Näinhän tilastot väittävät mutta tuntuu uskomattomalta. Olen naimisissa ja tyttäreni meni juuri viidennelle luokalle. Hänen luokallaan on 22 oppilasta ja 9:llä on eronneet vanhemmat. Monen vanhemmat eronneet viimeisen parin vuoden sisällä.
Asumme hesassa ja ns. hyvällä alueella jossa ei tietääkseni ole sosiaalisia ongelmia siinä mielessä kuin voisi kuvitella olevan kaupungin huonoimmissa lähiöissä.
Aika helpolla vanhemmat eroaa nykyään, mikä syynä? mennäänkö heti kuksimaan vierasta kun homma ei olekaan ruusuilla tanssimista kokoajan sängyssöä vai mistä on kyse?
Moni kasvaa "erilleen"... niin kyllä kasvaa sen uudenkin partnerin kanssa. Itsellä oli aika vaikea lapsuus, avioerolapsena ja välillä sukulaisilla hoidossa. Päätin aikanaan että ei omalle lapselle haluaisi samaa kohtaloa. Ehkä tästä syystä otan avioliiton vastoinkäymisistä olen ohittanut ilman suurempia ihmettelyjä. Samat ongelmat ne täälläkin on kuin muillakin mutta pitääkö kokoajan olla niin "hirveen hauskaa" eikä normiarki tai välillä huonompikin arki kelpaakaan? Lasten kanssa on kumminkin pääasiassa aina hauskaa.
Asumme hesassa ja ns. hyvällä alueella jossa ei tietääkseni ole sosiaalisia ongelmia siinä mielessä kuin voisi kuvitella olevan kaupungin huonoimmissa lähiöissä.
Aika helpolla vanhemmat eroaa nykyään, mikä syynä? mennäänkö heti kuksimaan vierasta kun homma ei olekaan ruusuilla tanssimista kokoajan sängyssöä vai mistä on kyse?
Moni kasvaa "erilleen"... niin kyllä kasvaa sen uudenkin partnerin kanssa. Itsellä oli aika vaikea lapsuus, avioerolapsena ja välillä sukulaisilla hoidossa. Päätin aikanaan että ei omalle lapselle haluaisi samaa kohtaloa. Ehkä tästä syystä otan avioliiton vastoinkäymisistä olen ohittanut ilman suurempia ihmettelyjä. Samat ongelmat ne täälläkin on kuin muillakin mutta pitääkö kokoajan olla niin "hirveen hauskaa" eikä normiarki tai välillä huonompikin arki kelpaakaan? Lasten kanssa on kumminkin pääasiassa aina hauskaa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minä olen edelleen täysin rakastunut mieheeni vielä 15 vuoden ja lapsien saannin jälkeenkin ja sain tietää etten riitäkään hänelle. Pääsemme keskimäärin kerran vuodessa ulos viettämään aikuisten aikaa ja hän ihastui meidän tämän vuoden ainoana yhteisenä iltana ystävämme kotibileissä itseään yli kymmenen vuotta nuorempaan lapsettomaan naiseen jonka kaivoi sitten facebookin kautta esille. En halua erota mutta olen aivan rikki sisältä, en pysty syömään mitään koska kuvottaa enkä saa enää nukuttuakaan. Kerro miten saan pidettyä liittoni kasassa
Olet lujempaa tekoa. Ihastumisille ihminen ei voi mitään. Älä aja miestäsi toisen naisen syliin tuittuilemalla. Nyt rakkautesi mitataan.
Onko miehesi ollut uskoton? Hyljeksiikö hän sinua?
"Lasten kanssa on kumminkin pääasiassa aina hauskaa."
Ja vaikka ei olisikaan, lapsista ei myönnetä avioeroa.
En tajua sitä, että mikäli kaikkensa on panostanut parisuhteeseen ja asiat menevät huonosti, niin miksi pitäisi jatkaa huonoa liittoa.
"Älä aja miestäsi toisen naisen syliin tuittuilemalla."
Kyllä on lupa loukkaantua, nainen on kuitenkin synnyttänyt miehen lapset, rakastanut tätä 15 vuotta.
Joo ihastumisia tulee, mutta se onkin ratkaisevaa ettei mies ole jättänyt ajatuksen tasolle. Eli kyllä nainen saa olla loukkaantunut, pyhä maria ei tarvitse olla jos sydän on murusina!
Minun mielestä uskottomuus ja väkivalta ovat sellaisia asioita että on "lupa" (ja jopa kannattaa) erota ilman mitään parisuhteen parantamis -yrityksiä. Väkivaltatapauksissa tulisi erota aina, varsinkin jos on lapsia. Toki esim uskottomuuden jälkeen moni pari haluaa yrittää, mutta suurimmalle osalle petetyistä olisi järkevämpää erota samantien oman mielenterveyden säilyttämisen vuoksi.
Arvostan kyllä paljon sellaisia petettyjä jotka pystyvät antamaan aidosti anteeksi menettämättä itsetuntoaan. Mutta sellainen vaatii todellakin paljon voimia, ja kun äiti/isä menettää kaikki voimat yrittämällä antaa anteeksi jotain sellaista, mikä on verrattavissa henkiseen pahoinpitelyyn, joutuu lapsikin usein kärsimään. Toivoisin todellakin että jokainen ihminen menisi hieman itseensä ennen pettämistä. Puolison terveyttä ajatellen erokin on parempi vaihtoehto kuin pettää.
Muissa tapauksissa mielestäni kannattaa hankkiutua ennen eroa tarpeen mukaan parisuhdeterapiaan ja yksilöterapiaan. Tehdä kaikkensa sen perheen yhdessäpitämiseksi. Joskus sekään vain ei auta (esim puolison mt-ongelmat, alkoholismi jne).
Tärkein taisi unohtuakkin; puoliso on valittava huolella. On ajateltava tosissaan ennen lasten tekoa, että haluaako juuri tämän ihmisen kanssa jakaa tuon vastuun. On myös oltava aidosti rakastunut, sillä jos se rakkaus on alunperin ollutkin, sen pystyy työllä ja vaivalla kaivamaan taas esiin. Puolison täytyy myös sopia itselle arvoiltaan ja elämäntavoitteiltaan. Toki nekin ovat muuttuvia asioita, mutta helpompaa on, jos on alunperin mietitty tätäkin asiaa.
Ja toiseksi tärkein, pitää muistaa ettei se oma puoliso tai kukaan muukaan ihminen voi tuoda itselle onnea elämään, ei edes omat lapset. Kenenkään harteille ei saa antaa taakkaa omasta onnellisuudesta. Onni on tila, jonka voi tarjota vain itse itselleen.
Tuossa lieneekin syitä jo moniin eroihin ja pettämisiin. Ei toki kaikkiin.
Tilastoharha, joka saadaan laskemalla k.o. vuonna vihityistä pareista kaikkina muina vuosina eronneet parit, eli jos tänä vuonna avioituu vaikka 15000 ja vuosina 1945-2011 avioituneista 7500 eroaa tänä vuonna, on puolet eronneet.
Ihmiset ovat näiden tekstien ja niissä esitettyjen tilastojen mukaan kamalia, itsekkäitä, perverssejä paskiaisia. Maailmassa on varmaan jo niin paljon katkeruutta, että III maailmansota voi alkaa.
http://www.youtube.com/user/21per3?feature=mhee#p/u/1/o5qPbi5aZ1I
Kuule... Itse ajattelin ihan tuolla samalla tavalla vielä jokin vuosi sitten. Että mikä ihmisiä vaivaa, kun "niin helposti" otetaan ero ja tyyliin heti, jos ei mene kovin hyvin. Että onko se tämän kärsimättättömän kaikkimullehetinyt -sukupolven ongelma. Sukupolven, joka kaipaa extrema ja häppeninkiä ympärilleen... Muutoin on niin tylsää, että voi siipankin vaihtaa uuteen.
Näitäkin tapauksia varmaan on. Mutta. Itse olen pitkään miettinyt avioeroa vaihtoehtona, varmaankin 1-2 vuotta. En osaa sanoa milloin se muuttui vakavammaksi pohdinnaksi.
Parhaillaan elämä on aika sietämätöntä. Ja pohdinta jatkuu edelleen. Tässä liitossa on mennyt huonosti arviolta ehkä viisi vuotta, koko ajan huonommin ja huonommin. Vielä ei siis eropapereita ole viety. En tiedä viedäänkö.
Mutta sen sanon, että jos tämä nyt eroon päätyy. Niin todellakaan siihen ei ole päädytty kovin helposti eikä todellakaan kevyin perustein. Tässä on niin monta asiaa vaikuttamassa.
Ulkopuoliselle, esim. kaveri-/tuttavapiirillemmekin, tämä näyttäisi varmaan kyllä juuri tuolta. "Mikähän niillekin yhtäkkiä tuli, kun kaikki oli niin hyvin?". Tämän jälkeen, kun nyt itse olen tässä pisteessä, olen lakannut ihmettelemästä noita lukuisia eroja ympärilläni. Ennen sitä todella ihmettelin, että miksi niin monet eroaa. Meilläkin tuttavapiirissä oli 8 eroa vuoden sisällä. Aivan käsittämätöntä. Mutta nyt kun peilaan omia kokemuksiani.. ja jos ajattelen, että noilla pariskunnilla on saattanut olla ihan samanlaista h*****tiä, niin en ihmettele että ero tuli. Ajattelen vain, että niillä oli rohkeutta ottaa ja tehdä se päätös.
Mulla ei vielä ole ollut.
Sitä en sitten tiedä miksi nykyään niin monilla menee niin huonosti.. siihen on varmaankin paljon syitä alkaen ihan yhteiskunnallisista ja sos.paineista lähtien.
Tiedän tunteen!
Minäkään en ymmärtänyt että "erilleen kasvaminen" on mikään oikea tai todellinen syy erota. Pidin sitä keskenkasvuisten ihmisten kypsymättömänä päätöksenä ja laiskuutena tehdä tarpeeksi töitä parisuhteen eteen.
Vaan kun itse erosin monta vuotta asiaa mietittyäni, ymmärsin, että ihmiset todellakin muuttuvat. Ihmisten tarpeet muuttuvat ja elämänmuutokset muokkaavat ihmisiä. Eikä tämä aina tapahdu niin, että muututtaisiin samaan suuntaan, tai että kokemukset kasvattaisivat pariskuntaa yhteen.