Olin viime kesänä tapaamassa serkkuani Porvoossa viikonlopun yli. Hän majoitti minut luokseen.
Ensimmäisenä aamuna hän oli valmistanut kunnon aamiaisen, keittänyt kahvit ja puurot ja puristanut tuoremehua molemmille laseihin. Hän tervehti minua iloisesti aamulla niin kuin aina.
Kuitenkin, kun olin sitten syömässä aamupuuroa ja juomassa kahvia, kaverille tuli sitten raskaampi hätä ja meni paskalle. Eikä siinäkään mitään. Mutta siinä vaiheessa kun hän alkoi kovaan ääneen ähkimään ja päivittelemään minulle vessasta, että "tuntuupa hyvältä vääntää torttua, ah ah" niin minulta katosi ruokahalu. Oli vaikea saada aamupuuroa alas.
Ensimmäisenä aamuna hän oli valmistanut kunnon aamiaisen, keittänyt kahvit ja puurot ja puristanut tuoremehua molemmille laseihin. Hän tervehti minua iloisesti aamulla niin kuin aina.
Kuitenkin, kun olin sitten syömässä aamupuuroa ja juomassa kahvia, kaverille tuli sitten raskaampi hätä ja meni paskalle. Eikä siinäkään mitään. Mutta siinä vaiheessa kun hän alkoi kovaan ääneen ähkimään ja päivittelemään minulle vessasta, että "tuntuupa hyvältä vääntää torttua, ah ah" niin minulta katosi ruokahalu. Oli vaikea saada aamupuuroa alas.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä tämä asia tuntuu aika mitättömältä, kun kasvat vielä vähäsen. Se oikeasti tuntuu hyvältä, kun saa keventää oloansa.
hah hah hah! Olipa aikamoinen kaveri - ja vielä Porvoosta!
Muulla tuo tietenkin olisi outoa, mutta ei Porvoossa. Yritä hyväksyä kulttuurierot.
Arvostan avomielisyyttäsi.
"oli vaikea saada aamupuuroa alas"
HAH HAH HAH --- IHAN PARAS HEPULI !!!!
NIINKÖ