Mitä odottaa ihmiseltä jonka äiti on kokenut vakivaltaisen ankaran rakkaudettoman, karun ja köyhän, sekä häpeän täyttämän isättömän lapsuuden.
Koko koettu saasta kaadetaan nuorena saadun isättömän lapsen niskaan.
Lisätään siihen oma panos pilkkaa, ivaa ja väkivaltaa, sekä useita talousrahat ryyppääviä (hiplaavia) isäpuolia... Ja niin soppa on valmis!
Historia toistaa itseään? ei kunnon eväitä elämän hallintaan ja samat kuviot toistuvat!?!?
Kun ensikerran irroitin vaimoni käsiä kuusi vuotiaan uhmaikäisen poikamme hiuksista, ajattelin että sattuuhan sitä ja asia selviää puhumalla.
Oven taakse pakenevan kiukuttelevan lapsen varpaat, sormet ja kasvot kolhiintuvat helposti, kun raivon valtaan joutunut äiti ryntää ovesta mitään ajattelematta perään.
Anteeksi pyydellään, mutta vika ei ollut äidissä vaan sinussa lapseni kun sinä olit nyt tuollainen tuhma lapsi.
Opin ennakoimaan tulevat raivokohtaukset ja väliin tuloni rauhoitti vaimoni nopeasti.
En tajunnut siinä vaiheessa että se oli vain fyysisesti vahvemman pelkoa.
Toimin koko yhdessäoloaikamme puskurina ja turvatyynynä äidin ja pojan välillä.
Vuosien saatossa vastasin yhä vähemmän hänen käsitystään aviomehestä ja yleensä siitä mitä miehen olisi pitänyt jo tehdä ja saada aikaiseksi.
Niimpä henkinen väkivalta ja nujertaminen ja muihin vertaaminen kasvoi kasvamistaan.
Jo avioliiton alussa kun riitelimme jostain mielestäni turhasta asiasta ja vähättelin naureskellen asiaa sain mojovan korvapuustin, tosin vastasin siihen välittömästi takaisin ja asia jäi vuosiksi siihen.
Lopulta niitä läpsäisyjä tai yrityksiä tuli yhä useammin ja varsinkin kun oli ollut kova työpäivä ja piti käydä tyttöjen kanssa kaljalla.
Hän ei muistanut humalansa takia tilanetta tai se vain vaiettiin.
keskustelu yritykseni kuitattiin halullani riidellä kokoajan.
Myöhemmin tajusin hänen silloin toivoneen minun reagoivan lyömällä takaisin ja vähitellen menetin hänen kunnioituksensa miehenä.
Töistä palattiin yhä useammin lähiö pubin kautta ja uhkaava käytös ja vähättely oli jokapäiväistä arkea.
Raivoisan päälle käyvä mustasukkaisuus astui kuvioihin ja maanisdepressiivinen käytös, sekä yleensä mustavalkoinen ajattelu: jos et ole minun puolella olet minua vastaan!
Jälkikäteen selvisi hänellä olleen suhde tai suhteita.
Lopulta kännäämistä ja aamu kuudelta kotiin tuloja ei edes viitsitty selittää kotona olevalle hiirulaiselle.
Kun ehdotin perheterapiaan menoa tai avioeroa eräänä lauantai aamuna, sain raivostuneelta humalaiselta vaimoltani nyrkistä leukaan ja toisen olkapäähän. Potku munille osui onneksi häpyluuhun ja yrittäessäni työntää potkivaa ja repivää vaimoani poispäin hän tarrasi hampaillaan oikeaan kyyrärvarteen kiinni.
Tilanne rauhoittui kornilla tavalla kun vaimoni hulluna juovuksissa raivoisasti purren roikkui kädessäni kiinni useita minuutteja.
Kipukin (avioliittoni) hävisi jo jonnekkin taustalle ja kun lopulta kannustin puremaan kovempaa, havahtui hän tähän maailmaan takaisin.
Hän haki itse lopulta eroa ja syyksi ilmoitti kahden kesken, että erotaan ennenkuin me tapetaan toisemme?
Koko koettu saasta kaadetaan nuorena saadun isättömän lapsen niskaan.
Lisätään siihen oma panos pilkkaa, ivaa ja väkivaltaa, sekä useita talousrahat ryyppääviä (hiplaavia) isäpuolia... Ja niin soppa on valmis!
Historia toistaa itseään? ei kunnon eväitä elämän hallintaan ja samat kuviot toistuvat!?!?
Kun ensikerran irroitin vaimoni käsiä kuusi vuotiaan uhmaikäisen poikamme hiuksista, ajattelin että sattuuhan sitä ja asia selviää puhumalla.
Oven taakse pakenevan kiukuttelevan lapsen varpaat, sormet ja kasvot kolhiintuvat helposti, kun raivon valtaan joutunut äiti ryntää ovesta mitään ajattelematta perään.
Anteeksi pyydellään, mutta vika ei ollut äidissä vaan sinussa lapseni kun sinä olit nyt tuollainen tuhma lapsi.
Opin ennakoimaan tulevat raivokohtaukset ja väliin tuloni rauhoitti vaimoni nopeasti.
En tajunnut siinä vaiheessa että se oli vain fyysisesti vahvemman pelkoa.
Toimin koko yhdessäoloaikamme puskurina ja turvatyynynä äidin ja pojan välillä.
Vuosien saatossa vastasin yhä vähemmän hänen käsitystään aviomehestä ja yleensä siitä mitä miehen olisi pitänyt jo tehdä ja saada aikaiseksi.
Niimpä henkinen väkivalta ja nujertaminen ja muihin vertaaminen kasvoi kasvamistaan.
Jo avioliiton alussa kun riitelimme jostain mielestäni turhasta asiasta ja vähättelin naureskellen asiaa sain mojovan korvapuustin, tosin vastasin siihen välittömästi takaisin ja asia jäi vuosiksi siihen.
Lopulta niitä läpsäisyjä tai yrityksiä tuli yhä useammin ja varsinkin kun oli ollut kova työpäivä ja piti käydä tyttöjen kanssa kaljalla.
Hän ei muistanut humalansa takia tilanetta tai se vain vaiettiin.
keskustelu yritykseni kuitattiin halullani riidellä kokoajan.
Myöhemmin tajusin hänen silloin toivoneen minun reagoivan lyömällä takaisin ja vähitellen menetin hänen kunnioituksensa miehenä.
Töistä palattiin yhä useammin lähiö pubin kautta ja uhkaava käytös ja vähättely oli jokapäiväistä arkea.
Raivoisan päälle käyvä mustasukkaisuus astui kuvioihin ja maanisdepressiivinen käytös, sekä yleensä mustavalkoinen ajattelu: jos et ole minun puolella olet minua vastaan!
Jälkikäteen selvisi hänellä olleen suhde tai suhteita.
Lopulta kännäämistä ja aamu kuudelta kotiin tuloja ei edes viitsitty selittää kotona olevalle hiirulaiselle.
Kun ehdotin perheterapiaan menoa tai avioeroa eräänä lauantai aamuna, sain raivostuneelta humalaiselta vaimoltani nyrkistä leukaan ja toisen olkapäähän. Potku munille osui onneksi häpyluuhun ja yrittäessäni työntää potkivaa ja repivää vaimoani poispäin hän tarrasi hampaillaan oikeaan kyyrärvarteen kiinni.
Tilanne rauhoittui kornilla tavalla kun vaimoni hulluna juovuksissa raivoisasti purren roikkui kädessäni kiinni useita minuutteja.
Kipukin (avioliittoni) hävisi jo jonnekkin taustalle ja kun lopulta kannustin puremaan kovempaa, havahtui hän tähän maailmaan takaisin.
Hän haki itse lopulta eroa ja syyksi ilmoitti kahden kesken, että erotaan ennenkuin me tapetaan toisemme?
Vastaukset 5
Vanhimmat
että lapsi jää sinulle.
minäkin.. pidä nyt huoli siitä että lapsesi pääsee luoksesi.. Lapsesi oli onnekas kun oli joku joka tuli väliin ja puollusti..
Naisten säälin kalastusta koko sepustus!
Ja ukossa ei ollut mittään vikaa vai?
typerä kommentti
Kiitos uskon vahvistuksesta! Aion karttaa vastedeskin naisia, joilla on vauvakuume.. Huh!