En tiedä kohtasinko pelimiehen vai jonkun muun xxx-miehen.
Tapailtiin 7 kuukauden ajan tiiviisti ja oli mukavan kiihkeää. Hänellä ei ollut taustalla lapsia eikä pitkiä parisuhteita.
Toki joissain tilanteissa huomasin, että kaikki ei ollut niinkuin piti... ei esim esitellyt kavereilleen eikä sukulaisilleen minua, eikä menty mihinkään tilaisuuksiin, joissa olisi ollut hänen kavereitaan tai tuttujaan. MInun maailmaan hän olisi halunnut aina tutustua.
Minä lopetin suhteen, kun omat hälytyskellot alkoivat soida joltain osin.
Kuinka kauan pelimies jaksaa pelata, jaksaako 7 kuukautta???
Vai oliko hän vain aiemmin pettynyt, eikä uskaltanut tuoda minua elämäänsä, jotta ei tule pettymyksiä enempää......
Tapailtiin 7 kuukauden ajan tiiviisti ja oli mukavan kiihkeää. Hänellä ei ollut taustalla lapsia eikä pitkiä parisuhteita.
Toki joissain tilanteissa huomasin, että kaikki ei ollut niinkuin piti... ei esim esitellyt kavereilleen eikä sukulaisilleen minua, eikä menty mihinkään tilaisuuksiin, joissa olisi ollut hänen kavereitaan tai tuttujaan. MInun maailmaan hän olisi halunnut aina tutustua.
Minä lopetin suhteen, kun omat hälytyskellot alkoivat soida joltain osin.
Kuinka kauan pelimies jaksaa pelata, jaksaako 7 kuukautta???
Vai oliko hän vain aiemmin pettynyt, eikä uskaltanut tuoda minua elämäänsä, jotta ei tule pettymyksiä enempää......
Vastaukset 14
Vanhimmat
Voin sanoa kokemuksesta että koko elämänsä. Vaistoihin kannattaa aina luottaa!
Ei ollut pelimies, oli vaan varmaan aiemmin pettynyt, tai siis oppinut että naiset on niin ailahtelevaisia olentoja että voivat keksiä ettei olekaan enää kivaa ja päättävät lähteä etsimään jotain haavekuvaa tai sitten saattavat muuttua ajan myötä sellaisiksi ettei miehellä ole enää kivaa, siksi on viisainta pitää jokunen vuosi vähän erillään muu elämä siitä naisesta vaikka olisi kuinka kiehtova olento.
Tiedän kun itse olen ihan samanlainen kuin tuo kuvailemasi mies paitsi etten kyllä hirveästi halua siihen naisen muuhun maailmaan tuppautua, nainen toki kiinnostaa jos sen kanssa hengailen mutta sukujuhlat ym. kyllä laistan jos vain ovat vältettävissä.
Olitpa lyhytpinnainen, olisit saanut siitä hyvän miehen jos olisit ollut vähän kärsivällisempi, kolme neljä vuotta ainakin olisi ollut kohtuullista katsoa.
Tuntuu hieman pitkältä ajalta, jos täytyy tutustua kolme neljä vuotta, ennenkuin toisen elämään pääsee sisälle.
Mitäpä, jos sieltä elämästä sitten löytyykin mörköjä?
No kaikkihan on mahdollista mutta ei minulta ainakaan löydy. Itseasiassa minulla päättyi jonkinaikaa sitten suhde jossa nainen halusi "enenmmän" eli yhteistä kotia varmaan yms. mutta minusta kun asiat oli jo muutenkin mukavalla mallilla ei minun puolesta olisi ollut kiirettä mihinkään. Hänelle se ei enää riittänyt ja nyt varmaankin etsii sitten semmoisen kaverin joka haluaa nopsaan sitoutua, ihan hyvä näin koska se ehkä paremmin joillekin sopii, minulle taas sopii sellainen suhde jossa ollaan vain keskenään eikä sukujen kesken sitoutuneita.
Tuolla kun myöhemmin kirjoitat niin onhan tuo toki hieman oudosti käyttäytynyt, ei minulla kuitenkaan koskaan ole ollut tarvetta erikseen ketään piilotella vaikka onkin mennyt aika paljon ihan itsestään niin että naisten kanssa viettänyt erikseen aikaa ja kavereiden kanssa taas sitten kun nainen ei ole ollut maisemissa.
Jos tosi playeri olisi ollut tuskin olisi jaksanut noin kauaa tai sitten oli playeri joka oli menettämässä otettaan. Voihan olla niinkin että oli jo varattu tai jotain muuta viritystä taustalla, tarkemmin tilannetta tuntematta ei voi tietää.
Ehkäpä sinussa itsessäkin oli jotain vikaa? tuliko mieleen?
Olitko muuten varma, että kyseisellä kanditaatilla oli edes kavereita? Minkälaiset hänellä mahtoi olla suhteet sukulaisiin vai oliko hänellä edes niitä?
Näitä minäkin mietin. Varsinkin sukulaisiin aika monenkin ihmisen välit nykyään ovat aika etäiset - varsinkaan jos ei olla ihan nuoria enää. Monet pitävät yhteyttä vain ehkä pariin lähimpään sukulaiseen.
Olen itse nelikymppinen nainen enkä pidä oikeastaan mitään yhteyttä sukulaisiini enää nykyään, mitä nyt joulukortit joidenkin kanssa läheteään ja satunnaisesti voin joskus puhua jonkun kanssa puhelimessa (tyyliin kerran parissa vuodessa). Ei vain ole mitään yhdistäviä juttuja enää. Vanhempani ja isovanhempani ovat kuolleet, sisaruksia ja omia lapsia minulla ei ole. Mutta en kyllä salaa tätä keneltäkään vaan aika avoimesti kyllä kerron, jos johonkuhun tutustun.
Ystäviä minulla kyllä on, mutta en nyt heitäkään ole kovin hanakka esittelemään heti esim. uudelle seurustelukumppanille. Seurustelin erään miehen kanssa puolisen vuotta ja sinä aikana hän tapasi yhden ystävistäni keran ja aika pikaisesti. Toista tapailin harvakseltaan yhteensä 9 kk:n ajan ja hän puhui kerran yhden ystäväni kanssa puhelimessa.
Eli lyhyesti sanottuna minulla on jutut joita teen yksin, jutut joita teen kaverieni kanssa ja jutut joita teen mahdollisen miesystäväni kanssa. Minulla ei ole mitään aktiivista pyrkimystä saattaa näitä elämääni kuuluvia ihmsiä yhteen, mutta jos niin luonnollisesti tapahtuu, niin ei minulla ole mitään sitä vastaankaan. Ja tietysti jos suhde muuttuu todella tiiviiksi ja pidemmäksi, niin kai se jossain vaiheessa väistämättä tapahtuukin...
Tästä tuli nyt pidempi viesti, mitä oikeastaan alunperin ajattelin kirjoittaa. Mutta pointtini oli kai se, että ei hän ollut välttämättä pelimies, vaan ajatteli ja suhtautui näihin asioihin vain vähän eri lailla kuin sinä. Tai sitten mies oli todella hyvin yksinäinen.
Hei,
Kyllä hänellä oli sukulaisiin ok suhteet ja kavereihin eli kuulin puhelinkeskusteluita, joita hänelle tuli, kun tapasimme. Puhelinkeskustelut tukivat hänen elämäänsä/kertomuksiaan menemisistään ja tulemisistaan esim golf-reissuista ym.
Itselleni tuli vain outo tunne, että monen tapailukuukaudenkin jälkeen hän "järjesteli" asiat niin, että en vahigossakaan törmännyt hänen kavereihinsa. Esim. kun hän oli harrastuksessaan, niin en voinut hakea häntä harrastuspaikan vierestä vaan jonkin matkan päästä....tai kun menimme pelaamaan golfia, hän ei vienyt vakikentälleen vaan mentiin kauemmas jonkin verukkeen takia.
En näistä hälle sanonut, ihmettelin hiljaa mielessä vain.
Vilkaisin peiliin ja muistan kuinka hän kertoi olevansa tyytyväinen suhteeseemme ja minuun ........sellainen fiilis minulla itsellänikin oli.
Ehkä hän olisi vain tarvinnut enemmän aikaa, mutta kuten aloitusviestissä kirjoitinkin, niin oli myös muuta mihin tämä kaatui...
Mutta se jäi vielä vaivaamaan, että kuinka kauan pelimiehet pelaavat....?
Hulluja ja vainoharhaisia ajatuksia..Ei kaikki ole pelureita jos etenevät varovaisesti.
Peli miehet vaihtavat naista tuossa ajassa jo monta kymmentä kertaa..
Itse jaksoin 6 kk pelimiestä ja tapasin sinä aikana monta hänen naisystäväänsä, eksää ja kaveria ja mitä ne naiset nyt kaikki oli. Ei varmaan itsekään lopulta ollut selvillä, oli pihalla kuin käkikello.
>En näistä hälle sanonut, ihmettelin hiljaa mielessä vain.
ei ollut pelimies, mutta ei uskaltanut sitoutua, kun vaistosi sinun hautovan asioita, joista toimivassa suhteessa keskustellaan.
ÖÖÖ:lle.
Itse kuvittelisin, että normaalissa suhteessa molempien osapuolten täytyisi antaa siinä yhtä paljon kuin saavat.
Minä kuitenkin uskalsin ottaa hänet elämääni ja hän tutustui muutamaan ystäviin. Eikö ole normaalia, että jossain vaiheessa alan mielessäni ihmetellä, että miksi minä en tutustu kehenkään hänen ystäväänsä?
Ei mielestäni toimivassa suhteessa piiloitella kumppania vai piilotellaanko?
en kyllä piilottelisi ja jos oli pelimies , niin hän pelaa niin kauan kanssasi kuin sinä haluat sitä kestää.
Olen tullut siihen tulokseen, että ei hän pahin pelimies ollut, mutta ei meidän pelissä pelattu samoilla säännöillä.
En hävinnyt, mutta en myöskään voittanutkaan.....sydäntä.