Taas on takana jonkin sortin kekkerit, vähän outo fiilis kotona nyt.
Paikalla oli laskujeni mukaan 6 perhettä, joissa jokaisessa oli isä, äiti ja vähintään 2 lasta.
Sitten siellä olin myös minä, sinkku, yksin.
En yleensä päästä valloilleen tunnetta että olisin jotenkin ulkopuolinen tai etten kuuluisi joukkoon.
Kyllähän minä tuonnekin tilaisuuteen kuuluin ja tulin yksinäisenäkin hyvin huomioiduksi, muidenkin kuin oman siskoni toimesta, mutta oli se kyllä hieman outoa olla siellä yksinäisenä ihmisenä. Niin kovin erilaisessa elämäntilanteessa kuin kaikki muut.
Muksuja pyöri jaloissa ja niitä ihasteltiin, valokuvattiin, mittailtiin, jne. Perheet olivat olleet tekemisissä keskenään jonkin verran, vanhoja muisteltiin, ainakin ohimennen.
Välillä kävi käsi jonkun vaimon selässä huomion merkiksi, pariskunnat kommunikoivat keskenään, ääneen puhuttiin perheasioista, jne.
Lähdin pois heti kun vain kehtasin, meinasi tulla lopulta paha olo, mutta kirosin voimakkaasti muutaman kerran ääneen kotimatkalla ja vakuutin itselleni että ota pahaa mieltä, en salli sitä itselleni.
Ehkä se minunkin vuoroni vielä tulee, minulla nyt vain on käynyt paska tuuri ja ainoana sinkkuna noissakin bileissä piti pyöriä, en vaan hennonnut jäädä poiskaan, kai minunkin siellä odotettiin olevan.
Paikalla oli laskujeni mukaan 6 perhettä, joissa jokaisessa oli isä, äiti ja vähintään 2 lasta.
Sitten siellä olin myös minä, sinkku, yksin.
En yleensä päästä valloilleen tunnetta että olisin jotenkin ulkopuolinen tai etten kuuluisi joukkoon.
Kyllähän minä tuonnekin tilaisuuteen kuuluin ja tulin yksinäisenäkin hyvin huomioiduksi, muidenkin kuin oman siskoni toimesta, mutta oli se kyllä hieman outoa olla siellä yksinäisenä ihmisenä. Niin kovin erilaisessa elämäntilanteessa kuin kaikki muut.
Muksuja pyöri jaloissa ja niitä ihasteltiin, valokuvattiin, mittailtiin, jne. Perheet olivat olleet tekemisissä keskenään jonkin verran, vanhoja muisteltiin, ainakin ohimennen.
Välillä kävi käsi jonkun vaimon selässä huomion merkiksi, pariskunnat kommunikoivat keskenään, ääneen puhuttiin perheasioista, jne.
Lähdin pois heti kun vain kehtasin, meinasi tulla lopulta paha olo, mutta kirosin voimakkaasti muutaman kerran ääneen kotimatkalla ja vakuutin itselleni että ota pahaa mieltä, en salli sitä itselleni.
Ehkä se minunkin vuoroni vielä tulee, minulla nyt vain on käynyt paska tuuri ja ainoana sinkkuna noissakin bileissä piti pyöriä, en vaan hennonnut jäädä poiskaan, kai minunkin siellä odotettiin olevan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tiedän tunteen, mutta ulkopuoliseksi voi tuntea sinkkujenkin joukossa. Samoin parisuhteessa voi tuntea olonsa todella yksinäiseksi. Minulla on kokemusta noista kaikista.
Hmm, minä keksisin minkä tahansa tekosyyn välttyäkseni tuommoisilta kekkereiltä. Siis kuusi kertaa min. kaksi lasta, tusina kakaraa!!! En IKINÄ halua samaan tilaan sellaisen lapsimäärän kanssa. Ja niitä pistäisi vielä ihastella *yrjö*. Osanottoni sinulle.
Ylihuomenna lähden kekkereihin minäkin. Ei pennun pentua, lauma keskiäkäisiä akkoja vetää lärvit. Sellaisia voi jo kutsua juhliksi.
Vanhemmat muksut taisi pelata pleikkaria koko ajan keskenään, mutta eihän sinne näin aikuisena kehdannut piiloutua kuin pari peliä vetämään.
Kyllä niitä pieniä siellä enimmäkseen oli. Ensi kerralla taidan keksiä jonkin syyn että en voi olla kauaa ainakaan.
Sellaista se on yksinäisenä miehenä näissä sosiaalisissa tilanteissa. Korneja tlanteita tällaiset on, ja jos näissä tulee huomioiduksi niin siitä tulee taas sellainen olo että onko vaan muiden riesana. Mutta ei se jättäytyminen kaiken tällaisen ulkopuolellekkaan mikään niin hyvä vaihtoehto ole vaikka moni yksinäinen mies tällaiseen mieluummin päätyykin.