Olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Olen ollut naimisissa mieheni kanssa alle vuoden. Meillä ei ole avioehtosopimusta. Minulla ei ole omaisuutta, vaan minimi kansaneläke. Olen köyhä, en omista edes sänkyä, pesukonetta jne. Miehelläni on omistusasunto, autot, vene jne mutta velkaakin on todella paljon. Minulla on opintolainaa vielä, lisäksi olen miehelleni velkaa monia satoja euroja mm. ruoasta, vaatteista jne. Kun maksan nämä ja lisäksi omia lääkekulujani, puhelinlaskuni jne, minulle jää rahaa vaan muutama sata euroa kuussa elämiseen. (Lue : ruokaan.)
Miten ero käytännössä menisi? Eihän minulla olisi rahaa edes vuokra-asunnon vakuusmaksuun (VVO:lla 250e?). Minulla ei olisi huonekaluja, ei mitään. Saisin kuitenkin eläkkeensaajan asumistukea. Mutta saisinko esim. sossusta rahaa huonekaluihin? Entä lakimies tms, keneltä voisin kysyä neuvoa eron järjestelemisessä? Minulla ei ole rahaa lakimieheen. En omista mitään arvokasta. Ainoat arvokkaat asiat mitä minulla on on mieheni ostamat sormukset. Mutta nekin jäisivät ilmeisesti erossa miehelle? Miten tällaisessa tapauksessa toimitaan, jos ero tulee niin kuinka minun käy? Enhän voi kadullekaan joutua, vai voinko? Kiitos asiallisista vastauksista.
Miten ero käytännössä menisi? Eihän minulla olisi rahaa edes vuokra-asunnon vakuusmaksuun (VVO:lla 250e?). Minulla ei olisi huonekaluja, ei mitään. Saisin kuitenkin eläkkeensaajan asumistukea. Mutta saisinko esim. sossusta rahaa huonekaluihin? Entä lakimies tms, keneltä voisin kysyä neuvoa eron järjestelemisessä? Minulla ei ole rahaa lakimieheen. En omista mitään arvokasta. Ainoat arvokkaat asiat mitä minulla on on mieheni ostamat sormukset. Mutta nekin jäisivät ilmeisesti erossa miehelle? Miten tällaisessa tapauksessa toimitaan, jos ero tulee niin kuinka minun käy? Enhän voi kadullekaan joutua, vai voinko? Kiitos asiallisista vastauksista.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Niin ja lisäisin vielä senkin, että en omista edes tietokonetta, en televisiota (en ole koskaan omistanutkaan) enkä oikein mitään. Muutaman lampun ja vaatteita ja pientä tavaraa, ei muuta. Kuinka minulla yksin asuessani olisi rahaa edes tv-lupamaksuun? No, TV ja tietokone eivät ole minulle välttämättömyyksiä. Vuokra-asunnon haluaisin olevan siisti kaksio keskustan läheltä. Mihinkään läävään en voisi mennä. Asiaa hankaloittaa lisäksi se, että minulla on koira, josta en halua luopua. Koira on minulle kaikki kaikessa. Mutta huono puoli on se, että koiran ruokkimiseen ja muuhun menee myöskin rahaa. Ja minulla ei ole rahaa. Minulla ei ole ketään joka voisi auttaa rahallisesti. Miten minun tulisi menetellä?Kiitos jos joku auttaa.
Lisäksi toimia hankaloittaa vielä se, että en omista ajokorttia, lisäksi olen melko sairas sekä fyysisesti että henkisesti. Minulla ei ole mahdollisuutta itse kuljettaa tavaroitani uuteen kotiin.Minulla on yksi vitriini, sitäkään en pystyisi itse kuljettamaan. Minulla ei ole sänkyäkään, eikä rahaa ostaa sellaista. Olen niin köyhä, että osamaksukaan ei ole tällä hetkellä mahdollinen.
Sanoin miehelleni että haluan avioeron. Hän suuttui ja sanoi, että penniäkään en tulisi häneltä saamaan. Itse haluaisin erota sovussa. En vaadi mitään mahdottomia, haluaisin vaan saada kivan vuokra-asunnon, sängyn, ehkä telkkarin, rahaa ruokaan itselleni ja koiralleni. Pärjäisin ehkä nippa nappa jatkossa eläkkeensaajan asumistuellani ja sossun mahdollisella avustuksella (?) mutta alkuunhan minun olisi saatava jostain apua/rahaa. Tälläkin hetkellä tilanne on se, että tilillä on 0e rahaa, rahaa saan seur.kerran vasta 4.päivä ensi kuuta kun eläke tulee. Laskuja ja velkoja on paljon. Minulla ei ole rahaa edes avioeron tekemiseen, kun senkin 1. vaihe maksanee n. 80e.
"lisäksi olen miehelleni velkaa monia satoja euroja mm. ruoasta, vaatteista jne. "
Et ole miehellesi todellisuudessa mitään velkaa. Aviopuolisoilla on keskinäinen elatusvelvollisuus joten jos sinulla ei ole rahaa perustarpeisiin, ei miehesi niihin antamat rahat ole velkaa vaan osa hänen elatusvelvollisuuttaan.
Kehottaisin sinun ottamaan yhteyttä lähimpään oikeusaputoimistoon josta voit saada maksutonta apua ja neuvontaa juridisisssa asioissa koska olet vähävarainen. Sinun on turha pohtia liian yksityiskohtaisesti oman taloutesi asioita ennen kuin tiedät mihin olet todellisuudessa oikeutettu avioerossa.
Maksutonta apua? Onko sellaista todella saatavissa? Mistä 03-alueella?
Velkaantumiseni miehelleni on johtunut pääosin siitä, että olemme matkustelleet paljon, ja laittaneet kulut puoliksi. Näin ollen esimerkiksi tässäkin kuussa kun maksoin matkalla käyttämiäni rahoja (ruoka jne) takaisin, minulla ei ollut tässä kuussa rahaa ruokaan. Jouduin taas lainaamaan. Sitten ensi kuussa maksan tämän kuun ruokarahoja jne, lisäksi sovimme kun muutin mieheni luo asumaan että maksaisin 100e kuussa hänelle asumisestani, kun en oikein pysty pienituloisuuttani osallistumaan lämmitys, vesi jne. kuluihin. En ole kuitenkaan pystynyt joka kk maksamaan tuota 100e. Näitäkin maksuja minulla on rästissä paljon. Tämä kierre sai alkunsa siitä kun yhtenä kuuna sairastuin ientulehdukseen ja jouduin käymään useaan otteeseen hammaslääkärillä ja suuhygienistillä. Kun maksoin nämä laskut puhelinlaskun opintolainan lyhennyksen niin minulle ei jäänyt mitään siinä kuussa.
Yhteiseen eloomme olen osallistunut kykyjeni mukaan, eli sen 100e kuussa, omat ja koiran ruuat olen suurimmaksi osaksi maksanut, omat puhelinlaskuni olen maksanut ja omat lääkekuluni jne. Yhteistä kotiamme olen hoitanut vointini mukaan. Pesuaineita jne. olen ostanut jos minulla on ollut rahaa. Olen siis pääsääntöisesti imuroinut, pessyt pyykkiä, järjestellyt paikkoja, tiskannut (osittain käsin, osittain koneella). Vessaa olen pessyt, pintoja pyyhkinyt, jne. Mieheni on myös joskus siivonnut, mutta pääsääntöisesti minä.
Naimisissa on oltu vasta alle vuosi. Eroa olen harkinnut mm. siitä syystä, että olemme ajautuneet erillemme. Mies on töiden jälkeen niin väsynyt, että on vaan koneella. Hän ei edes katso minuun päin kun puhuu minulle. Hän pelaa koko ajan jotakin peliä tms, tai selaa Facebookkia, tai jotakin. koko ajan on joku juttu siinä pörisemässä mitä hän katsoo. Tunnen, ettei meillä ole oikein kontaktia enää. Roolini on ollut siivooja. Hellyys, läheisyys, seksi, kaikki se on kadonnut. Olemme käytännössä kämppisten tasolla olleet tässä jo pitkän matkaa.
"Maksutonta apua? Onko sellaista todella saatavissa? Mistä 03-alueella?"
http://www.oikeus.fi/9361.htm
Tuolta löytyvät yhteystiedot.
"Näin ollen esimerkiksi tässäkin kuussa kun maksoin matkalla käyttämiäni rahoja (ruoka jne) takaisin, minulla ei ollut tässä kuussa rahaa ruokaan. Jouduin taas lainaamaan. Sitten ensi kuussa maksan tämän kuun ruokarahoja jne, "
Tuo perustuu vain ja ainoastaan teidän väliseenne käytäntöön. Todellisuudessa et ole miehelle mitään velkaa sillä hän on velvollinen osallistumaan sinun elatukseesi jos sinulla ei ole rahaa.
"Mies on töiden jälkeen niin väsynyt, että on vaan koneella. Hän ei edes katso minuun päin kun puhuu minulle. Hän pelaa koko ajan jotakin peliä tms, tai selaa Facebookkia, tai jotakin. koko ajan on joku juttu siinä pörisemässä mitä hän katsoo. "
Miehesi kuullostaa masentuneelta. Ulkopuolinen apu olisi varmaan paikallaan teille molemmille.
Kiitos asiallisista vastauksistanne. Mieheni ei ole koskaan tuonut esille sitä, että hän olisi masentunut. Päinvastoin, hän on "ei masentuvaa" -tyyppiä. Mikäli mieheni on masentunut, puolestani voisimme pysyä ystävinä ja nähdä joskus eron jälkeenkin. Tähän olisin itse valmis, en vaan tiedä, kävisikö se miehelleni tai auttaisiko se miestäni mitenkään. Mutta minun mielestäni ihan kämppisasteella tässä ollaan tähänkin asti eletty, joten ainoa asia, mikä tulevaisuudessa muuttuisi, suoraan sanottuna, on se, että minä muuttaisin omaan kämppään asumaan.
Sulla on tosi mulk.ku mies. Itse en jättäisi naista pulaan vaan antaisin sile rahaa asuntoon ja huonekaluihin ja sillai et se pärjäisi. Olis itsellä ainakin hyvä ja turvalinen mieli kun tietäis ettei toinen kadulla joudu asumaan. Et sä joudu maksamaan miehelles ruuasta ja vaatteista. Sen verran lakia tunnen et et sä kadulle joudu. Asianajan sä saat ilmaiseksi jos ei ole varaa. Mene oikeusapu toimistoon kysymään apua.
Olet avioliitossa mutta elätte kuin kämppikset. Useampi on jo kertonut että et ole velkaa miehellesi, koska lain mukaan hän on velvollinen elättämään sinua, jos sinun tulosi eivät riitä elämiseen. Eihän perhe-elämästä mitään tule, jos elätte kokonaan eri elintasossa. Sinä olet hankaluuksissaja ahdistunut, jos yrität elää omilla tuloillasi miehen elintasoa. Miehen tulisi suuremmilla tuloillaa osallistua perheenne menoihin suuremmalla osuudella. Sinulla ei ole varaa matkustamiseen.
Vähävaraiset saavat apua ilmaiseksi oikeusaputoimistosta. Ehkä voisit päästä kaupungin tai kunnan asuntoon.
Huonekaluja ja muuta tavaraa saa hyvin edullisesti kierrätyskeskuksista.
Sormukset on lahjoitettu sinulle ja ne ovat siksi sinun omaisuutta. Lahjoja ei tarvitse antaa takaisin.
Kannattaisiko varata aika jostain perheasiain neuvottelukeskuksesta ja ottaa siellä vaikka esille perheenne ongelmat.
Totta kai sisustusjuttuja ja huonekaluja kierrätyskeskus/kirppari/Ikea-linjaa, mutta sen verran kranttu olen, että sängyn haluan uutena. Ajattelin yrittää osamaksulla saada sen jostakin irti.Tai sitten yritän saada jonkun kuljettamaan oman sänkyni lapsuudenkodistani uuteen asuntooni.
Kiitos kuitenkin teille kaikille hyvistä vastauksista, luulisin, että asiat tästä suttaantuvat. Kiitos!
Et ole miehellesi mitään velkaa. Miehesi velvollisuus on elättää sinua ja vastata toimentulostasi, koska olette naimisissa. Liiton lyhykäisyyden vuoksi et ehkä saisi osuuttasi miehesi omaisuudesta eron yhteydessä. Saat kuitenkin kaikki mahdolliset yhteiskunnan tuet, joihin et nyt ole oikeutettu miehesi tulojen vuoksi.
Sinun kannattaa ehdottomasti ottaa yhteyttä kaupungin sosiaalitoimistoon. Puhu eroaikeistasi. He ovat velvollisia järjestämään sinulle kohtuuhintaisen asunnon ja elannon.
asiaa trkasteltuani huomioni kiinnittyi kirjoitajan(vähä varainen) ristiriitaiseen kerrontaan,ensin hän kertoo asiasta tietynsuuntaisesti, alkaen vähä vähältä laajentaan..tuoden esille matkustelua jne...ihmttelen eikö monikaan ymmärrä, ettei kirjoitaja taida olla ihan oikeella asialla.pakostakin tulee miettineeksi,miksi hän ylipäätään meni naimisiin.ellei olisi nimenomaan hakeutunut tarkoituksella elätettäväksi toisen kustanuksella. jolta nyt näyttää vaativan asuntoa vaatteita huonekaluja koiran ruokaa jne,yms...eikä tyydy kuin keskustan asuntoon...
-ilmi selvästi kyseessä on loinen..joka käyttää toista hyväkseen...luopukoon vaatimuksistaan ja koirastaan ja matkustelusta.yms,ylellisyyksistä,ei niihin ole varaa monella yh-lla.tai muulla vähäosaisella.
-ja nyt koitaa saada sympatiaa näiltä palstoilta, ja hankkitumassa julkisen avun piiriin, syylistäen miehensä ikään kuin tämä olisi syypää jollakin perustein,valittavan luuserin taloudeliseen tilaan-(suu säkkiä myöden)
Olen työkyvyttömyyseläkkeellä, en luuseri. Haen VVO:n vuora-asuntoon, ne eivät sijaitse keskustassa vaan keskustan lähellä. (Olen asunut muuten ihan ydinkeskustassakin joskus, vuokra ei ollut siellä paha. Asunto oli yksityiseltä vuokralla, ei VVO:lta.) Koirastani minä en luovu, täytyyhän minulla jotakin olla. Matkustelu on ollut siksi, että ensin saimme kutsun häihin (mieheni kavereita ulkomailla), sitten mieheni oli ulkomailla töissä (matkabudjettiin kuului, että kävin siellä joskus. Lentomatkat olivat minulle ilmaiset silloin.) Ja yksi reissuistamme oli häämatkamme. (Lentomatkat olivat ilmaiset ja hotellit jne kun käytimme saamamme häälahjarahat reissuun.) Muutoin minulla ei todellakaan ole varaa matkustella, kuin säästämällä pitkään.
Oikeastaan velkakierre sai alkunsa jo siitäkin kun menimme naimisiin. Naimisiin meno on kallista lystiä, vaikka kaikki hyvin minimaalisesti teimmekin. Maksoin oman häämekkoni, oman kimppuni, omat hääkenkäni, hääyöreissustamme puolet, omat ruokani jne. Se oli sellainen niitti, että velkakierre oli valmis. Fiksua olisi ollut säästää pitkällä aikavälillä hääjuttuihin, mutta ei sitten tullut tehtyä niin. Häämeikissä en käynyt, minulla ei ollut siihen rahaa. En käynyt hääkampauksessakaan, kun ei ollut rahaa. Niissä asioissa säästin. Meikin ja kampauksen tein itse. Hääkimpunkin tein osittain itse.
Eli ihan miehen ehdoilla olen tässä elänyt ja ollut sopeutuvainen. Mieheni ei ole joutunut ostamaan minulle mitään vaatteita ilman, ettenkö olisi maksanut takaisin. Tällä hetkellä olen vaatteista miehelleni velkaa 80e. Mieheni osti minulle tässä kuussa pari vaatetta jotka halusin. Sanoin, että maksan takaisin. Ja niin aionkin tehdä, ensi kuun 4. päivä. Ruoasta olen velkaa hänelle myöskin ja minulla on hänelle muistakin ostoista velkoja, mutta minä saan maksettua ne kaikki hänelle 4. päivä ensi kuuta kun eläkkeeni tulee.
Mieheni oli useita kuukausia töissä ulkomaankomennuksella. Sillä välin asuin miehen Suomen asunnossa. Pidin kodin siistinä ja postitin miehen postit ulkomaille. Kun ensimmäisen kerran menin ulkomaille miehen asuntoon, olin innoissani kun en ole pahemmin ulkomailla ollut. Kämppä oli isompi kuin Suomen asunto! Kämppä oli kuitenkin miehen porsastelujen jäljiltä sikamaisessa kunnossa. Asyiat homeessa jne. (Mies oli pitänyt muutama viikko sitten asunnossaan tuparit.) Siivosin. Sain asunnon viihtyisäksi. Parhaimmillaan siivosin asuntoa 4 tuntia päivässä. Laitoimme ruokaa asunnolla, oli mukavaa. Toisella kertaa muistutin miestä, että pitäisi asunnon siistinä, että kun tulen sinne, niin olisi mukavaa. Kun menin asunnolle, siellä oli taas possuteltu. Sanoin, että tällä kertaa saa itse siivota sotkunsa. Ei siivonnut. Kattilat likaisina jne. ei siellä voinut ruokaa tehdä. Kävimme sitten ravintolassa syömässä joka päivä. Joka päivä kahden viikon ajan, lisäksi ostin yhden jakun ja lentokoneen juomat ja lentokentän ruokailut ja kortit Suomeen jne. Siitä reissusta kertyi yhteensä yli 300 euroa. Ne minä maksoin sitten tässä kuussa. Lisäksi oli muitakin laskuja, ja lopulta ruokaan ei sitten jäänytkään paljoa rahaa, ja loput 2 viikkoa olen ollut täysin rahattomana. Itse sitten suosin ulkomaila ollessani esim. siellä halpoja McDonalds-tarjouksia, mutta mieheni maku olikin sitten kalliimpi. Oli saanut siellä isoa liksaa, oli tottunut käyttämään paljon rahaa. Pihviravintoloita, cocktail-baareja jne.
Ulkomailla ollessaan mieheni tuhlasi siellä paljon ruokaan ja oli baarissakin harva se ilta. Osti pelikonsolin jne. Sillä välin minä kituuttelin kotona ientulehduksessa. Jouduin ramppaamaan paljon suuhygienistillä ja hammaslääkärillä. Tulehdus ei ottanut laantuakseen. (Tälläkin hetkellä minulla on ihossani melko paha tulehdus. Joudun käymään siitä hoidossa joka toinen päivä. Terveydentilani on siis nyt huono. Mutta naimisiin mennessämmekin olin jo työkyvyttömyyseläkkeellä, ja mieheni tiesi kyllä erinäisistä vaivoistani. Ironista kyllä, minä pyysin avioehtoa. Mutta minulla ei ollut siihen rahaa, jotenka se jäi tekemättä.) No minä sitten maksoin terveydenhuoltokulujani ja sinä kuukautena minulla ei jäänyt ruokaan rahaa ollenkaan. Selviydyin kuitenkin tilanteesta myymällä omaa omaisuuttani kirpputorilla. Sain 80 euroa. Minä ja koira pärjäsimme sillä. Koira on minulle todella rakas. Koira menee aina etusijalle. Ostan aina koiralle ruokaa ja sitten vasta itselleni. Koirani ei ole koskaan joutunut olemaan nälässä.
Matkustelusta vielä sen verran, että meidät on taas kutsuttu mieheni kavereiden hääjuhlaan, tällä kertaa matka tulisi maksamaan tuhansia. Todennäköisesti minä en kuitenkaan voi ko. matkalle lähteä, sillä matka on liian kallis, joutuisin säästämään hyvin hyvin pitkään. Olenkin jo sanonut miehelleni, että en varmaankaan ole tulossa. Lisäksi minulla on myös todella paha lentokammo, joka vaikeuttaa matkusteluani. Lisäksi terveydentilanti on muutenkin siinä mallissa, että ehkä on parempi, että matka jää väliin.
Mitenkä olisi jos menisit takaisin tynnyriisi kehittelemään lisää näitä typeriä ja täysin päättomiä tarinoita!
Avaa välillä korkkia että aivosi saisivat lisää happea, kenties se saisi aikaan AHAAA ilmion joka sytyttäisi lapun korviesi välissä että aikaasi voi käyttää paljon parempaan kuin tuollaisen roskan keskimiseen.
Kyllä tämä on ihan totta kaikki mitä olen kirjoittanut. Miksi minä keksisin tällaista? Eikö tällä palstalla nimenomaan saa kysyä avioerosta?
Ap. kirjoituksessa ei ole mitään ristiriitaista! Jos ap ei olisi mennyt naimisiin, niin olisi elellyt jo vuoden julkisilla avustuksilla. Avioliitossa parempituloinen vastaa varattomamman tai kokonaan varattoman elämisestä. Näin se vain menee, ei ole vaihtoehtoja. Apn mies on syyllinen vaatiessaan itselleen ap:n pienimmätkin roposet. Ap on miehensä kotiorja.
"Kyllä tämä on ihan totta kaikki mitä olen kirjoittanut. Miksi minä keksisin tällaista? Eikö tällä palstalla nimenomaan saa kysyä avioerosta?"
No kun sinä et varsinaisesti ole enää aikoihin kysynyt mitään avioerosta vaan kerrot vain tuskastuttavan yksityiskohtaisesti elämänne ja rahankäyttönne yksitysikohdista. Sinulle on jo vastattu moneen kertaan että saat oikeusapua ja muuta tukea yhteiskunnalta jos päädyt eroon. Sinulle on myös todettu että miehesi on elatusvelvollinen joten sinun ei pitäisi joutua lainaamaan häneltä ruokaan ja vaatteisiin rahaa jos olet itse hyvin pienituloinen ja hän ei.
Mitä muuta neuvoa kaipaat?
Kiitos vastauksistanne. Kysyisin vielä sellaista, voinko saada eläkkeensaajan asumistukea harkinta-aikana jos muutan vuokralle omaan asuntoon?
Voit saada eläkkeensaajan asumistukea.
Ilmoitus asiattomasta viestistä tehty. Kertomani on totta, kertomuksessani ei ole ristiriitoja. Tämä on keskustelupalsta, täällä saa keskustella asioista. Asiaton ei silti tarvitse olla. Naimisiin menin rakkaudesta. Tässä liitossa minulla ei kuitenkaan ole mahdollista rahallisesti olla. (Esim. ennen sossu maksoi hammashoitokuluni ja muutkin terv.huoltokuluni, nyt kun maksan itse terv.huoltokuluni on se taas ruokarahoista pois jne. Kierre on valmis.) VVO:lta olen hakenut halvinta mahdollista vuokra-asuntoa. Yksiötä. Se kelpaa minulle hyvin. Koirastani minä en kuitenkaan aio luopua. Miehelleni olen sanonut, että minulla ei ole rahaa matkusteluun. Hän ei vaan usko/uskonut minua.
Tämä on KESKUSTELUpalsta. Täällä saa keskustella avioerosta. Minun ei tarvitse välttämättä kysyä mitään. Yksityiskohtaisesti olen kirjoittanut, kun olen vastannut ihmisten kysymyksiin tilanteesta. (Osa viesteistä on ollut niin asiattomia, että on näköjään poistettukin jo.)
Mikä on Ap, entä D, mikäs PI tai PL, en tajuu, muutenkin noi kaikki lyhenteet ja slangit on ihan hepreaa.
Anteeksi etten tajua näitä nykyajan juttuja.
Ota pikaisesti yhteys sosiaalityöntekijään. Hän neuvoo sinua asunnonhaussa, tukien hakemisessa jne. Ainakin hänen pitäisi kertoa kaikista tuista mihin olet oikeutettu. Voisit olla myös kelaan yhteydessä asiassasi. Tukesi olisivat tosiaan tuo eläke eläkkeensaajan asumistuki (joka on minulla 560 vuokraan 470e). ja mahdollisesti kunnan toimeentulotuki. Voi tosiaan olla mahdotonta saada eroossa puolta miehen omaisuudesta, mutta osituksen täytyy lain mukaan olla kohtuullinen. Ja voit vaatia hyvin puolta perusirtaimistosta. Tähän asiaan paras apu voisi tulla juuri oikeusaputoimistosta.
Olet saanut hyviä vienkkejä tässä ketjussa. Vaikka tuntuukin uskomattomalta ettet ole kuullut ikin'ä oikeuusaputoimistosta?
Mutta sitten itse avieron kuluihin. Eka vaihe maksaa sen x euroa (jos haette ero ayhdessä laskun voi maksaa myös mies). Ensimmäisen vaiheen jälkeen haetaan lopullista eroa ½-1 vuosi siitä kun ensimmäinen vaihe on pantu vireille. Se maksaa sitten taas erikseen. Voit myös toimia niin, että muutat erilleen ja haet eroa vain kerran, siis sitä lopullista eroa. Kun on asuttu 2 v erillään voi hakea lopullista eroa suoraan. Oikeusaputoimistossa auttavat.
Uskomatonta tämä ap:n touhu, jos totta on oikeasti. Et todellakaan ole miehellesi mitään velkaa, tehän olette avioliitossa. Ja vaikka ette olisikaan vaan olisitte avoliitossa, niin miten jäät muka velkaa miehellesi ruoasta.
Jos miehesi on kustantanut hää-, tai muita menoja, niin varmaankin vapaaehtoisesti, eli nekin muka velat voit unohtaa.
Minä ainakin lähtisin tuollaisesta liitosta samantien, jo pelkästään tuon ns. velkasuhteen vuoksi.
Jos olet työkyvyttömyys eläkkeellä, saat toki eläkkeensaajan asumistuen.
Sossu aivan taatusti auttaa sinua pienituloisena tarpeellisissa hankinnoissa, astiat jne. Vuokraat halvan muuttoauton kuskeineen hakemaan sen sänkysi, saat sossusta rahat takaisin siitä, jos ei kovin kallis.
Todellakin oikeusapu toimistosta saat maksutonta apua, mutta kannattaako tuommoiselta mieheltä edes ottaa mitään omaisuutta mukaan. Avioeron saat haettua ilman rahaakin.
Kukaan ei ole tässä tuonut vielä esiin sitä, että mies on velvollinen vastaamaan elatuksestasi myös avioeron harkinta-ajalta eli n. puoli vuotta.
Tiedän suvustani yhdenkin tapauksen, missä työttömällä mutta työkykyisellä viisimymppisellä rouvalla oli tilillään 20.000 euroa ja nimissään ihan upouusi miehen ostama Volvo (nämä kyllä huomioitiin tietysti osituksessa), ja työssäkäyvän miehen piti silti maksaa naiselle tilille elatusta tuon puoli vuotta. Naisen asianajaja vaati tämän, ja sai. Tämä tapahtui vuonna 2007.