Ratsastuspelko :(

Rohkeasti laukkaamaan vaan,siinä sitä oppii! Pyydä vaikka jotain juoksuttamaan hevosta liinassa ja keskity vain istuntaan= No roblem?

Alotin vasta ratsastuksen ja ravattiin jo ekalla kerralla. En osaa viellä keventää ja tuntuu, että tipun! Inhottaa :( Mun serkku on ratsastanu jtn. 2-vuotta ja on jo aika hyvä. Miten voisin koskaan laukata tai hyppiä esteitä?

No yritä mennä aluksi hevosilla joilla on mahdollisimman pehmeät askeleet. Itse olen mennyt hevosella jonka ravissa melkein pomppii pois selästä.

Suosittelen sinulle, että vaihtaisit hetkeksi tallille jossa olisi poneja. Poneilla saattaisi oppia helpommin laukkaamaan, sillä esimerkiksi shettiksen selästä putoaminen ei satu 99 prosentin varmasti. Ehkä kannattaisi myös harjoitella tasapainoa ilman satulaa ni ois helpompaa. Ota myös se pehmeäliikkeisempi hevonen. Kyllä se ö
Pelko ajan mittaa lähtee!

Hei! Ite alotin ratsastuksen kymmenen vuotta sitte. Ja kaikki heppahöperöt ainaki jossaki vaiheessa haluaa sen oman hevosen, kuin myös minä. Olin ratsastanut 6-7 vuotta kun sain ihan oman hevosen. Se hevonen oli mulla n. 2kk jonka aikana pääsin vain kaksi kertaa sen selkään, ainakun sen selkään yritti mennä se alkoi pyörimään ympäri eikä selkään menemisestä ollu puhettakaan. Tää hevonen oli silloin 15-vuotias amerikkalainen lämminveri ruuna. Palautettiin hevonen takaisin sen vanhalle omistaja koska siitä ei tullut yhtään mitään. Sitten sain mun nykysen hevosen amerikkalainen lämminveri tamman Emman. Ensimmäisenä päivänä kun se meille tuli, menin ratsastamaan sillä ja tipuin kiitolaukasta (heppa lähti hanskasta ja lamaannuin täysin) puukasaan ja mulla meni kaksi selkänikamaa pois paikoiltaan. Kyllä mä sen onnettomuuden jälkeen ratsastin Emmalla. Emma on ollut mulla kohta neljä vuotta jonka aikana oon tippunut sen selästä kolme kertaa. Nykyään mulla on ratsastuskammo, joten ratsastus Emmalla on jäänyt vähä vähäiseksi. Kun olin tallilla, missä aloitin ratsastuksen, tunnilla huomasin että oon unohtanut kaikki avut, en osannu enää hallita sitä hevosta. Joten tän mun tarinan pointti on se että
- älkää antako pelon hallita teitä
- älkää pakottako itseänne tekemään mitään pakosta
- kertokaa ratsastuksen opettajalle mikä teitä pelottaa ehkä se ope voi tietää jonku vinkin ja ottaa huomioon sen mitä pelkäätte
- jos te tykkäätte ratsastuksesta älkää lopettako sitä pelon takia vaan yrittäkää pikku hiljaa voittaa sitä pelkoa, mutta niinku sanoin älkää pakottako itteenne
- pelko ei koskaan lähde pois mutta te voitte oppia hallitsemaan sitä
- on tervettä pelätä, sillon te ymmärrätte mitä vaaroja ratsastuksessa (tai jossain muussa harrastuksessa) on
- pelkoa on vaikea välillä myöntää mutta ei sitä apua saa jos ei siitä jollekkin puhu

Mäkin oon ajatellu että alan ihan pikku hiljaa kohtaamaan mun pelkoa ensin vain istumalla sielä hevosen selässä ja siitä sitte pikku hiljaa eteenpäin. Oon ehkä antanut sen mun pelon hallita vähän liikaakin. Mua alkaa pelottamaan kun ajattelenkin että menisin Emmalla ratsastamaan. Ehkä pahimmillaan mun pelko on Emman selässä.

Aloitin tänään leirin. Ainoa ongelma on että siellä ratsastetaan päivittäin noin. 4h. Hevoset on ihanii, mutta kun pitäis ratsastaa niin pikku arkajalka herää! Äiti pakottaa mut ratsastamaan siellä. Pelkään että se heppa pukittaa, onnistun aina saamaan itseni kus**n. Tiedän että ei oo pelättävää mutta en vaan pysty! Mitä teen...