Eilisen viihdyttävän tapahtuman jälkeen on palattava vielä muutamalla kommentilla. Täytyy ensin sanoa onneksi olkoon uusille Suomen mestareille, jotka systemaattisen kovalla työllä ja hyvillä jenkkivalinnoillaan osoittivat olevansa Suomen paras joukkue tällä hetkellä. Etukäteen oli tiedossa miten Rob ja wr osasto ovat hioneet kuvioitaan pitkin pitkää talvea ja heidän pysäyttämisensä tietää hikistä ja kädentäyteistä iltaa jokaiselle vastaan asettuvalle joukkueelle. Erityisesti Rob oli aivan loistavalla pelipäällä ja ei voi kun ihailla sitä taitoa, tyyneyttä millä äijä seisoo poketissa ja hakee sen vapaana olevan kiinniottajan. Erityisen huomion ansaitsee hyökkäyksen linja, loistava ottelu, joka antoi Rob:lle mahdollisuuden olla tähti ja ehdoton mvp.
Puolustus näytti nopeutensa ja voimansa ja piti kolmipäisen hirviön lähes kädestä syötettävällä tasolla. Ahmojen ensimmäinen meni helposti ja se viimeinen upposi sitkeydellä, mutta muuten pelikuri ja monipuolisuus olivat luokkaa parempaa kuin vastapuolella. Otteluhan olisi voinut päättyä viimeisillä hetkillä kumman tahansa voittoon, mutta ei se sattumaa ollut, että viime hetkillä kopin tehdään akselilla Rob-Pay uloskuviolla. Ei tarvitse olla kovinkaan ihmeellinen oraakkeli, kun ymmärtää, että tulevat vuodet voivat olla onnistuneita tulevaisuuteen satsaavalla organisaatiolla. Oli tuossa aiemmin puhetta cro organisaation pitempiaikaisesta loistavasta työstä, mutta täytyy antaa hatunnosto sinne Helsinkiin päin, mestaruus taisi tulla aiemmin kuin kukaan olisi uskonut.
Tämä jos mikä osoittaa sen tosiasian, että työ palkitsee aina tekijänsä, oikotietä onneen ei ole. Kaikki tehdään hiellä ja toistoilla, joissa täytyy olla järki ja ymmärrys mukana tausajoukoista puhumattakaan. Ehkä kannattaisi myös miettiä vielä kerran, mitä halutaan ja mihin ollaan menossa, kun puhutaan maajoukkueen kokoonpanosta ja yksilöistä, jotka näyttävät osaamisellaan ja kehityskyvyllään olevansa muita päätä pidempiä yksilöitä. Osa voi olla vielä raakileita, mutta nuoruus mahdollistaa oppimiskyvyn ja kehittymisen, vanhat meriitit eivät tuo mitään lisäarvoa.
Jos nyt palataan vielä aina niin rakkaaseen But. joukkueeseen. Meillä on monta hyvää juniorivuotta takana ja monta hienoa kultamitalia, jotka ovat nostaneet vuosien saatossa useampia nuoria yksilöitä edustukseen ja mahdollistavat jatkumon, jota jokainen huipulla pyrkivä seura tarvitsee.
Monesta hienosta voitosta ja kultamitalista huolimatta henkilökohtaisesti minusta tuntuu siltä, että organisaatio ei ole siinä kunnossa, että se mahdollistaisi pitkässä juoksussa jatkumon, huipputuloksen tekemisen vuodesta toiseen. Kaikki on enemmän sattumaa kuin varmaa pitkäaikaista kehitystyötä ja laskelmoitua varmaa tekemistä. Kaikki kunnia nykyisille loistaville taustajoukoille ja aivan ihanille ihmisille, nyt olisi vaan laitettava uusi pykälä silmään. Kaikesta olisi tehtävä pitkän ajan suunnitelmat ja pidettävä niistä kiinni. Seura, valmennus, talous ja pelaajat saatava sitoutumaan tavoitteisiin, joilla niitä mestaruuksia tehdään. Tämä kausi valmistautumisineen oli hyvä esimerkki siitä, että kaikki ei mennyt kuten ”strömsöössä”.
Eilinen finaalipeli viimeistään osoitti sen, että millä ei ollut QB enää pitkän kauden jälkeen parhaimmillaan ja ennen kaikkea sen, että linjatyöskentely ei ollut kovin hyvällä tasolla. Voima nopeus, liikkuvuus ja taklaustaito laahasivat perässä enemmän kuin keskiverto olisi toivonut. Huipputulos edellyttää huipputulosta jokaiselta osa-alueelta.
Kiitos kaikille mukavasta jefu kaudesta ja hyvää alkavaa kehitys- harjoitusjaksoa itse kullekin. Kehitys alkaa siitä, että tunnustaa tosiasiat ja haluaa korkeammalle, kovemmin ja rohkeammin!
Taistelkaa Äijät
Puolustus näytti nopeutensa ja voimansa ja piti kolmipäisen hirviön lähes kädestä syötettävällä tasolla. Ahmojen ensimmäinen meni helposti ja se viimeinen upposi sitkeydellä, mutta muuten pelikuri ja monipuolisuus olivat luokkaa parempaa kuin vastapuolella. Otteluhan olisi voinut päättyä viimeisillä hetkillä kumman tahansa voittoon, mutta ei se sattumaa ollut, että viime hetkillä kopin tehdään akselilla Rob-Pay uloskuviolla. Ei tarvitse olla kovinkaan ihmeellinen oraakkeli, kun ymmärtää, että tulevat vuodet voivat olla onnistuneita tulevaisuuteen satsaavalla organisaatiolla. Oli tuossa aiemmin puhetta cro organisaation pitempiaikaisesta loistavasta työstä, mutta täytyy antaa hatunnosto sinne Helsinkiin päin, mestaruus taisi tulla aiemmin kuin kukaan olisi uskonut.
Tämä jos mikä osoittaa sen tosiasian, että työ palkitsee aina tekijänsä, oikotietä onneen ei ole. Kaikki tehdään hiellä ja toistoilla, joissa täytyy olla järki ja ymmärrys mukana tausajoukoista puhumattakaan. Ehkä kannattaisi myös miettiä vielä kerran, mitä halutaan ja mihin ollaan menossa, kun puhutaan maajoukkueen kokoonpanosta ja yksilöistä, jotka näyttävät osaamisellaan ja kehityskyvyllään olevansa muita päätä pidempiä yksilöitä. Osa voi olla vielä raakileita, mutta nuoruus mahdollistaa oppimiskyvyn ja kehittymisen, vanhat meriitit eivät tuo mitään lisäarvoa.
Jos nyt palataan vielä aina niin rakkaaseen But. joukkueeseen. Meillä on monta hyvää juniorivuotta takana ja monta hienoa kultamitalia, jotka ovat nostaneet vuosien saatossa useampia nuoria yksilöitä edustukseen ja mahdollistavat jatkumon, jota jokainen huipulla pyrkivä seura tarvitsee.
Monesta hienosta voitosta ja kultamitalista huolimatta henkilökohtaisesti minusta tuntuu siltä, että organisaatio ei ole siinä kunnossa, että se mahdollistaisi pitkässä juoksussa jatkumon, huipputuloksen tekemisen vuodesta toiseen. Kaikki on enemmän sattumaa kuin varmaa pitkäaikaista kehitystyötä ja laskelmoitua varmaa tekemistä. Kaikki kunnia nykyisille loistaville taustajoukoille ja aivan ihanille ihmisille, nyt olisi vaan laitettava uusi pykälä silmään. Kaikesta olisi tehtävä pitkän ajan suunnitelmat ja pidettävä niistä kiinni. Seura, valmennus, talous ja pelaajat saatava sitoutumaan tavoitteisiin, joilla niitä mestaruuksia tehdään. Tämä kausi valmistautumisineen oli hyvä esimerkki siitä, että kaikki ei mennyt kuten ”strömsöössä”.
Eilinen finaalipeli viimeistään osoitti sen, että millä ei ollut QB enää pitkän kauden jälkeen parhaimmillaan ja ennen kaikkea sen, että linjatyöskentely ei ollut kovin hyvällä tasolla. Voima nopeus, liikkuvuus ja taklaustaito laahasivat perässä enemmän kuin keskiverto olisi toivonut. Huipputulos edellyttää huipputulosta jokaiselta osa-alueelta.
Kiitos kaikille mukavasta jefu kaudesta ja hyvää alkavaa kehitys- harjoitusjaksoa itse kullekin. Kehitys alkaa siitä, että tunnustaa tosiasiat ja haluaa korkeammalle, kovemmin ja rohkeammin!
Taistelkaa Äijät
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.