Olemme seurustelleet mieheni kanssa kaksi vuotta, joista olemme olleet kihloissa vuoden. Hän on elämäni rakkaus, johon olin ollut ihastunut monta vuotta ennenkuin aloimme seurustella. Olimme eronneet tahoillamme ja kohtalo toi meidät sitten yhteen. Molemmilla on lapsia entisestä liitosta ja tämä mies on unelmieni mies, ihana, huomaavainen ja kiltti.
Mutta, mutta,,,Viime talvena hänellä meni selkä siihen kuntoon, ettei tulevaisuudessa pysty olemaan töissä. Nytkin ollu pitkään 2 viikkoa sairaslomilla, viikko töissä, 2 saikkua jne. Ja kun mietin meidän yhteistä tulevaisuutta niin en haluais ketään miestä kotiini sohvalle päiviksi makaamaan. Tällä hetkellä emme asu yhdessä, mutta sekin päivä varmaan koittaisi joskus.
Itse tykkään käydä työssä ja viihdyn siellä ja onhan mulla vielä n. 25 vuotta eläke-ikään ja sanottakoon, että olemme molemmat n. 40 v. En haluaisi jättää mies-ystävääni tuon sairauden takia, mutta tiedän, etteivät minun voimavarani riitä hänen kanssa elämiseen ja seurusteluun.
Miten pystyn jättämään hänet nätisti, kun hän on vähän masentunut tuon sairauden vuoksi. Voisin kyllä olla ystävä hänen kanssaan, mutta toisaalta meidän tunteemme ovat niin vahvoja, ettei pelkkä ystävyys taida riittää kummallekaan.
Onko jollain neuvoja, mitä teen tälläisessa tilanteessa?
Mutta, mutta,,,Viime talvena hänellä meni selkä siihen kuntoon, ettei tulevaisuudessa pysty olemaan töissä. Nytkin ollu pitkään 2 viikkoa sairaslomilla, viikko töissä, 2 saikkua jne. Ja kun mietin meidän yhteistä tulevaisuutta niin en haluais ketään miestä kotiini sohvalle päiviksi makaamaan. Tällä hetkellä emme asu yhdessä, mutta sekin päivä varmaan koittaisi joskus.
Itse tykkään käydä työssä ja viihdyn siellä ja onhan mulla vielä n. 25 vuotta eläke-ikään ja sanottakoon, että olemme molemmat n. 40 v. En haluaisi jättää mies-ystävääni tuon sairauden takia, mutta tiedän, etteivät minun voimavarani riitä hänen kanssa elämiseen ja seurusteluun.
Miten pystyn jättämään hänet nätisti, kun hän on vähän masentunut tuon sairauden vuoksi. Voisin kyllä olla ystävä hänen kanssaan, mutta toisaalta meidän tunteemme ovat niin vahvoja, ettei pelkkä ystävyys taida riittää kummallekaan.
Onko jollain neuvoja, mitä teen tälläisessa tilanteessa?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kuin lukisi kaksikymppisen kirjoittamaa tekstiä...
Eipä se "elämäsi rakkaus" kummoisissa kantimissa sitten ollutkaan kun tuollaisen asian eteen tullessa kykenet ajattelemaan vain itseäsi ja kaikkea muuta pelkästään negatiivisessa valossa. Sinähän kuulostat tuntevan miestäkin kohtaan enää vain sääliä - nyt eritoten sen erotiedon julkistamisen suhteen. Ehkä sentään suunnittelet tekeväsi sen ihan livenä face to face, etkä niin kuin nuoremmat arkajalat, että lähetetään vain kännykkään viesti ettei vaan tartte kantaa vastuuta loppuun saakka ja ottaa vastaan toiselle aiheuttamat ikävät tunnereaktiot.
No, tuskinpa se sun "elämäsi rakkauskaan" tarvitsee tuolla tavalla avutonta kumppania mihinkään, joten päästä mies vapaaksi - ihan vaan hänenKIN onnensa takia.
No, ei tämä todellakaan ole minulle helppo tilanne miettiä, mitä tehdä. Kuukauden pari on itku ollu herkässä ja olen itkenyt monen vuoden eestä. Olen ollu töistä sairaslomilla tämän asian takia, kun en pysty keskittymään mihinkään ja ajatukset pyörii.
Olen lukenut paljon täältä netistä, kuinka läheiset voivat sairastua masennukseen toisen kipujen ja ärtyneisyyden takia. Tuntuu, etten ole niin vahva, että jaksaisin hänen rinnalla vaikka kuinka haluaisin ja rakastan tätä miestä.
Minulla on kaksi koulu-ikäistä lasta, joten en usko jaksavani "hoitaa" aikuista miestä siinä sivussa, voimavarani eivät kertakaikkiaan riitä. Entä jos sairastuisin masennukseen ja joutuisin osastolle, kuka hoitaisi lapseni. Joutuisivat varmaan heitteille ja pahimmassa tapauksessa huostaan otetuksi ja sitä en missään nimessä halua omille lapsille. Kyllä he tulevat ykkösinä aina mun elämässä.Minun täytyy ja pakko onkin ajatella omaa jaksamista jo lapsienkin takia.
Ei tämä ole helppo tilanne ja kyllä varmaan käydän mies-ystäväni kanssa pitkät keskustelut. En sentään ole niin julma, että viestitse kertoisin hänelle. Haluan olla hänen tukena ja turvana, vaikka ystävä lopun elämää, jos hän niin haluaa.
Jospa tämä vähän selvensi minun ajatuksiaan ja ymmärtäisitte paremmin.
No asukaa erillään. Kai sinä voit sieltä kauempaa auttaa ja kerätä ajatuksia. Lopeta oikeasti tuo pillittäminen ja sääliminen. Ei kai kukaan liikaa sääliä kaipaa.. se on vaan elämää että joskus selkä menee itsekullakin tms. Kai hänellä on apuvälineitä ja apua muualtakin siihen tarvittaessa.... että silleen!
Ihmisille sattuu monta muutakin asiaa elämässä. Hänellä sentään pelaa aivot! Itseäsikö säälit vai jättämistä. Löytää varmaankin toisen naisen.
Mutta mieti pelkäätkö näennäistä heikkoutta? Etsitkö tukea aina miehistä itse? Koetko toisen heikoksi jos on selkävaiva. Se on vain vaiva.. Vai pinnallisen maailman kriteeritkö pitäisi täyttää? Olla täydellinen pari. Ei. Mutta hyvää matkaa elämässä, minne menettekin erikseen.. Sinusta tuntuu siltä miltä tuntuu ja parempi erillään.. Tulevaisuudessa tiedät enemmän asioista.
Komppaan tota edellistä vastaajaa sen suhteen, että kirjoituksestasi kuuluu erittäin pessimistinen ennakkoasenne selkäsairaan miehen kanssa elämiseen, vaikkei sulla ole siitä mitään kokemusta vielä. Ymmärrän, että se johtuu osin sun tietämättömyydestäsikin, mutta sehän väistyy kun kerää tietoa kuvitelmien tilalle.
Ei se mies tarvi mitään hoitajaa. Sehän on aikuinen ihminen joka ei vain kykene enää samaan duuniin kuin ennen, koska sen selkä on paskana. Sitä vaihdetaan yleensä ammattia kun terveys niin vaatii, eikä jäädä sohvalle ruikuttamaa. Ota selvää miten se mies asennoituu omaan tulevaisuuteensa, mitä suunnittelee tekevänsä seuraavaksi työkseen jne., niin sitten tiedät faktaa eikä sun tarvi kuvitella enää mitään.
Ei sen selkävaivan pitäis alentaa miehen pisteitä puolisona, jos kerran tykkäät hänestä noin muuten. Jos huolehtii omasta terveydestään ja kunnostaan kaikki rajoitteet huomioon ottaen, voi elää ihan normaalia elämää. Se on oma valinta itse kullakin, miten rajoittunutta elämää haluaa elää.
Tollaset asiat on keskusteltavissa niin selviksi ettei tartte ihmetellä eikä kauhistella mitään, sen kun elää vaan elämäänsä ja on onnellinen kun on löytänyt itelleen hyvän kumppanin.
Sanot rakastavasi, mutta et välitä yhtään, jos aiot heivata toisen sairauden takia. Aika outoa ja ns. rakkautta, ei oikeaa ollenkaan.
Hänen sairautensa ja työtilanteensahan ei liity omaasi mitenkään eikä muuhunkaan sinun elämääsi. Pari ja liittoutunut voi olla ja silti elää omaakin mielenkiintoista elämäänsä, joka ei pysähdy, vaikka toisen tahti hidastuu. Vai onko tämä vielä nykyaikaisillekin ihmisille epäselvää?
Sun kannattaa jättää kaveri ihan hänen itsensä takia. Ryhdy sinä kehittämään sisältöäsi, kasvattamaan sitä aikuiseksi.
Oikeastaan aika hassua minkälaisen reaktion sait jutullasi pääkoppani sisällä. Ensin ajattelin että ompa kylmä ihminen ja itsekäs, sitten tuikin mieleen että juuri näinhän naisia kohdellaan joka päivä. Hyvin harva mies kestää naisen sairastumista tai edes rupsahtamista.
Sen minä tiedän, ettei mies tee tulevaisuudessa mitään töitä, selkä ei kertakaikkiaan kestä vaan hän on jäämässä suoraan eläkkeelle. Ja senkin tiedän kokemukseta, että kyllä hän tarttee silloin tälloin toisten apua selviytymisessä. Pari kertaa on makoillu muutaman päivän sohvalla, hyvä että pääsee ees vessassa käymään, kun on niin kipeenä. Autollakaan ei voi ajaa pitkiä matkoja kerralaan. Kyllä se vaan elämä tulee olemaan melko rajoittunutta hänen kanssaan, sille en voi mitään. Lopullista päätöstä en ole vielä tehnyt, koska en todellakaan tiedä, mitä teen. Tässä on tunteet vastaan järki.
Niin ja jos olisi toisinpäin niin kuka mies tosissaan kestäis, jos nainen olisi tuossa tilanteessa ja vieläpä tuon ikäisenä.
Toota; tää juttu kalskahtaa aika oudolle. Jos selkä on oikeasti ja kovasti kipeä, niin nykylääketiede ja lääkärit osaavat tehdä asioille monta ja jotain. Selkävaivaiseksi ei välttämättä jää loppuelämäkseen.
Toinen puoli asiasta on se, millainen terveys ja kunto kaverillasi on muuten. Plösölle kaikki kohentuminen on vaikeampaa, vaikka ei mahdotonta, mutta jos on minkäänlaista peruskuntoa ja omaa tahtoa tehdä asialle jotain, niin ammattilaisten kanssa salille treenaamaan selkälihaksista vahvat, jotta ne tukevat reistailevaa rankaa. Oletan, että vika ja vaiva on selkärangassa, jos ei aina pääse liikkeelle.
Jos menee tuolla lailla asioiden edelle ennen aikojaan, niin toisesta välittäminen on tooodella vähäistä.
naisia kohdellaan joka päivä. Hyvin harva mies kestää naisen sairastumista tai edes rupsahtamista."
Mieti rakastatko sitä miestä oikeasti? Aika ankea on parisuhde jos kumppanin kanssa halutaan olla kun kaikki on hyvin mutta jos satut sairastumaan rakkaus loppuu ja sinut hylätään.
Ap et taida olla hänelle se oikea......
Hän pystyy tekemään vielä paljon vaikka selän kanssa on ongelmia. Riippuu tietysti kuinka paljon selkä on mennyt. Ei eläke tarkoita sohvalla makaamista, ellei ole sellaisia kausia. Hyvin harva pystyy olemaan MITÄÄN tekemättä 24h. Aina voi olla kotona välineitä mitä tekee, tai sitten muuta. Elämää pitäisi hänen suunnitella eteenpäin nimenomaan, oman jaksamisen mukaan toki.
Mutta ei kukaan voi pakottaa sinua olemaan, jos ahdistaa etkä saaa jäsennettyä vielä asiaa, miten kaikki menisi eteenpäin.. Tai jos toinen on taipuvainen masennukseen, ja se vaikuttaa suhun. Hänen pitää vielä päästä sinuiksi asian kanssa ensin itsekin..? Miehen pitäisi olla oikea.., tuo ei olisi silloin mikään ongelma.. miksi menit yhteen jos ei ollut se oikea mielestäsi. Miksi hän, tai sinä ei ole vielä löytänyt positiivisia puolia.. vai ovatko kivut koviakin. Yleensähän kaikissa tilanteissa voi löytää jotain uutta.
Mielestäni sun pitäisi sanoa niinkuin asiat on. Ei peitellä syitä. Se peittely on pahempaa kun asioista keskustelu ja totuus. Jos ei uskalla sanoa lähellä, kirjoittaa sähköpostia ja puhuu muuten.. ellei toinen hyppää housuistaan.
Kyllä se rakkaus sittenkin voitti :-) mennään päivä kerrallaan eteenpäin ja katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mitä sitä etukäteen murehtimaan vaan eletään tässä ja nyt, hetki kerrallaan.
kiva kuulla! :)