On olemassa kahdenlaisia kirjailijoita: toiset lukevat muiden kirjoituksia ja sepittävät niistä oman versionsa, kuten Kaari Utrio ja Sofi Oksanen.
Toiset taas keksivät kaiken omasta päästään, kuten J. K. Rowling ja Mika Waltari.
Ei liene vaikea arvata, keitä maailma kumartaa.
Toiset taas keksivät kaiken omasta päästään, kuten J. K. Rowling ja Mika Waltari.
Ei liene vaikea arvata, keitä maailma kumartaa.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Palstakirjoittajia on neljänlaisia. Yhdet sorkkivat ja vatuloivat muiden kirjoituksia ja kuvittelemaansa persoonaa nimimerkin takaa. Toiset kuvittelevat oman makunsa maailman taide- ja kulttuuritarjonnasta olevan jotenkin ainoalaatuinen. Kolmannet ei edes tajua mistä on kyse. Neljännet ei oo koskaan saanu seksiä.
Saako olla kaikkia nuita? Ja juu, arvaan: olet _voopottaja_
Oot Modelli.
En oo.
Puska-Laura kuuluu noihin jälkimmäisiin, jolla Grimmin tyyliset sadut syntyvät omassa ajukopassansa ankarissa tenukrapulaisen painajaisunissa.
Joittako yhessä illan hämärissä?
*kateellisena & katkerana*
Usko tai älä, ei se kirjan painokoneita haittaa, eikä firmaa joka julkaisee kirjan. 100 000 kirjasta saa hyvät provikat.
Silti; sen jälkeen olet 100 000:n ihmisen omaisuutta. :(
Miten niin? Sofin kirja ei kerro Sofista, vaan fiktiivisestä tarinasta.
Ainut minkä Sofi myi, oli vaatimattomuutensa.
Heli Laaksonen myi myös, ennen suurempaa julkisuutta, oli pienen kirjapainon asiakas, saatuaan julkisuutta, taisi vaihtaa Otavaan. Olisin tietystiv oinut tarkistaa mikä kustantamo tekee kirjat, jätän muiden murheiksi.
Hänenlaisensakin ovat fyysisesti noiden 100 000:n omaisuutta. Jos kirjoittaa vähemmän muihin nojaavasti, niin sitten on henkisestikin muiden omaisuutta!
Kirjoittamalla tehdään rahaa (lue leipää). Harva saa maailman kumartamaan ja siitä erikseen liksat. Taito kirjoittaa ja myydä se kirjansa on joillakin ja joillakin ei, joten turhan moni tyytyy omakustanteeseen, jossa rahat on löydyttävä itseltä ja uskottava, että joku kirjan ostaa.
Omasta "päästään" ei kukaan kirjoja tee. Kirjoittamiseen tarvitaan paljon tietoa ja herkkiä aisteja, sekä kärsivällisyyttä ja vahvat perslihakset. Oma eletty elämä ja persoonallisuus vaikuttavat tekstiin toki.
Itse luin Kaari Utrion kirjoja teinivuosina ja se innoitti tutkimaan historiaa, joka koulun oppiaineena oli ihan epäkiinnostavaa. Mietippä sen tiedon määrää, mitä Utrio on kirjoittaessaan tarvinnut?
Kuinka niin kirjoittamiseen tarvitaan paljon tietoa? Jos kirjoittaa, kuten Waltari eli hän vain purki tekstin, joka hänen päässään 'itsestään' muodostui.
Kyl mä arvasin jo.
Tuo rahapuoli sitten: kaikki eivät halua rahaa. Joku voi pelätä tulevansa hulluksi, jos rahaa alkaa sataa taivaasta!
Kirjoitatko sinä tänne samalla lailla, kuin Waltari?
Jos tekisit vaikkapa dekkarin ja haluat siitä jotenki uskottavan, niin tottahan sun pitää jotain tietää. Jos kirjoittaisit Rosa Liksomin lailla vaikkapa junamatkasta (Hytti nro 6), niin olisko se mahdollista ilman mistään tietämättä ja ilman mitään kokemuksia.
Jokainen, joka kirjoittaa työkseen, haluaa varmasti rahaa. Taivaasta sitä ei sada kellekään;)
Et arvannut oikein. Mut ei sen väliä. ----> Työt kutsuvat.
Laskitko omat kokemukset tuohon tieto-kategoriaan?
Sinuhe Egyptiläiseen Mika teki suunnattoman pohjatyön. Ainut asia mikä ei välttämättä tiedetä on se, oliko Sinuhen aikaan hiekkakirppuja. Kaikki muut olosuhteet ovat yksi yhteen.
Miten kansalliseepoksen Kalevalan kanssa? Ruuneberg kävi kopsaamassa karjalaista runonlaulantaa ja se runonlaulanta ei ollut yhtään niin viatonta mitä Kalevala antaa ymmärtää, punakynä viuhui ahkerasti ennen painoon menoa.
Pelkästään kirjailemalla tai käsikirjoittajana on kakku kapea ja mieli apea:(
Suomessa on vain moottorisahametsurin sormien verran porukkaa, jotka saavat elantonsa pelkästään kirjailijana.
Kalle Päätalokin sai professuurinsa vuoksi lisäliksaa leipäänsä.
Ei maailma kumartele kirjailijoita, kirjailijat pyllistelevät maailmalle.
Tämähän nyt on päivänselvä asia.
(päivänselvää naurua)
Eikös se ole nyt kumartanut aika paljon tota Oksasta? Kuten kyllä J.K Rowlingia ja Waltariakin. Tosin Waltari taas ei ole oikein kriitikoiden suosikki Suomessa. Ne nyrpistää nenää Waltarin viihdekirjallisuudelle: Palmuille ja muille. Suomessa ei saa olla monipuolinen.
Utriolla on hyvä kehys;se kirjoittaa historiaan sijoittuvaa viihdekirjallisuutta; ei pöllömpi tapa tienata leipää sekään, jos on innostunut historiasta.
Waltarista, Utriosta ja Oksasesta tuli mieleen että aika usein vaikuttaisi bestsellerin resepti olevan historian tai tunnettujen historiallisten tapahtumien jännittävään jälkipuintiin (Dan Brownin Da Vinci koodi esim.) sidottu romaani, jossa fiktiiviset henkilöt seikkailevat peilaten sitä viitekehystä nykyajan maailmaan... ehkä se luo sellaisen helposti ymmärrettävän lisätason tarinalle joka pistää miettimään tarinaa lukiessaan sillei hyvällä kutkuttavalla tavalla. No joo, en nyt ihan saa kiinni siitä ajatuksesta mikä mieleen tulee.
J.K. Rowlingista vain vielä, että velhokoulu ei sinänsä ole kauhean originelli juttu - Terry Pratchettin Discworld-kirjoissa esim. sellaisessa sekoiltiin jo paljon aiemmin, Raymond Feistin Magician-kirjoissa myös nuoren velhon kasvutarina... mutta joskus monista aiemmin luetuista tarinoista joku onnistuu jalostamaan sen "hittiversion" joka jotenkin tuo jotain uuttaa siihen ideaan tai vaan on kokonaisuutena kaikki ne aiemmat hyvät ideat yhdistävä, ja siitä tulee suosittu.
Propsit heille kaikille, kaikki hyvä perustuu usein aikaisemmin tehdylle.
tästä aloituksesta...
"Ei ole olemassa siveellisiä tai siveettömiä kirjoja. On vain hyvin kirjoitettuja kirjoja ja huonosti kirjoitettuja kirjoja. Siinä kaikki."
Kumpaan kastiin lasket esimerkiksi Oscar Wilden?