Olen seurustellut poikaystäväni kanssa yli puolivuotta, eikä äitini vieläkään tiedä tästä.
Hän huusi siskolleni seurustelusta n. kolme vuotta, siihen asti että hän täytti 18.
Tänä puolen vuolen aikana olen ollut jättämässä jätkääni kahdesti, koska välillä tuntuu että olen liian nuori sitoutumaan vakavasti, eikä minulla juurikaan ole kokemuksia muista. Lisäksi äiti on ongelmana.. Molemmilla kerroilla hän tuli luokseni, sanoi että jaksaa kyllä odottaa jos vain saa olla kanssani. Rakastan häntä todella, ja uskon että hänkin minua. Jättämisaikeeni ovat kolhineet hänen itsetuntoaan ja hän pelkää koko ajan seuraavaa kertaa. Hän sanoo ettei haluaisi menettää minua, koska olen ainoa josta hän todella välittää.
Sanotaan että tosirakkaus kestää kaiken, mutten tiedä kestänkö itse enää tätä salailua ja valehtelua. Äiti ihmettelee miksi olen aina sen saman kaverin luo menossa (jätkäni on hyvän ystäväni isoveli) ja selittelen ihmeen hyvällä tuurilla kaikenlaista. Vielä en ole jäänyt kiinni.
Ajattelin että kerron äidilleni kun täytän 16 enkä ole enää sakkolihaa. Siihen on vielä puoli vuotta. Olen kirjaimellisesti laskenut päiviä siihen, ja 18-vuotis päivääni. Seurustelumme alkoi kun olimme vielä molemmat alaikäisiä, mutta seksi on ollut lainvastaista kohta kaksi kuukautta.
Sisko ei näyttänyt äidille piittaavansa hänen huudostaan, mutta näki että se koski. Kun äiti ei olisi päästänyt muuten, sisko vain pakkasi ja oli jätkänsä luona yleensä vlopun tai viikon. Kotiin tultuaan alkoi huuto, joka lopulta muuttui lähes mykkäkouluksi. Nykyään välit ovat korjautuneet, ja hän käy poikaystävineen täällä niin usein kuin pääsee (hän asuu 600km päässä).En usko että jaksan samaa kaksi vuotta. Toisaalta, äiti sanoi kerran ystävälleen että ensimmäinen lapsi on se joka kouluttaa vanhemmuuteen, nuorempi saa kaiken helpommin periksi. Toivottavasti.
Kertokaa mielipiteitänne ja toimintaehdotuksia… Siitä olisi paljon apua.
Hän huusi siskolleni seurustelusta n. kolme vuotta, siihen asti että hän täytti 18.
Tänä puolen vuolen aikana olen ollut jättämässä jätkääni kahdesti, koska välillä tuntuu että olen liian nuori sitoutumaan vakavasti, eikä minulla juurikaan ole kokemuksia muista. Lisäksi äiti on ongelmana.. Molemmilla kerroilla hän tuli luokseni, sanoi että jaksaa kyllä odottaa jos vain saa olla kanssani. Rakastan häntä todella, ja uskon että hänkin minua. Jättämisaikeeni ovat kolhineet hänen itsetuntoaan ja hän pelkää koko ajan seuraavaa kertaa. Hän sanoo ettei haluaisi menettää minua, koska olen ainoa josta hän todella välittää.
Sanotaan että tosirakkaus kestää kaiken, mutten tiedä kestänkö itse enää tätä salailua ja valehtelua. Äiti ihmettelee miksi olen aina sen saman kaverin luo menossa (jätkäni on hyvän ystäväni isoveli) ja selittelen ihmeen hyvällä tuurilla kaikenlaista. Vielä en ole jäänyt kiinni.
Ajattelin että kerron äidilleni kun täytän 16 enkä ole enää sakkolihaa. Siihen on vielä puoli vuotta. Olen kirjaimellisesti laskenut päiviä siihen, ja 18-vuotis päivääni. Seurustelumme alkoi kun olimme vielä molemmat alaikäisiä, mutta seksi on ollut lainvastaista kohta kaksi kuukautta.
Sisko ei näyttänyt äidille piittaavansa hänen huudostaan, mutta näki että se koski. Kun äiti ei olisi päästänyt muuten, sisko vain pakkasi ja oli jätkänsä luona yleensä vlopun tai viikon. Kotiin tultuaan alkoi huuto, joka lopulta muuttui lähes mykkäkouluksi. Nykyään välit ovat korjautuneet, ja hän käy poikaystävineen täällä niin usein kuin pääsee (hän asuu 600km päässä).En usko että jaksan samaa kaksi vuotta. Toisaalta, äiti sanoi kerran ystävälleen että ensimmäinen lapsi on se joka kouluttaa vanhemmuuteen, nuorempi saa kaiken helpommin periksi. Toivottavasti.
Kertokaa mielipiteitänne ja toimintaehdotuksia… Siitä olisi paljon apua.
Vastaukset 9
Vanhimmat
.. ainakin sellaisen neuvon voin antaa, että valehtelusta ei tule hyvä mieli kenellekkään,se on pitemmän päälle todella raskasta (kuten varmaan jo tiedätkin)
Mitä jos yrittäisit keskustella äitisi kanssa? Se voi olla vaikeaa, varsinkin jos hänellä on taipumusta alkaa huutaa. Jotain huutamisen taustalla kuitenkin on. Onko hän huolissaan sinusta, vai vastustaako hän seurustelua yleensä? Mitä hän siinä erityisesti vastustaa? Jos puhuisit tästä äitisi kanssa, se voisi helpottaa tilannetta. Kerro miten sinua painaa se, ettet pysty kertomaan poikaystävästäsi. Kerro halustasi olla rehellinen.
Jos et pysty puhumaan äitisi kanssa, kirjoita hänelle vaikka kirje... itse vältin pahimmat huutoriidat vanhempieni kanssa sillä tavalla. Paperille saat kaiken ilman että kukaan keskeyttää sinua huutamalla.
Pyrkikää kompromisseihin, sekä sinä että äitisi. Laukkujen pakkaaminen ja luvatta poikakaverin luo lähteminen on minusta aivan vihoviimeinen temppu..:) Näin ajattelen koska mielestäni molemminpuolisen kunnioituksen tulee säilyä että keskustelusta tulee mitään.
Entä voisiko siskosi auttaa/tukea sinua tilanteessasi? Oma isosiskoni on monesti auttanut minua tällaisissa asioissa, monesti vanhemmat kuuntelevat vanhempaa siskoa paremmin... :o
Mieti kuitenkin ennenkaikkea sitä, oletko todellakaan valmis vielä sitoutumaan. Olet kuitenkin aika nuori vielä, ja jonkun ajan päästä seurustelu voi tuntua todella ahdistavalta. En tarkoita etteikö poikaystäväsi silti varmasti olisi hyvä tyyppi.
En tiedä oliko tästä mitään hyötyä mutta tsemppiä ja rohkeutta!
Kun sisareni seurusteli minun ikäisenäni, poika aluksi kävi täällä ja tuli ihan hyvin juttuun vanhempieni kanssa, mutta sitten äiti alkoi puhua (ja huutaa) nuoruudesta, ja siitä että seurustella ehtii myöhemminkin. Periaatteessa tajuan kyllä mitä hän ajaa takaa, sen takiahan olin jo jättämässä poikaystävääni. Mitään sisareni poikaa vastaan äidillä ei ollut, mutta "se nuoruus".
Sisko opiskelee kaukana, mutta on onneksi pian tulossa käymään, aion puhua hänen kanssaan lisää asiasta. Viimeistään silloin kerron äidille kun olen 16, jos uskallan, jo aikaisemmin..
Kiitos vastauksestasi, siitä todella oli apua. Oli helpottavaa saada uusi näkökulma asiaan.
Tuo k-16-sääntö koskee täysi-ikäistä. Mikäli poikaystäväsi on sinua vain vähän vanhempi, eikä täysi-ikäinen, niin hän ei voi saada minkäänlaista rangaistusta alaikäiseen sekaantumisesta, kun harrastaa seksiä kanssasi.
Hän täytti pari kuukautta sitten 18, ikäeroa meillä on kaksi ja puoli vuotta. toisaalta tiedän monta paria joissa tyttö on alaikäinen ja poika paljon vanhempi kuin omani, eikä niihin suhteisiin ole tietääkseni kukaan puuttunut "lain nimessä"..
Lainvastaistahan tuo seksi teidän tapauksessane on. Ainoa, joka tuollaisiin kuitenkin yleensä puutuu, on vanhemmat.
Jos äitisi on muutenkin seurusteluanne vastaan hän voi vaikka viedä asian oikeuteen.
Kannattaa varmasti koittaa jutella äidin kanssa ja vaikka tuoda poikaa mahdollisimman paljon kyllän kotiin. Mitä paremmin äitisi häneen tutustuu, sitä helpompi hänen on varmasti hyväksyä suhteennekin.
Olet kuitenkin vasta 15, älä sitoudu vielä liian voimakkaasti. Olkaa yhdessä niin kauan kuin hyvältä tuntuu, mutta älkää vielä noi nuorina vannoko ikuista rakkautta. Nuorina ihmiset muuttuvat nopeasti ja yhtäkkiä saatattekin huomata olevanne toisillenne vieraat.
Siis: seurustelkaa niin avoimesti kun voitte, mutta älkää tehkö lopullisia ratkaisuja. Koita puhua äidillesi ja ymmärtää hänenkin näkökulmansa. Mutta älä jätä poikaystävääsi äitisi tahdosta. Jätä hänet vasta jos itse tahdot.
Rohkeutta :)
Itse olin 14 vuotias kun tapasin tämän nykyiseni. Hän oli silloin 22 vuotias eli meillä 8 vuotta ikäeroa. Oli itkua ja hammasten kiristystä varmaan se pari vuotta mutta me kestimme sen. Siitä on nyt 20 vuotta että siinäpähän vastaapanijat saivat pitkän nenän.
Alaikäisten seurustelu on mielestäni tuomittavaa joten ymmärrän kyllä äitiäsi. Ei kannata aloittaa liian aikaisin, 90 prosenttia aikaisin aloittaneista eroavat kuitenkin jossain vaiheessa. Äitisi yrittää vain suojella sinua pahalta.
Mielestäni se, että seurustelet 15-vuotiaana on aivan luonnollista ja myöskin se, että äitisi mahtaisi olla kovasti huolissaan ja huutaisi, jos saisi tietää. Ehkä äidilläsikään ei pelkkää seurustelua vastaan mitään ole, mutta, mutta...
Äitien mielestä 15-vuotias on vielä se heidän pikkutyttö, joka ei vielä älyä olla tekemättä virheitä. Pahimmassa tapauksessa pamahtaa paksuksi ja kun poikaystäväkin on jo täysi-ikäinen, niin ajattelee sen varmaan käyttävän pikkutyttöään hyväkseen tai jotain eli pelätään pahinta.
Sitten on ne äidin omat nuoruuden kokemukset eli hän haluaa kynsin hampain estää sen, että et tekisi ehkä samoja virheitä kuin hän, vaan nauttisit nuoruudestasi ja sitten vasta vanhempana ja "viisaampana" vasta alkaisit vehtaamaan poikain kanssa. Neuvoja kun on helppo antaa vähän enemmän eläneenä, mutta tosiasiassa jokaisen on ne kokemukset, erheet ja virheet kompuroitava ihan itse.
Sinun täytyy seurustella, jos sinusta itsestäsi hyvältä tuntuu, mutta lopettaa, jos sinä itse koet, että vielä ei ole vakituisen seurustelun aika. Erittäin hyvä olisi myös puhua asiasta äitisi kanssa ja jos saat siskostasi tukea, niin jutelkaa asiasta kaikki yhdessä.
Eilen vietin ihanan päivän, illan ja yön poikaystäväni kanssa. Se aika jonka olimme yhdessä, lujitti päätöstä kertoa seurustelustamme porukoille. Edessä on paljon huutoa ja kyyneleitä, mutta se tulisi kuitenkin eteen jossain vaiheessa enkä enää kestä valehtelua.
Äitini takia en aio häntä jättää, joten paras kertoa. Aion tulostaa saamani vastaukset ja lukea niitä vaikeina hetkinä. Aion myös jaksaa muutaman huutovuoden, jos vain pysymme poikaystäväni kanssa yhdessä.
Tiedän yhden tapauksen jossa pari tapasi yläasteella ja on vieläkin yhdessä, kun aikaa on kulunut yli 30 vuotta. Ja kun toinen parisuhde on kestänyt vanhempien vastustuksen ja on vielä 20 vuoden jälkeen yhdessä, niin en näe estettä miksei meillekin kävisi niin.
Nyt vain odottelemaan että äiti tulisi kotiin.