Hei! En nyt ole täysin varma pitäisikö minun edes kirjoittaa tänne, mutta sekoan jos en saa purkaa ajatuksiani johonkin. Olen nyt avomieheni kanssa seurustelleet useamman vuoden ja meillä menee erittäin hyvin, ei olla koskaan edes riidelty. Tapasin vuosisitten ulkomaan lomallani miehen, jonka kanssa olen keskustellut ihan vain ystävinä ( en ole pettänyt miestäni, sellainen ei tulisi mieleenkään) ja mies tietää että olen vakavassa parisuhteessa. Nyt viime päivinä olen kuitenkin alkanut vähän ihastumaan ehkä jopa rakastumaan mieheen. En tahdo jättää rakkaintani pienen ihastumisen takia joka menee ohi, mutta en myöskään halua luopua uudesta ystävästäni. Olen kuitenkin alkanut miettimään vaihtoehtoja, olen kuitenkin vielä nuori, Jäänkö turvalliseen suhteeseen rakkaan mieheni kanssa elämään tavallista arkea vai heittäydynkö ihanaan ihastumiseen perhoset vatsassa lennellen. Niin paljon kun haluaisin lähteä kokemaan uutta romanssia, niin pitempi suhde vetää pitemmänkorren. Mitä te muut nuoretnaiset tekisitte ?
Ihastuminen toiseen.
Jenni Jenni Jenni
23547
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kirjoituksesi sisältö on ristiriitaista. Ensin kirjoitat ettei mieleesi tulisi pettää miestäsi, mutta kuitenkin lopussa pohdit toisen miehen kanssa rilluttelemaan lähtemistä. En myöskään ymmärrä miksi naisella pitäisi olla poikaystävä jos on avo/avioliitossa. Semmoinen ei ole normaalia. Vaikka lähtisit toisen miehen kanssa saadaksesi hetken uutta ilomunaa, niin jossakin vaiheessa huomaisit todennäköisesti miten suhde arkipäiväistyy myös toisen miehen kanssa. Suosittelen ammattiavun hakemista, käy alkuun vaikka terveyskeskuksessa juttelemassa psykologin tai mielenterveyshoitajan kanssa. Jos se ei auta, kannattaa kokeilla jotakin lääkitystä.
:D nyt repesin. Lääkistystä vaan ihan normaaleihin elämän pulmiin! Huhhhuh. Toivottavast et ollut tosissasi.
Et voi syödä ja säästää kakkua samaan aikaan. Tee päätös. Mutta mikäli lähdet uuden eksoottisen miehen matkaan niin älä vit-tu anele exääs takas jos se uus olikin totaali mulk-ku.
"Jenni Jenni Jenni", sanon suoraan, että halveksin sinua ja kaltaisia ihimisiä.
Toivon avomiehesi vuoksi, että eroatte. Tuollainen vastuuton ihminen kuin sinä, tekee mitä tahtoo ja jää kiinni ennemin tai myöhemmin ja satuttaa toista, syytöntä, joka vielä luottaa sinuun.
No just. Olipa se arvattavissa että edelliset kirjoittajat eivät ymmärrä kuin haukkua tunnemylleryksesä ja apua tilanteeseen hakemassa olevaa tyttöä. Tyttö muuten ei kertonut lainkaan onko nuori vai vanhempi. Ei sitä tilanteesta päätellä voi, ihan typerä olettamus vaan, vanhemmatkin ihmiset tuntevat ihan samoin. Mitään oikeaa ja väärää ei ole olemassa paitsi näiden moraalipyhimysten mielestä jotka näkevät maailmaa vain mustaavalkoisena vaikka se on täynnä eri sävyjä harmaata ja ehkä suomessa vähän väriäkin. Hei kyse ei ole siitä mitä tunnet, kaikki tunteet ja ajatukset omassa kauniissa päässäsi ovat ihan sallittuja. Kyse on siitä että harkitset sit tarkaan mitä teet ja jos teet niin koita tehdä se mahdollisimman tyylillä sitä kohtaan jota ehkä jätät, sillä kärsimään hän joutuu. ...tai mistä sen tietää. ehkä hän huokaakin helpotuksetsa kun pääsee "kultaisesta vankilasta". Sellaistakin sattuu. Onnea elämän matkalla.
Naisiin ei voi luottaa. Heti jakamassa pimppiä toiselle miehelle jos vähänkin ihastuu
Tee niin kuin toivoisit poikaystävän tekevän itsellesi, jos osat olisivat toisinpäin.
Kokemuksen rintaäänellä voin sanoa, että pidä kiinni suhteestasi ja anna ihastuksesi mennä menojaan. Se voi olla vaikeaa, mutta kannattaa. Minä jätin ja lähdin uuden ihastuksen matkaan. Päätös oli vaikea mutta tuntui silloin oikealta. Jälkikäteen olen kaivannut exääni ja suhdettamme niin valtavasti, että ajattelen sitä yli vuoden kuluttuakin joka päivä, näen unia exästäni, kiihotun muistellessani seksielämäämme ja kärsin ajatellessani kaikkia upeita kokemuksia, jotka jaoimme vuosien varrella.
Uusi naiseni on hänkin ihan mukava, mutta samanlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta ei ole kuin exän kanssa, vaikka aluksi luulin muuta, ja pahinta on että en tajunnut exän kanssa suhteessa ollessani, kuinka hyvin sovimme yhteen. Enää en tietysti saa exääni takaisin koska niin pahasti häntä loukkasin, enkä häntä ansaitsisikaan.
Olen varma siitä, että melko suurella todennäköisyydellä kadut, jos jätät miehesi. Kerrothan joskus, minkä ratkaisun teit?
Hyväksyisitkö, että miehesi pitäisi yllä samanlaista suhdetta johonkin ulkomailla asuvaan naiseen?!
Tietenkin sitä ajanmittaan toisen sukupuolen edustajaan ihastuu tai rakastuu, jos virittelee ihan vaikka ns. ystävyyssuhdetta.
Olet valinnan edessä. Et voi valita molempia miehiä. Tee mitä sydän ja ennen kaikkea JÄRKESI sanoo, että kumman tien valitset.
En jaksa kommentoida muuta kuin "meillä menee erittäin hyvin, ei olla koskaan edes riidelty."
Tuoko nyt sen parisuhteen kivijalan antaa?? Minusta riidat ja erimielisyydet kuuluu myös parisuhteeseen. Toinen tietenkin sitten aina alistuu ja tekee niinkuin toinen tahtoo, ettei täydellinen idylli ei särjy!
JA enkä toki tarkoita, että joka asiasta pitää riidellä, mutta minusta tuo on vain outoa...
Pura se ihastumisenergia nykyiseen miehees, energiahan ei katoa minnekään kuitenkaan, joten voit samantien käyttää sen parisuhteen eduksi.
On vaarana että jos vaihdat käytetyn mutta ehjän miehen uuteen mutta koeajamattomaan, tulet katumaan. Etvoi tietää vaikka sillä uudella ihastuksella olisikin lähinnä lyijykynänpaksuinen pili. Tai hyvässä lykyssä hän on menettänyt pilinsä jossain karvojenajo onnettomuudessa eikä vaan kehtaa kertoa sulle.
Tai sitten hänellä voi olla ties mitä..
ota ilo irti tilanteesta tunnetasolla, mutta älä lähde sekoilemaan mieheen ..
ja aina kannattaa olla varovainen jos mies on suostuvainen virittelemään suhdetta kanssasi huolimatta että tietää sun olevan varattu.
Hyväluonteinen ja rehti mies ei sellaiseen suostu, joten tulisit vaihtaneesi kumppanisi johonkin ryhdittömään vellihousuun.
Miehen on helppo esittää ihanaa mutta vaikka hän vetää sulta jalat alta nyt, niin sellainen vellihousun luonne ei vie parisuhteessa pitkälle vaan hän voi jopa jatkossa pettää sua, kuten sinä nyt olet hilkulla pettää miestäsi..
Kannattaa pysyä erossa siitä ihastuksesta koska turhaan vahvistat ihastusta,
jokatapauksessa jos hänen takia eroat niin suhde ei kunnolla käynnisty
vaan sitä sotkee eron itkut ja tuskat.
Nyt voi tuntua vahvalta olo, mutta todellisuudessa koska sullahan on nyt se peruskallio siinä vieressä..
Sinkkunaisen elämä on kylmä ja julma, hyvää ei kannata menettää.
jos huomaat, että alat viihtymään liiankin hyvin toisen vieraan vastakkaista sukupuolta olevan seurassa niin tällöin sun pitää katkaista kaikki yhteydenpito tähän ja keskittyä vain omaan suhteeseesi
Vanha ja hyvä sanonta.
Pohjaan palanutta puuroa on turha lämmittää,
nälkä lähtee, mutta kitkerä maku pysyy.
Se on hyvä pitää aina mielessä jos lähtee kaduttamaan tulevassa.
Mielestäni luettelit jo kaikki tulevan eron merkit viestissäsi,
suoraan sanoen, jos suhde ei kaadu tuohon ihastukseen, se kaatuu seuraavaan.
En tahdo, eikä tarkoitukseni ole olla tuomitseva tai ilkeä, elämä vie erinäisiin suuntiin, nuorena varsinkin. Sinun on täysin turha jäädä suhteeseen jos takaraivossasi pyörii jotakin muuta. Teet väärin itseäsi ja varsinkin puolisoasi kohtaan.
Ja lisäänpä vielä vähän..
Mainitsit viestissäsi että alat ehkä jopa rakastumaan toiseen mieheen.
Olen itse elänyt parisuhteessani nyt muutaman vuoden, tunnen edelleenkin suunnatonta rakkautta, ihastusta, himoa ja halua. Riitatilanteissa myös suurta kiukkua ja välillä mustasukkaisuuttakin jos tilanne on sellainen.
Tarkoitan sanoa, että kaikki tunteet joita käyn mieheni rinnalla läpi arkielämässämme, ovat tunteita joita en voisi tuntea ketään toista kohtaan.
En ikinä kykenisi sanomaan että epäilen rakastuvani toiseen mieheen,
jos tuntisin edes ihastusta jotain toista kohtaan olisi suhteeni päätöspisteessä.
Mutta ihmiset on erilaisia.
No tuo on täyttä kukkua että jos on hyvä suhde ei ihastuisi koskaan..
Sulla on vaan jäänyt sellainen naiivikäsitys, mutta ole iloinen siitä.
Lain"Tarkoitan sanoa, että kaikki tunteet joita käyn mieheni rinnalla läpi arkielämässämme, ovat tunteita joita en voisi tuntea ketään toista kohtaan."aus
mun mielestä yhteensopivuus on lähinnä biologiaa, mutta taas jos joku väittää ihan pokkana että hän voi vain yhtä ihmistä kohtaan kokea tiettyjä tunteita niin joko hän ei tiedä tai hänen ei ole tarvinnut miettiä vaihtoehtoja.
Olen seurustellut vakavasti 4 kertaa ja kyllä jokaisne kerran olen ollut tosissani suhteessa ja uskonut suhteeseen, ja tuntenut tunteita.
Mutta jos mies jättää tai kuolee tms, niin viimeistään siinävaiheessa oppii että on muitakin "oikeita" kuin yksi..
Sekin on kokeiltu, että ihastuu ja rakastuu ihan samallatavoin kuin vakavassa toimivassa suhteessa alunperin, ja homma kaatuukin ensimmäiseen sänkyynmenoon tai suudelmaan ja lumous haihtuu yhtäkkiä kuten alkoikin..
On oikean kumppanin valitna vähän laajempi kysymys kuin "mä en voisi koskaan tuntea ketään toistakohtaan" jne
Tämä on prinsessaromantiikkaa ja voi johtaa harhaan juuri site että katkaisee turhaan hyvän suhteen jos rakastuu väliaikaisesti toiseen..
Kyllä ihmiset on erilaisia, se on totta, ja niinhän itseensä tutustuu kun mogailee tarpeeksi:)
Itse tiedän että voisin ihastua kesken suhteen, enkä olisi silti huolissani omasta parisuhteestani koska tiedän että nämä voi olla täyttä harhaakin. Mahdollisesti suhteessa on vaihe jossa tuntee olonsa yksinäiseksi,t ai kaipaa muutosta, ja kroppa reagoi asiaan ihastumalla. Pitää osata toimia asian eteen siten että en tee mitään siirtoa ihastuksen vuoksi,v aan alkaa etsiä niitä epäkohtia elämästä ja sulkee ihastuksen pois.
Hyväksi havaittu suhde päättyy vasta väkivaltaan, siihen ettei tulla toimeen, kuolemaan yms, eikä siihen että bongaan jonkun satunnaisen kikkarepään kadulta ja luulen että tunteet ovat muka kuolleet.
Joo o...
Olen itsekin seurustellut kyllä aiemminkin tätä suhdetta ja menneet suhteet ovat olleet hyviä ja toimivia mutta vastaavanlaisessa suhteessa ja vastaavaa rakkautta en ole tuntenut kertaakaan ennen tätä suhdetta.
Paljon mahdollista että elelen prinsessaromantiikkaa ihan täysillä mutta enpä ole kertaakaan sitä näiden vuosien aikana valittanut, jos omalle kohdallesi ei ole osunut sitä tunnetta mitä ei osaa selittää en ala sitä sen enempää purkamaankaan.
Tiedän että tämä suhde loppuisi kuin seinään jos menisin toiseen ihastumaan ja niin se on myös toisinkin päin. Ei niinkään sen teon takia, pettämisen tms, vaan siitä syystä että se jokin tunne olisi jo siinä kohtaa kuollut jos niin pääsisi tapahtumaan.. Yksinkertaisesti en vain tunne mitään fiilistä muita ihmisiä kohtaan. Tietenkin on miehiä mitkä on mukavia, komeita ja kenen kanssa varmasti toimisi seurustelukin jos tilanne olisi toinen, mutta kun ei nappaa muut niin ei nappaa.
Mutta kuten sanottu, ihmiset on erilaisia.
Nimimerkille 11 1
"Paljon mahdollista että elelen prinsessaromantiikkaa ihan täysillä".
Nuorille ja kokemattomille tämä asenne sallittakoon.
"Yksinkertaisesti en vain tunne mitään fiilistä muita ihmisiä kohtaan. Tietenkin on miehiä mitkä on mukavia, komeita ja kenen kanssa varmasti toimisi seurustelukin jos tilanne olisi toinen, mutta kun ei nappaa muut niin ei nappaa."
Ihastumiselle tarvitaan sopiva tilaisuus ja jos nykyinen elämäntilanteesi tyydyttää sinua, ei mitään pääsekään tapahtumaan. Jossain vaiheessa ikä- tjms. kriisi iskee ja siinä vaiheessa asioista alkaa ajatella uudella tavalla. Kerää vielä hetki elämänkokemusta ja tule tänne kymmenen vuoden päästä kertomaan erostasi tai siitä, että löysit sittenkin syvyyttä ajatusmaailmaasi.
"jos omalle kohdallesi ei ole osunut sitä tunnetta mitä ei osaa selittää en ala sitä sen enempää purkamaankaan"
Ihan uudestaan, itse itseäni lainaten.
Nuori ja kokematon en ole, kuten en myöskään elämänkokemuksen puutteessa :) Vakaana aikomuksena on elellä prinsessaromantiikkaa vielä 90-vuotiaanakin jos tuuri käy, en tiedä mitään niin tympeää kun ihmiset mitkä toteaa 30-40- vuotiaina olevansa kokeneita ja maailmaa nähneitä.. "tiedän mistä puhun, sinä et tiedä vielä mitään, kasva muutama vuosi".. ja vastaavaan en ole tämän elämän aikana sortunut, enkä sorru.
Toiset vaan saattaa vahingossa löytää jotain pysyvää, turha siitä on lähteä toisten kaivamaan epäkohtia ja väittämään että häh hää, tule kymmenen vuoden päästä kertomaan erostasi.
Ihme perus suomalaista katkeruutta ja purnausta.
No, ei kosketa mua tän palstan touhut tämän enempää.
Itse olen onnellinen, ja ollut jo vuosikaudet.
Ap:lle tsempit!
Jos suhde perustuu pelkkään kulloiseenkin fiilikseen niin kannattaa olla sitten ostamatta sitä yhteistä omakotitaloa velaksi
siis tämä oli varsinkin nimimerkile 11 1
Miksi ylläpidetään ystävyyssuhteita vastakkaista sukupuolta oleviin? Vaikka olenkin jo lähes 50-wee ikäinen muori, niin ylen niin hirveästi nähnyt ystävä- ja sukulaispiirissä niitä, joissa hyvässä parisuhteessa oleva mies tai nainen lähteekin "ihan vaan kaverin" matkaan. Kannattaisi valita parisuhteeseen sellainen kumppani, jonka kanssa voi olla myös ystävä.
Minulla itsellänikin oli nuorena miespuolinen kaveri, joka oli tosi hyvä ystävä. Vuosien päästä selvisi, että mies oli ollut pitkään minuun ihastunut ja lopulta rakastui. Rakkaus minuun tuhosi miehen olemassa olleen parisuhteen. Tuntui pahalta, että sellainen rikkoi hyvän perheen ja lapsilta meni oikeus yhtenäiseen kotiin. Sen jälkeen päätin, että jos olen parisuhteessa, en päästä muita miespuolisia liian lähelle ystävystymään. Pinnalliset kaverisuhteet työssä tms on OK, mutta en töissäkään lähde esim. työpäivän jälkeen miesporukan kanssa kaljottelemaan tms.
Mun mielestä hyväksyttävä motivi vois olla työ. eli jos siellä ystävystyy jonkun kanssa tai tulee ihastus, niin pitäisikö ihmisen ottaa loparit töistä kun ei nykyaikana työn löytäminen ole niin helppookaan..silloin jää vaihtoehdoksi olla vain kaveri, ja selvittää avoimesti puhumalla se että kyseessä on pelkkä kaveruus. jos jompikumpi ihastuu niin pitää tehdä heti selväksi että on varattu. On ihan sen ihastujansa itsensä päänsärky, aikooko rikkoa perheensä vai ei. Siitä ei voi ottaa kukaan muu syyllisyyttä. Miesporukan kanssa kaljoittelu ei pitäisi olla minkään edellytys, mutta olisi jotenkin hullua työelämässä vältellä miehien kanssa ystävystymistä senvuoksi että kotona on mustis siippa.
Maailma toimii kuitenkin verkostoitumalla, joten miesten ja naistenkin väliset ystävyyssuhteet pitää olla sallittuja.
Ihastuminen kertoo enemmän omasta itsestäsi kuin siitä toisesta. Mitä olet vailla? Mitä saat tuolta toiselta, mitä kuvittelet saavasi? Mitä haluat ja voisitko saada sen nykyiseltä rakkaaltasi?
Olen itse ihastunut reilun parinkymmenen vuoden aikana jonkin kerran, mutten ole oikeastaan tuntenut seksuaalista vetoa muihin kuin omaan mieheeni. Enkä todellakaan ole alkanut pitää yhteyttä ihastuksiini. Oma puoliso on mulle elämässä se läheisin ihminen, johon voin luottaa. Ja itse pitää olla luottamuksen arvoinen. En tee mitään sellaista, josta en voisi puolisolleni kertoa.
Kaikkea et voi saada. Perhoset vatsassa jäävät väkisinkin taakse, mutta sen sijaan on mahdollisuus saada elämäänsä joku, joka oikeasti välittää. Kumpi painaa enemmän? Vuosien varrella siihen omaan rakkaaseensakin voi rakastua uudelleen ja uudelleen. Tavallinen arki on sen uudenkin kanssa jossain vaiheessa edessä.
Tunteet ovat tunteita, ei niille mitään voi, mutta teoillensa voi. Muista, että tunteet eivät ole koko totuus asiasta. Itse päätät, miten annat niiden vaikuttaa.