Olen seurustellut nyt poikaystäväni kanssa viitisen kuukautta. Alussa näimme vain kerran viikossa-kahdessa. Seksiä oli aina kun tapasimme. Myös muuta läheisyyttä oli paljon. Nyt asumme samalla paikkakunnalla ja mies on suurimman osan ajasta luonani. Seksiä on viikonloppuna, jos on. Silloinkin mies on yleensä joko pari kaljaa ottanut tai krapulassa. Yleensä vielä seksi tapahtuu juuri ennen nukkumaanmenoa, jolloin itse olisin väsynyt.
Jos itse yritän tehdä aloitetta tai vihjaista (tai sanoa suoraan), tulee tylysti "ei nyt, tää on hyvä ohjelma/oon nyt facebookissa/väsyttää". Ahdistuin jatkuvaan torjuntaan enkä enää jaksa tehdä aloitetta. Mielestäni seksiä pitäis olla enemmänkin kuin kerran viikossa.
Tunnen itseni kovin torjutuksi ja tuntuu väärältä, että minun pitäisi olla halukkaana aina kun miehellä tekee mieli. Muu läheisyys puuttuu suhteesta, yleensä vaihdetaan pari pusua kun mies tulee töistä ja halaukset minun pitää itse pyytää. Tällaiselle hellyydenkipeälle se ei riitä, ja siksi haluaisin enemmän seksiä koska se on ainoa hetki jolloin saan hellyyden ja läheisyyden tarpeeni täytettyä. Minulle riittäisi myös, että paijailisimme ja suukottelisimme sängyssä ilman seksiä.
Mies ei ymmärrä, että asia on ongelma. Eilen illalla kerroin asiasta ja että seksuaalinen itsetuntoni on kadonnut (muutenkin huono itsetunto koska en ole mikään hoikka). Haluaisin vietellä miehen seksikkäällä alusasulla ja tuntea oloni halutuksi, mutta tiedän ettei se millään onnistu. Jos miehellä ei haluta, siihen ei auta mikään.
Mitä tehdä tässä tilanteessa? Tämä nakertaa koko ajan mieltä, itsetunto on kadoksissa ja välillä mietin haluaako poikaystäväni minua ollenkaan. TUlee ajatuksia, kuten onko hän suhteessa vain siksi, ettei tarvitse olla yksin.
Olemme molemmat n. kolmekymppisiä.
Jos itse yritän tehdä aloitetta tai vihjaista (tai sanoa suoraan), tulee tylysti "ei nyt, tää on hyvä ohjelma/oon nyt facebookissa/väsyttää". Ahdistuin jatkuvaan torjuntaan enkä enää jaksa tehdä aloitetta. Mielestäni seksiä pitäis olla enemmänkin kuin kerran viikossa.
Tunnen itseni kovin torjutuksi ja tuntuu väärältä, että minun pitäisi olla halukkaana aina kun miehellä tekee mieli. Muu läheisyys puuttuu suhteesta, yleensä vaihdetaan pari pusua kun mies tulee töistä ja halaukset minun pitää itse pyytää. Tällaiselle hellyydenkipeälle se ei riitä, ja siksi haluaisin enemmän seksiä koska se on ainoa hetki jolloin saan hellyyden ja läheisyyden tarpeeni täytettyä. Minulle riittäisi myös, että paijailisimme ja suukottelisimme sängyssä ilman seksiä.
Mies ei ymmärrä, että asia on ongelma. Eilen illalla kerroin asiasta ja että seksuaalinen itsetuntoni on kadonnut (muutenkin huono itsetunto koska en ole mikään hoikka). Haluaisin vietellä miehen seksikkäällä alusasulla ja tuntea oloni halutuksi, mutta tiedän ettei se millään onnistu. Jos miehellä ei haluta, siihen ei auta mikään.
Mitä tehdä tässä tilanteessa? Tämä nakertaa koko ajan mieltä, itsetunto on kadoksissa ja välillä mietin haluaako poikaystäväni minua ollenkaan. TUlee ajatuksia, kuten onko hän suhteessa vain siksi, ettei tarvitse olla yksin.
Olemme molemmat n. kolmekymppisiä.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Miksi kysymykseni saa miinuksia?
Mua panettasi aina. Ei mua tarttis ku sekunnin suostutella seksiin. Miehes ei välitä sun tunteistä ja tekee niin kuin itse haluaa. Ei ota sua huomioon ja haluaa vaan seksiä silloin kun sitä itseään panettaa. Minusta se ei rakasta sua.
Minä haluan uskoa, että hän rakastaa minua, koska välillä sanoo niin. Haluaisin vain hänet ymmärtämään, kuinka tärkeä asia minulle se läheisyys ja seksi on, vaikkei hän siitä niin välittäisikään. Eilen tosiaan kerroin asiasta, niin ei vastannut edes mitään.
Sanojen tulisi näkyä tekoina - muuten ne ovat vain sanoja.
Onko niin, että haluat kovasti miehen rakastavan sinua ja siksi ripustaudut sanoihin, vaikka teot kertovat muuta? Teot ja tekemättä jättämiset kuitenkin ovat todellisuutta, jossa elät.
Kyllä hän välillä tekeekin jotain, saattaa antaa pusun ohi kävellessä tms. mutta ne hetket ovat harvassa. Ja tiedän hänen luonteestaan, ettei viihtyisi luonani jos ei viihtyisi olla kanssani.
Et vastannut kysymykseen.
Vai yritätkö sanoa, että olet tyytyväinen harvoihin pusuihin ja riittämättömään seksiin? Jos olet, miksi sitten valitat?
Ehkä sinä itsekin kuulut ihmisiin, jotka vain puhuvat (= valittavat), eivätkä toimi. Silloin sinulla on ihannemies, valittamista tuntuu riittävän :D
En ole tyytyväinen harvoihin pusuihin enkä riittämättömään seksiin ja olen yrittänyt puhua asiasta, mutta poikaystäväni ei ymmärrä, että asia on minulle ongelma. Hänelle riittää vähempikin läheisyys.
Miten niin ei ymmärrä? Olethan kertonut, että se on sinulle ongelma.
Ymmärrätkö sä, että poikaystävääsi ei vaan kiinnosta sun ongelma?
Olisikohan huono vaihe menossa? Ehkä hänellä on rankkaa töissä tai muuten?
Poikaystävälläni halut vähenivät kun hänellä oli kiire opintojen kanssa. Olen huomannut, että loma-aikoina kelpaa vaikka monta kertaa viikossa, kiireisinä aikoina kerran tai kaksi.
Odottele vähän, ja jos ei tilanne edisty, niin puhukaa taas.
Loma-aikaa saa odottaakin sitten, hän ei ole pitänyt kesälomaa tänä vuonna eikä kuulemma aio pitääkään, vaikka olen sanonut, että kannattaisi... Hän tekee aika fyysistä työtä ja on väsynyt aina iltaisin, mutta olisi se silti ihanaa, että jaksaisi panostaa suhteeseen muulloinkin kuin viikonloppuina. Yleensä vielä olemme omien kavereidemme kanssa viikonloppuisin.
Sanot, että miehesi ei ymmärrä, kuinka hänen haluttomuutensa ja vähäinen hellyydentarpeensa häirtsee sinua (ja sitä kautta parisuhdettanne). Sanoisin siis, että ensimmäinen asia olisi saada mies ymmärtämään sinua. Vaikka voihan se olla, ettei mies edes halua ymmärtää, jos kerran hän saa tahtonsa läpi (seksiä halutessaan, ja hänen eleettömyydestään ei ole hänelle haittaa).
Neuvoja en osaa ehdottaa, jos kerran puhuminen ei auta. Vaikka yleensä kyllä avoin ja rehellinen keskustelu saa edes pientä kohentumista aikaan.
Täytyy siis puhua enemmän. Viikonloppuisin tilanne aina paranee, kun mies jaksaa kiinnittää minuun enemmän huomiota, ehkä hän vain tosiaan on niin jumalattoman väsynyt töiden jälkeen.
Mies pelkää sitoutumista joten on alkanut peruuttelemaan.Voi haluta jopa erota kun se varmaan miettii et menee vapaus tehdä mitä huvittaa.
En usko, että kyseessä on sitoutumiskammo, kun kuitenki vietämme lähes kaiken vapaa-ajan yhdessä. Ei hän puoliksi asuisi tykönäni jos ei kiinnostaisi viettää aikaa täällä.
Tuttu ongelma meillä oli vaan toisinpäin. Sain aina olla se "kerjäävä" osapuoli.
Kun yritin kysyä syytä vaimoni haluttomuuteen ja kysellä mitä voisin tehdä toisin, ." Kaikki hyvin ei vaan huvita". Ehdotin käyntiä seksuaaliterapeutilla ja hän menikin ja sitten myös kaupungin parisuhdeterapeutille. Johan alkoi syitä ja vikoja löytyä ja kaikki minussa, kuinkas muuten. Siihen päättyi 20 vuoden yhteiselo. Vanhemmat lapset jäi asumaan minun luo omasta halustaan ja nuorin muutti äidin kanssa vanhalle paikkakunnalle. Taitaa syy haluttomuuteen parisuhteessamme löytyä niiltä nurkilta...
Ahdistuksenpahdistus, tässä vähän intiimi kysymys: laukeatko miehesi kanssa? Jos et, se voi turhauttaa häntä. Siitä vähäinen kiinnostus seksiin. Joidenkin miesten itsetunto ei kestä sitä, että nainen nauttii mutta ei saavuta isoa oota.
Joka kerta. Yhdynnässä en, mutta muilla konstein kyllä.
Minäkin välillä kun olen väsynyt, enkä jaksaisi s...ä, en uskalla oikein lähestyä miestä ja mennä halimaan, ettei se johtaisi heti s...iin. Olisi kiva joskus vaan halia ja pusutella, jos ei jaksa sen enempää. Minä yleensä jos en ole ihan loppuväsynyt, haluan usein, mutta työni on ajanut minut ihan uupumukseen. Jos voisikin tehdä vähemmän töitä...
Jos miesystäväni ei antaisi tilaa väsymykselleni ja hyväksyisi minua myös väsyneenä, niin suhteestamme ei tulisi mitään. Minusta on ihanaa, että silloin, kun olen tällainen zombi, hän ei vaadi eikä moiti. On kyllä huono omatunto, kun olen viime päivinä torjunut hänen lähestymisyrityksensä...en siksi, etten haluaisi, vaan sen takia, että en jaksa, en vain jaksa...Sohvalla kyllä mielelläni istuisin hänen kainalossaan, mutta hän ei yleensä lähesty ilman, että haluaa muutakin kuin haleja.
En usko, että minä olen ainoa väsynyt tässä yhteiskunnassa ja varmaan moni "haluttomuus" on tosiasiassa väsymystä. Sen takia sitä "haluttomuutta" varmaan pikkulapsiperheissä esiintyykin, kuten meillä.
Eikä kyse ole ymmärtämisestä...minäkin ymmärrän, että miehen pitäisi saada (ja minunkin), mutta mistä ottaa se energia, kun elimistö on aivan uupunut?
Seksistähän sitä energiaa saa! Jos ei, niin silloin se ei ole hyvää laadultaan.
Ootko kysyny mieheltäsi häritseekö häntä sun lihavuus? Tai katteleeko hän mielellään hoikempia naisia? Silloin yksi ratkaisu voisi olla laihduttaminen.
Jos alussa oli kerran viikossa tai kerran kahdessa viikossa ja nyt on viikonloppuna, niin miten seksi muka on vähentynyt? Samalla frekvenssillähän se sitten on.
Miehesi haluaa seksiä vain kerran viikossa. Tilanne tuskin muuttuu kuin huonompaan suuntaan, koska nyt elätte suhteen kiihkeää alkua. Vaihda miestä tai kärsi loppuikäsi.