sti. En edes tiedä miksi, tai toki pettäminen on sen aiheuttanut, mutta en tiedä miksi en vain voi uskoa. Mikään merkki ei ilmaise, että hän olisi vilpillinen tai valehtelisi. Mikään ei sinällään herätä epäilyksiä. Hän on avoin, toimii avoimesti, kertoo johonmukaisesti kaikki, missään ei ole aukkoja. Hän tukee minua, tekee kotitöitä, hellii ja hemmottelee. Sanoo rakastavansa uskottavasti. Mikään ei siis ole pielessä, paitsi omat ajatukset. "Kun hän kerran valehteli, niin miksi ei yhtä hyvin nyt?".
Tätäkö on se luottamuksen puute? Kun pettämisessä ei pahinta olekaan se toisen kanssa oleminen vaan valehtelu? Suhteesta olen jo päässyt yli, mutta se valehtelu...
Pääseekö siitä koskaan yli? Ajatteleeko kukaan muu, että se valehtelu oli pettämistä paljon pahempi asia?
Lapsistakaan en olisi taistellut, en olisi käyttänyt heitä välineenä. Itse avioerolapsena tiedän kyllä, että kivalta ero ei olisi tuntunut, mutta ei niin kamalalta kuin moni väittää. Paljon riippuu, miten vanhemmat eroavat.
Mies silti vakuutti ja vannoi, että olin hänen elämänsä nainen. Katui, kertoi kohtuullisen rehellisesti tapahtuneet. Kävimme terapiassa. Rakkauttakin oli/on. Kaikki siis siltä osin hyvin.
Mutta! En enää usko miestäni 100%:sti. En edes tiedä miksi, tai toki pettäminen on sen aiheuttanut, mutta en tiedä miksi en vain voi uskoa. Mikään merkki ei ilmaise, että hän olisi vilpillinen tai valehtelisi. Mikään ei sinällään herätä epäilyksiä. Hän on avoin, toimii avoimesti, kertoo johonmukaisesti kaikki, missään ei ole aukkoja. Hän tukee minua, tekee kotitöitä, hellii ja hemmottelee. Sanoo rakastavansa uskottavasti. Mikään ei siis ole pielessä, paitsi omat ajatukset. "Kun hän kerran valehteli, niin miksi ei yhtä hyvin nyt?".
Tätäkö on se luottamuksen puute? Kun pettämisessä ei pahinta olekaan se toisen kanssa oleminen vaan valehtelu? Suhteesta olen jo päässyt yli, mutta se valehtelu...
Pääseekö siitä koskaan yli? Ajatteleeko kukaan muu, että se valehtelu oli pettämistä paljon pahempi asia?
Vastaukset 4
Vanhimmat
en usko että pääset.
Miksi mies pettää sinua jos rakstaa??
Itse kirjoitan tätä, joka voisin jopa olla sinun miehesi toinen nainen.
Ymmärrän tunteesi ja sen että annat anteeksi yms... mutta miksi miehesi tekee näin? Pahimmillaan hänellä on vielä se toinen nainen jota myös väittää ihanaksi yms...ja sinua sanoo rakastavansa.... Mieti tarkkaan.
Itse yritin katkaista välit tähän varattuun mieheen lopullisesti, mutta en pysty. Hän on taitava ja jopa kehoittaa minua elää elämääni kuten haluan, mutta samalla sanoo haluavansa käydä luonani koska haluaa joskus olla kanssani ja nauttia seurastani ja ihanuudestani... tämä on niin väärin.
Nyt päätin että lähden viikonloppuna ihmisten ilmoille ja etsin vapaan miehen jonka kautta olisi helpompaa lopettaa tää kaikki. En tiedä itkenkö vai nauran.
Mutta kirjoiteuksesi satutti minua lisää ja en enään tiedä voinko olla se toinen nainen vaikka tunteeni haluisi.
Anteeksi jos se olen minä, olemme molemmat miehesi hyväksikäytetyt.
Toivottavasti pääset yli. Syrjähyppyjä sattuu itse kullekin.
Avioliitossa on kysessä paljon muutakin kuin vain se parisuhde. On perhe, jossa olette vanhemia, on se sujuva arki, yhteinen talous, menneisyys ja toivottavasti myös tulevaisuus. Kerran pettäminen on vain kerran pettämistä ja usein siitä viisastuu, ainakin minä viisastuin.
Kyynikot tosin uskovat ja myös toivovat, että kerran pettänyt pettää uudelleen mutta se ei ole totta. Tapapettäjiä tosin on mutta he ovat asia erikseen ja eivät esim. toimi puolisosi tavoin ja kohtele vaimoaan hyvin. Miehesi rakastaa sinua ja perhettään.
Tiedän, miltä tuntuu kun luottamus menee. Minulta mies veti maton jalkojeni alta ollessani vielä hänen "kakkosensa". Erosin omasta aviomiehestäni tämän miehen vuoksi (toki siksi, koska oma liittoni oli jo kutakuinkin lopussa) ja puhuimme vakavissamme yhteisestä elämästä. Hän puhui minulle erostaan, että kunhan vain löytää rohkeutta siihen... Ja sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta hän lopetti suhteemme. Parin kuukauden kuluttua hän halusi jatkaa. Sanoi tajunneensa, että rakastaa minua aina vain enemmän. Että haluaa oikeasti erota. Mutta siitä huolimatta hän ei ollut sitä vieläkään tehnyt! Yritin jatkaa hänen kanssaan. Yritin luottaa. Itse asiassa yritän edelleen. Mutta kun luottamus on kerran pahasti rikottu, sitä ei voi itselleen mitään... vaikka toinen ei antaisi edes aihetta epäillä, sitä epäilee silti. Vaikka tahtoisi luottaa, sitä epäilee silti.
Sinun on kuunneltava itseäsi ja tunteitasi. Anna itsellesi aikaa. Jos tunnet, ettet todellakaan pysty luottamaan, että epäilet kaiken aikaa, ero on varmasti väistämätön, sillä parisuhteen kantava voima on luottamus. Jos sinusta taas tuntuu siltä, että haluat luottaa ja ehkä pystyt siihen vielä, pidä kiinni liitostasi.
Voimia.
Mun mielestä kakkosen ja vaimon pettämistä ei voi mitenkään verrata keskenään. Eihän sua kukaan ole pettänyt muuten kuin ettei pidä lupauksiaan. Sä olet tiennyt koko ajan miehen varatuksi. Sun olisi pitänyt osata varautua siihen, ettei mies koskaan eroa. Miten sä ylipäätään voit luottaa pettävään mieheen? Ristiriitaista, puhut että erosit tämän miehen vuoksi ja kohta sanot, että liittosi oli kutakuinkin lopussa. Eli et olisi uskaltanut erota, ellei tuo ah niiiin ihana petturi olisi elämääsi ilmestynyt?
Tottakai susta tuntuu pahalta, kun tajusit, että vaimo on miehelle kuitenkin tärkeämpi kuin sinä. Vähän voisit kyllä mennä itseesi. Olit hölmö ja luotit mieheen, joka ei lupauksiaan lunasta varmasti missään asiassa ja kenenkään kanssa.
Vaimolle pettäminen tulee monesti yllätyksenä. Siinä painitaan ihan eri tilanteessa kuin kakkosena. Hän ei ole osannut varautua siihen mitenkään. Pelissä on pitkä avioliitto, lapset, yhteinen omaisuus, monet hyvä hetket ja yhteinen menneisyys. Mieti sitä. Onko helppo lähteä miehellä uuden naisen matkaan, jos ei ole oikeasti rakastunut toiseen ja valmis eroon?