Heippa kaikille! Olen seurustellut poikaystäväni kanssa kohta 2 ja puoli vuotta. Opiskelumme alkoivat eri paikkakunnilla ja muutaman viikon opiskelun jälkeen meille tuli riitaa/ tai kaikki vaan tuntui muuttuvan. Yhtenä iltana hän sanoi puhelimessa ettei tiedä haluaako olla kanssani enää, ettei tunne kauheasti enää minua kohtaan mitään. Päätin että seuraavana päivänä menen poikaystäväni luo ja puhun hänen kanssaan kasvoikkain koska hänen piti saada miettiä vielä. Itse olin surun murtama koska rakastan häntä kaikkein eniten maailmassa enkä voisi kuvitella eläväni ilman häntä.
No menin sitten sinne ja menimme puhumaan koulun loputtua kahdestaan joenrannalle. Ensin juttelimme normaalisti kuulumisia jne. Sitten aloin itkeä ja kysyin häneltä voinko halata, hän ei vastannut. Itkin enemmän ja en voinut lopettaa, ajatuksissani pyöri vain yksi ajatus: "noniin, tässä tämä nyt oli, elämä on pilalla enkä tiedä miten mikään tulee enään onnistumaan". Hetken kuluttua hän hiveli selkääni että rauhottuisin hieman itkuissani. Sitten hän kietoi kätensä ympärilleni ja sanoi että haluaa vielä yrittää. En ole ikinä itkenyt näin paljon kuin siiinä vaiheessa. Kietoidumme toistemme ympärille ja poikaystäväni sanoi: "ei ole enää mitään hätää, niinkuin ystäväsi sanoi". Siinä vaiheessa minut valtasi maailman paras tunne, enkä ole ikinä nauttinut niin paljoa poikaystäväni syleilyssä olemisesta. No olimme sitten istuneet siinä ehkä jotain puolituntia kunnes olimme rauhoittuneet, ja mielikin oli hieman parempi, ehkä vähän naurattikin. Päätimme sitten lähteä syömään ja illalla poikaystävän suusta kuului lause: "onneksi ei erottu". :)
Muistakaa ihmiset että kaikki voi kääntyä paremmaksi! :)
No menin sitten sinne ja menimme puhumaan koulun loputtua kahdestaan joenrannalle. Ensin juttelimme normaalisti kuulumisia jne. Sitten aloin itkeä ja kysyin häneltä voinko halata, hän ei vastannut. Itkin enemmän ja en voinut lopettaa, ajatuksissani pyöri vain yksi ajatus: "noniin, tässä tämä nyt oli, elämä on pilalla enkä tiedä miten mikään tulee enään onnistumaan". Hetken kuluttua hän hiveli selkääni että rauhottuisin hieman itkuissani. Sitten hän kietoi kätensä ympärilleni ja sanoi että haluaa vielä yrittää. En ole ikinä itkenyt näin paljon kuin siiinä vaiheessa. Kietoidumme toistemme ympärille ja poikaystäväni sanoi: "ei ole enää mitään hätää, niinkuin ystäväsi sanoi". Siinä vaiheessa minut valtasi maailman paras tunne, enkä ole ikinä nauttinut niin paljoa poikaystäväni syleilyssä olemisesta. No olimme sitten istuneet siinä ehkä jotain puolituntia kunnes olimme rauhoittuneet, ja mielikin oli hieman parempi, ehkä vähän naurattikin. Päätimme sitten lähteä syömään ja illalla poikaystävän suusta kuului lause: "onneksi ei erottu". :)
Muistakaa ihmiset että kaikki voi kääntyä paremmaksi! :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
tuollaista epävarmuutta se on aina ikään katsomatta uuden suhteen aloituksessa, mutta hiukan epävarmalta tuo poikaystaväsi vaikuttaa, kun kuitenkin noinkin kauan olette jo seukanneet, kysy siltä mikä hänet on saanut ajattelemaan että miksi hänen tunteet sinua kohtaan silloin katosivat, tuo ei hyvää lupaa pitemälle ajatellen, se tunne voi vieläkin hänet yllättää koska tahansa. Kysy myös häneltä miksi hän sitten viihtyy kanssasi yleensäkään jos tunteet noin vaan katoaa...ettei vain säälistä ole jatka kanssasi...oletko varma, sillä naisen itku saa monen miehen heltymään hetkeksi!!!!
Itselleni kävi niin ,että pitkä-aikainen naisystäväni ei heti kertonut ongelmistaan minua kohtan, mutta mistään ei riidelty ja elämä oli sitä mitä kumpikin halusi.
Sitten tuosta vain pudotti kuin pommina......hänen tunteensa minua kohtaan on kadonnet
neet....järkyttävää kuultavaa , ihmiseltä jota olin rakastanut 17v ylikaiken, kyllä se itseltäni vei kauan toipua siitä menetyksestä.
Ihana tarina!
ettei vain aatellu et parempi sanoo noin, että saa sen parkumisen hiljaseks.
Ois halunnu erota, mutta kun tyttö järjestää järjettömän kohtauksen ja hyppää ties vaikka jokeen, niin pitäähän se saada loppumaan. Musta pitää erota, jos toinen haluu erota. Kauheempaa on olla suhteessa, missä toinen ei oikeesti haluu olla, mut kun ei uskalla lopettaa kun seuraukset on kiusallisia.
kauanko tuosta tapahtumasta on aikaa?.Selvisikö teille miksi hänellä ne tunteet sinua kohtaan oli kadonneet, jos ne syyt on lakaistu maton alle, voi olla että ne joudutte kohtaamaan uudellen, ei millän pahalla sano, mutta näin on käynyt monille.
Oletko täysin varma , ettei hän säälistä ole kanssasi? ....mikään muu kuin sydäntä särkevä naisen itku.... ei saa miestä heltymään naisen edessä.
Voihan tuossa olla kysymys miehen epävarmuudesta suhteenne jatkumista ajatellen, mutta jos vieläkin epäröi joskus, niin kaiva totuus vaikka tikulla hänestä ja että löytyykö sitä rakastamisen tahtoa siihen häneltä kaikesta huolimatta.
Miten se elämä menee pilalle jos joku jättää. Mua ei ole kukaan ikinä rakastanut enkä ole siltin ikinä sanonut et " elämä on pilalla"
Teinit ei tiedä rakkaudesta mitään. Yks pieni riita ja elämä on pialla ja sit erotaan kun ei osaa puhua asioista. Poikaystäväs ei jättänyt sua sen takia kun ei kestänyt kun sä itkit ja sil tuli pas.ka tunne.
Jättää luultavasti myöhemmin kun olet rauhoittunut.
No en kommentoi läskinmahan kommenttiin mitään...
Tämä tapahtui itseasiassa vasta tällä viikolla. Mutta hän sanoi että syynä on ollut se että ei meinaa jaksaa eroa eri paikkakunnnilla. Ja luulen että syy oli suurimmaksi osaksi itsessäni, koska olin ollut muutaman viikon melko tyly hänelle, vittuillut jne. Koska en itsekään meinannut jaksaa, mutta loppujen lopuksi ajatellen, rakastan häntä enemmän kuin mitään muuta niin miksi pilata hyvä suhde?
hyvä? Ei hyvässä suhteessa auota päätä ja olla tylyjä, anneta pakkeja ja rääytä toista jatkamaan ja kärsitä vielä välimatkastakin. Miten kuka sen hyvän määrittelee, minusta tuo ei ole lähelläkään hyvää.
No jos mun tyttöystävä vit.tuilis mulle niin jättäisin sen heti siihen paikkaan. Jos ei osaa sivistyneesti puhua niin ei sitten tarvii seurustella.