Ollaan seurusteltu jo jonkun aikaa..mutta nyt alkavat sukset mennä ristiin..eli meille on tullut riitaa ihan normaaleista asioista kuten siivoamisesta ym..eli pieniä riitoja.. mutta se olen aina minä joka riitelen..mies vaan katsoo kilttinä vierestä eikä sano sanaakaa, ja sitten mökötetään..
Ja nyt kun on ollut pari tälläistä todella pientä, mitätöntä riitaa niin hän sanoo ettei rakasta minua enään koska riitelemme..älytöntä! ainahan suhteessa on riitoja..pieniä ja isoja.. mut hän vaan pitää sisällään kaiken ja sitten se purkaantuu erona tai jotain..
Mitä miun tulisi tehdä..en uskalla korottaa edes ääntäni enään, pelkään menettäväni hänet!
Ja nyt kun on ollut pari tälläistä todella pientä, mitätöntä riitaa niin hän sanoo ettei rakasta minua enään koska riitelemme..älytöntä! ainahan suhteessa on riitoja..pieniä ja isoja.. mut hän vaan pitää sisällään kaiken ja sitten se purkaantuu erona tai jotain..
Mitä miun tulisi tehdä..en uskalla korottaa edes ääntäni enään, pelkään menettäväni hänet!
Vastaukset 2
Vanhimmat
tosi hyvin niin kauan kun riitelette vain jostain siivoamisesta. :) kaikkihan riitelee siitä, parit, kämpääkaverit, vanhemmat ja lapset. kaikki. ei nyt siinä mitään. sano miehellesi että sais olla tyytyväinen ku ei riidellä muusta.
Musta toi kuulostaa ihan tavalliselta "pelolta" ja osaamattomuudelta käsitellä negatiivisuutta, itsessä ja toisessa. Sun mies kuvittelee, että kaikki on hyvin niin kauan kun ei tuu riitaa, joten hän yrittää estää sen kaikin keinoin tai sitten syyllistää sut kun sä siinä kerran yksiksesi vaahtoat. : )
Varmaan sun miehesi silloin säikähtää, että sä et enää pidä hänestä kun kerran vaan huudat hälle ja uhittelee sitten jättämisellä kun ei muutakaan ratkaisua keksi.
Aika naivi ajatuskuvio, mutta hyvin tavallinen sellainen, varsinkin alussa, kun ollaan herkkinä ja vasta opetellaan tuntemaan toista ja toisen käytöstapoja - niitä vähemmän kivojakin.
Eihän kukaan haluaisi kinata rakkaansa kanssa, mutta joskus sekin taito vaan on opeteltava, ellei halua juosta todellisuutta pakoon lopun ikäänsä.
Sä voit omalta osaltasi funtsia erilaisia vaihtoehtoja saada miehesi mukaan kestävään kodinhoitoon (ei vain hetkelliseen), se kun ei jokapojalta automaattisesti luonnistu. Mesotessasi niistä asioista muistutat ehkä miehesi mielestä hänen omaa äitiään siellä lapsuudenkodissa ja se ei välttämättä ole kovin kannustava ja mukava muisto, niin kuin itsekin tiedät. ; )
Yritä opetella käsittelemään omaa kiukkuasikin. Huutamisesta ei ole mitään iloa kellekään, tunnet sen varmaan itsessäsikin. Yhteisymmärryksessä kaikki sujuisi helpommin ja kodin hoitamisen rutiinitkin on mukavampaa opetella yhdessä, rauhallisessa ilmapiirissä.
Eihän kysymys ole mistään kovin vakavasta asiasta, joten pane ranttaliksi ja jätä ne tiskit ja imuroinnit joskus hoitamatta ja testaa kuinka kauan miehesi jaksaa niitä kuppikasoja ja pölykoiralaumoja katsella! ; ))
Ota huumori mukaan arkipäivään, jaksat itsekin paljon paremmin.