Terppa. Olen tuntenut kaverini kymmenisen vuotta ja ollaan lapsuudenkavereita.
Viimeiset kaksi vuotta "jutut" on mennyt sillä tavalla, että kun olen sanonut
esimerkiksi mielipiteeni jostain asiasta, se lytätään ja todistellaan että
muiden kaverieni mielipiteet ovat oikeassa jne. Olen ollut vain hiljaa, KOSKA en uskaltanut TAI osannut sanoa takaisin.
Ylitse käveleminen on oikeasti ollut ihan järkyttävää.
Noh tässä kaksi viikkoa sitten keskellä kirkasta päivää tuli sellainen ajatus, että
MITÄ HELVE****? Olen antanut "kaverieni" kävellä ylitseni viimeisen kahden vuo-
den ajan ja olen vain myötäillyt?? Miksi ihmeessä annoin heidän käyttää
minua kynnysmattona.? Viimeiset vuodet itseluottamustani on nakerrettu pois.
Nyt se on onneksi alkanut korjaantumaan.
Oke, se ensimmäinen vaihe eli sisäistäminen on läpäisty.
Toinen ongelma on että EN osaa vastata takaisin.
Mitä esimerkiksi sanon jos minulle töksäistään, että eikös tuo paita ole liian
pieni? - tällä viitataan (ainakin tällä planeetalla) että onkos tullut kesäkiloja,
tai muutenvaan jotain negatiiviseen sävyyn viittaavaa.
Ja tähän väliin jos ihmettelette miksi luuraan kaverieni kanssa niin
siksi koska tällä hetkellä elämäntilanne sitä vaatii. Erittäin
monimutkainen juttu.. en ole riippuvainen "kavereistani".....en ala selittämään sen enempää..
Pitäisikö vain sanoa (anteeksi pyytelemättä), että tuo oli törkeästi sanottu
vai vastata yhtä törkeällä tavalla : toisin sanoen kääntää toinenkin poski?
En halua alentua heidän tasolleen, mutta olisi kyllä vitun mahtavaa antaa edes kerran takaisin , näistä kahdesta vuodesta. Olen kai siihen oikeutettu?
Yksi syy miksi tulin tänne palstalle kyselemään oli että miten töksäyttää
takaisin? Tai siis miten sanoa toiselle (voisko tässä vaiheessa sanoa
että melkein kiusaajille) törkeästi? Ihan varmasti täällä on ihmisiä
jotka osaavat puolustautua törkeää käytöstä vastaan.
Itse en vain osaa toteuttaa sitä käytännössa.
Tässä tarvitsen kipeästi apua. Tosin en halua käyttää törkeää puoltani kuin
puolustautumistilanteessa. En siis enää anna kaverieni enää puukottaa sel-
kään.
Mielipiteet ja käytännön neuvot olisi mahtavaa luettavaa!!....
Viimeiset kaksi vuotta "jutut" on mennyt sillä tavalla, että kun olen sanonut
esimerkiksi mielipiteeni jostain asiasta, se lytätään ja todistellaan että
muiden kaverieni mielipiteet ovat oikeassa jne. Olen ollut vain hiljaa, KOSKA en uskaltanut TAI osannut sanoa takaisin.
Ylitse käveleminen on oikeasti ollut ihan järkyttävää.
Noh tässä kaksi viikkoa sitten keskellä kirkasta päivää tuli sellainen ajatus, että
MITÄ HELVE****? Olen antanut "kaverieni" kävellä ylitseni viimeisen kahden vuo-
den ajan ja olen vain myötäillyt?? Miksi ihmeessä annoin heidän käyttää
minua kynnysmattona.? Viimeiset vuodet itseluottamustani on nakerrettu pois.
Nyt se on onneksi alkanut korjaantumaan.
Oke, se ensimmäinen vaihe eli sisäistäminen on läpäisty.
Toinen ongelma on että EN osaa vastata takaisin.
Mitä esimerkiksi sanon jos minulle töksäistään, että eikös tuo paita ole liian
pieni? - tällä viitataan (ainakin tällä planeetalla) että onkos tullut kesäkiloja,
tai muutenvaan jotain negatiiviseen sävyyn viittaavaa.
Ja tähän väliin jos ihmettelette miksi luuraan kaverieni kanssa niin
siksi koska tällä hetkellä elämäntilanne sitä vaatii. Erittäin
monimutkainen juttu.. en ole riippuvainen "kavereistani".....en ala selittämään sen enempää..
Pitäisikö vain sanoa (anteeksi pyytelemättä), että tuo oli törkeästi sanottu
vai vastata yhtä törkeällä tavalla : toisin sanoen kääntää toinenkin poski?
En halua alentua heidän tasolleen, mutta olisi kyllä vitun mahtavaa antaa edes kerran takaisin , näistä kahdesta vuodesta. Olen kai siihen oikeutettu?
Yksi syy miksi tulin tänne palstalle kyselemään oli että miten töksäyttää
takaisin? Tai siis miten sanoa toiselle (voisko tässä vaiheessa sanoa
että melkein kiusaajille) törkeästi? Ihan varmasti täällä on ihmisiä
jotka osaavat puolustautua törkeää käytöstä vastaan.
Itse en vain osaa toteuttaa sitä käytännössa.
Tässä tarvitsen kipeästi apua. Tosin en halua käyttää törkeää puoltani kuin
puolustautumistilanteessa. En siis enää anna kaverieni enää puukottaa sel-
kään.
Mielipiteet ja käytännön neuvot olisi mahtavaa luettavaa!!....
Vastaukset 8
Vanhimmat
Oma sisäinen muutoksesi riittää. Olet jo havahtunut ja se on hyvä. Kun terveellä tavalla näet oman arvosi omana ainutlaatuisena itsenäsi, tulee kaverien pilkasta kuin itsestään bumerankeja, jotka kimpoavat sinusta ja iskevät takaisin lähettäjään. Hyvä ryhti ja silmiin katsominen "vastustajaa" kohtaan auttavat jo paljon. Jotakin kautta pikkuhiljaa etsiydy todellisten ystävien luo. Nämä "lapsuudenystäväsi" todennäköisesti puhuvat sinusta ilkeästi ja ei-arvostavasti selkäsi takana.
Oletko varma että on välttämätöntä olla heidän seurassaan? Ettet vain olisi heistä sairaalla tavalla riippuvainen, et uskalla lähteä? Jos esim. opiskelukavereista on kyse, suunnittele jo lähtöä ihan muualle, jonnekin missä voit alkaa alusta paremmalla itsetunnolla. Näytä mistä puusta sinut on veistetty. Menesty elämässä!
okei.. Aika mahtavaa että viestiini vastattiin :00
En siis ole millään tavalla riippuvainen kavereistani :D se on nyt vaan niin
että jos olisi mahdollisuus niin ottaisin ja lähtisin heti noidankehästä.
Tässä pikku citissä ei ole pahemmin "kaveriehdokkaita" siis edes omasta
ikäluokasta... Haluan kyllä lähteä ehkäpä ulkomaille, sitten kun koulut on käyty loppuun.. Kärvisteltävä on vielä jokunen vuosi, mutta eiköhän tuon kestä
Ihmisten, oli he kavereita tai ei, laukoessa typeryyksiä, on parasta vain olla kuulematta niitä, siis täysin antaa mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Noiden idioottisanontojen EI tarvitse tarttua sinun muisti- tai havaintopankkiin!
Se viestittää jo idiooteille että heidän sanoma on juuri sitä, täydellisen arvotonta kuultavaksi. He ovat jo seuraavassa minuutissa unohtaneet mitä ovat pulisseet, sinä olet ainoa joka muistaa heidän sanat
Vastauksena (kun kuulet heidän pitävän ääntä) esität aivan toiseen aiheeseen liittyvän kysymyksen. Mieti vaikka aamulla kouluunmatkalla kysymyksiä valmiiksi. Tuo saa keskustelun ohjautumaan suuntaan jonne SINä haluat sen menevän.
Pikkuhiljaa voi vähentää kanssakäyntiä ihmisten kanssa joista et pidä. Kuitenkin jos olosuhteiden pakosta sinun on tultava toimeen heidän kanssaan, pysy vain ILOISENA ja POSITIIVISENA. Viimeinen asia mitä sinä haluat heidän tietävän on se että sinä kuulet heidän typeryyksiä ja (mikä pahinta) että ne vaikuttavat sinuun negatiivisella tavalla..
Vain anna ilkeyksien (ovatkohan ne aina edes tarkoitettu sellaisiksi?!) mennä ylitsesi kuin vesi sorsan selästä.
Ihan samaa mieltä oppeliini1n kanssa, ei kannata lähteä nokittelu kisaan vaan antaa mennä täysin ohi vaan ja jatkaa omia touhujaan. Jos sitten tilanne vaatii sinun puuttumista niin kannattaa katsoa sanojaa silmiin niin, että katseet kohtaa pari kolme sekunttia ja sitten jäättää vastaamatta tuollaiseen. Tapa viestii kaiken tarpeellisen siitä mitä itse ajattelet tilanteesta.
Todennäköisesti kaverisi eivät edes itse tajua tekevänsä tätä sinulle, eikä heille aiheesta sanominen todennäköisesti tuota haluttua lopputulosta.
Voin sanoa siinä vaiheessa kun huomaat, että paskaahan ne taas puhuvat mutta itsellä ei mieli muutu ja heidän puheet menee täysin ohi korvien tulee todella hyvä fiilis ja henkisesti voimakas olo, mahtava kokemus.
Itselläni kävi sellai, että yksi päivä tajusin miten paljon kaverini mielipiteet ja sanomiset vaikuttivat minuun (ja kaverillani oli vielä tapana arvostella kaikkea, myös minua). Rupesin siitä hetkestä kiinnittämään paljon enemmän huomiota siihen mitä hän sanoo ja aina kun tuli arvostelua niin jo heti mielessäni tajusin, että taas se arvostelee eli tämän voin antaa täysin mennä ohi korvien jättää täysin huomiotta. Mielenkiintoista on, että kun hän huomasi etten kiinnittänyt hänen juttuihin enää samalla tavalla huomiota hän alkoi arvostelemaan entistä enemmän välillä jopa suorastaan vittuilemaan.
Sitten yks päivä istuttiin pienessä porukassa ja tämä kaverini antoi taas tulla täydellä teholla minulle piilovittuilua (ihan niin kuin olisi yrittänyt lytätä itsetuntoani). Itse sivuutin lähes kaiken mitä sieltä tuli ja vain näennäisesti vastailin juttuihin ja samalla mielessäni tajusin, että todella rajun muutoksen olen onnistunut tekemään kun tuon jutut ei enää vaikuta mitenkään. Samalla tuli aivan tajuttoman hyvä fiilis tilanteesta ja rupesi oikein hymyilyttämään. Istuin siinä ja katselin häntä silmiin kun hän antoi tulla oikein olan takaa. Samalla huomasin kuinka pahalle päälle hän tuli kun ei pystynyt alistamaan minua enää jutuillaan. Jossain vaiheessa hän sitten lähti pöydästä helvetin vihasena (enkä minä ollut sanonut yhtään mitään kummallista, lähinnä jotain "ahaa" tai "okei" hänen jutuilleen).
Sen jälkeen tuon kaverin kanssa on riittänyt pelkkä kysyvä katse häntä silmiin kun hän yrittää alistaa, pahoittaa mieltäni tai arvostella. Valitettavasti hän ei ole mitään oppinut vaan nyt huomaan kuinka paljon hän yrittää kaikki muitakin alistaa ihan samalla tavalla.
hahaa ihanaa kun ihmiset kommaavat :D iso hali !!
Ja kiitos neuvoista
Tunnistin tekstistä osan itseäni, nuorempana (siis iässä, jossa kaverit ovat tosi tärkeitä, silloin mietin juuri näitä samoja asioita ja usein jälkeenkin ) asuin sellaisessa pienessä kylässä, jossa ei paljon ollut vaihtoehtoja kenen kanssa olla kaveria ja kenen ei. Jos on noin 5 vaihtoehtoa niin mielummin niistä edes yhden hyväksyy ystäväksi kuin on aivan yksin :)
Toinen parhaista kavereistani oli hirvittävän negatiivinen, arvosteleva ja ajoitain ilkeä ihminen, joka onnistui sanojasi lainaten kävelemään päältäni ja aivan mennen tullen. En näin jälkeenpäin ymmärrä miksi annoin kaiken tapahtua mitä silloin tapahtui! Luulen että sua vaivaa osittain sama sairaus kuin mua, eli ylikiltteys! Sitä mietti liikaa miten olisi itse hyvä ja uskollinen ystävä kuin sitä, kuinka hyvä ystävä tuo toinen on minulle.
Kannattaa tiedostaa se, ettei nämä nykyiset ihmissuhteet ole pysyviä. Sitten kannattaa myös muistuttaa itseään siitä, että vaikka nykyiset olosuhteet olisivatkin pari vuotta tässä jumissa, niin voit kuitenkin itse valita minkälaisia ihmisiä haluat ympärillesi. ELI jos "kaverit" ei kestä takaisin kuittaamista niin ne ei ole tittelin "kaveri" arvoisia. Eikä tartte olla Törkeä ilmaistaakseen mielipiteensä.
ite muistutan aina itseäni mistä lähteestä mahdolliset kommentit on lähtöisin!! KUKAAN jolla omat asiat on hyvin EI lähde piikittelemään muita tolla tavalla. Jos puhujan uskottavuutta syö joku juttu, esim tiedän että hällä ei oo itelläkään kiloasiat ihan kurissa, niin tokaisisin takaisin "eikös tuo paita ole liian pieni - sunhan se pitäis vissii tietää" linjalla.
Oikeesti! Ei kenenkään tartte kuunnella tollasta ihmisiltä jotka väittävät itseään ystäviksi... täsä tilanteessa kuulostaa siltä kuin nämä "ystävät" haluavat vain jonkun tossutettavan elämäänsä jotta unohtavat kuinka mitättömiä ja epäonnistuneita itse (syvällä sisimmässään) ovat.
Ja joo, tappelen ite yhäkin samankaltaisten sosiaalisten ongelmien parissa, nykyään vaan on perspeektiiviä enempi kuin silloin pikkukylässä ;)
"KUKAAN jolla omat asiat on hyvin EI lähde piikittelemään muita tolla tavalla"
Hienoja juttuja ja tulkintoja.
"Toinen ongelma on että EN osaa vastata takaisin."
kannatta opetella, ettei joudu kynnysmatoksi.