Monen vuoden seurustelun ja yhteenmuuton tulos oli todella karmea ero.
Asuimme yhdessä lähes kaksi vuotta 6 vuoden seurustelun päätteeksi. Riitelimme paljon, lähinnä sen vuoksi että mies oli hyvin kylmä ja etäinen. osoitti rakkauttaan lähinnä lahjomalla, ja tämä kiteytyi selkeänä loppuajan.
Ero tuli yhtäkkiä. aivan ihmeellisesti, mitättömästä syystä. Olimme juhlissa, mies lyttäsi minut maan rakoon,haukkui niin maan perusteellisesti minut kaikille. Sitten kun häivyin hetkeksi omaan rauhaani sisälle, niin tuli ja haukkui minut aivan etanan tasolle;
sua fiksumman akan saa vaikka roskakorista, olit huono sängyssä ja sielläkin olen ollut sun kanssa vaan pakosta, sua nätimpää ei tarvitse ees hakea, kävelee koko ajan vastaan, olet lihonut aivan älyttömästi ja sun luonnekin on niin kamala, kukaan ei koskaan enää halua sua, pidin sua säälistä. Ota kamas ja häivy.
Ei selittelyjä, ei mitään. Sanoi tuon kaiken sellainen viha silmissä ettei mitään rajaa. Olen yrittänyt päästä näiden asioiden ylitse, mutta nuo sanat kummittelevat mielessä koko ajan.
Ystäväni sanovat minua kauniiksi, miehet hyökkää kimppuun sillon tällön millon missäkin, en voi olla mitenkään ruma! Monet ovat yrittäneet tässä eron jälkeen minua lähestyä, mutta en pysty enää miesten kanssa suhteisiin, pelkään että rakastun ja itsetuntoni tallataan uudelleen eikä minulla ol varaa siihen.
Olen yrittänyt parantaa itseäni käsittelemällä asiaa, en vain ymmärrä! Ihan kuin mies olisi suunnitellut kaiken. Mutta se HÄPEÄ! siinä kaikkien edessä! Koska itse en halua riidellä muiden ihmisten edessä, olin aivan hiljaa, ajattelin että eiköhän se viisaus puhu puolestaan, mutta nyt hävettää liikkua kaupungilla jos joku tuttu näkeekin..
eli mies onnistui ainakin pilaamaan itsetuntoni.
Onko samankaltaisia tapauksia? Aloin vihaamaan miehiä. sanan oikeassa merkityksessä....ja itseäni siinä sivussa...
Asuimme yhdessä lähes kaksi vuotta 6 vuoden seurustelun päätteeksi. Riitelimme paljon, lähinnä sen vuoksi että mies oli hyvin kylmä ja etäinen. osoitti rakkauttaan lähinnä lahjomalla, ja tämä kiteytyi selkeänä loppuajan.
Ero tuli yhtäkkiä. aivan ihmeellisesti, mitättömästä syystä. Olimme juhlissa, mies lyttäsi minut maan rakoon,haukkui niin maan perusteellisesti minut kaikille. Sitten kun häivyin hetkeksi omaan rauhaani sisälle, niin tuli ja haukkui minut aivan etanan tasolle;
sua fiksumman akan saa vaikka roskakorista, olit huono sängyssä ja sielläkin olen ollut sun kanssa vaan pakosta, sua nätimpää ei tarvitse ees hakea, kävelee koko ajan vastaan, olet lihonut aivan älyttömästi ja sun luonnekin on niin kamala, kukaan ei koskaan enää halua sua, pidin sua säälistä. Ota kamas ja häivy.
Ei selittelyjä, ei mitään. Sanoi tuon kaiken sellainen viha silmissä ettei mitään rajaa. Olen yrittänyt päästä näiden asioiden ylitse, mutta nuo sanat kummittelevat mielessä koko ajan.
Ystäväni sanovat minua kauniiksi, miehet hyökkää kimppuun sillon tällön millon missäkin, en voi olla mitenkään ruma! Monet ovat yrittäneet tässä eron jälkeen minua lähestyä, mutta en pysty enää miesten kanssa suhteisiin, pelkään että rakastun ja itsetuntoni tallataan uudelleen eikä minulla ol varaa siihen.
Olen yrittänyt parantaa itseäni käsittelemällä asiaa, en vain ymmärrä! Ihan kuin mies olisi suunnitellut kaiken. Mutta se HÄPEÄ! siinä kaikkien edessä! Koska itse en halua riidellä muiden ihmisten edessä, olin aivan hiljaa, ajattelin että eiköhän se viisaus puhu puolestaan, mutta nyt hävettää liikkua kaupungilla jos joku tuttu näkeekin..
eli mies onnistui ainakin pilaamaan itsetuntoni.
Onko samankaltaisia tapauksia? Aloin vihaamaan miehiä. sanan oikeassa merkityksessä....ja itseäni siinä sivussa...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olet nyt shokissa ja järkyttynyt, mutta kyllä sä siitä vielä jaloillesi pääset, ajan myötä, usko pois.
Joo, ei ollut ihan tasapainoisen ihmisen käytöstä nöyryyttää kumppaniaan tuolla tavalla muiden ihmisten edessä, sillä silloinhan sitä saa paheksuntaa itsekin koska käyttäytyy yhtäkkiä kuin mikäkin luolamies.
Kalskahtaa vähän siltä, että taustalla on täytynyt olla paljon muutakin joka tuli sitten ulos tuollaisena kertaryöppynä. Ehkä sen jatkuvan riitelyn lakipiste tuli siinä vastaan, eli ei ollut päässyt yli niistä menneistä, vaan kantoi niitäkin mukanaan, ja lopulta sitten pimahti.
No, sinä tiedät millaista teidän arkenne oli noin yleensä, sekä millainen se mies tavallisesti oli, menikö koskaan henkilökohtaisuuksiin kun suuttui, tai oliko ilkeä ja äkkipikainen, vaiko tasainen järkityyppi joka yhtäkkiä vaan pimahtaa noin tunteellisesti.
Kaiken takana voi olla työpaineetkin tai kaveripiirin paineet yms. jolla ei ole sun kanssasi mitään tekemistä, mutta koska olit miehen lähin ihmissuhde, hän purki sitten kaiken sinuun.
En tiedä, kummalliselta tuo kertomuksesi kuitenkin kuulostaa.
Älä nyt kuitenkaan ota faktana tuollaisen pimahduksen aikana karjuttuja sanoja. Eihän niissä sanoissa ole mikään absoluuttinen totuus, niiden tarkoitus oli vain satuttaa ja ilmeisesti rikkoa kaikki niin, että paluuta takaisin entiseen ei enää ollut. Mikäs sen lopullisempaa, kuin tehdä jotain sellaista mitä ei varmasti tule saamaan koskaan anteeksi.
Tai ehkä hän toimi vain paineen alla eikä ensinkään näin suunnitellusti kuin miltä saan sen nyt kuulostamaan. Ehkä hän ei vain osannut erota sivistyneesti.
Oli miten oli, se mitä hän teki, oli hänen valintansa. Sinä et ole vastuussa siitä huutokonsertista etkä varsinkaan siitä että hän piti niin julkisesti.
Itsetuntosi palaa kyllä takaisin ennalleen, sillä se ei voi olla vain yhden ihmisen sanomisten varassa.
Siis on erittäin hyvä, että olet nyt erossa tuosta tyypistä! Vastaisuuden varalta jos hiemankaan mies osoittaa olevan epäkunnioittava niin lähde heti pois! Meitä naisia arvostavia miehiä on vielä olemassa ja mihinkään muuhun ei kannata tyytyä.
Aika parantaa haavat vaikka se ei nyt ehkä siltä tunnu eli tsempppiä!
Kuinka VOI olla mahdollista että sinä kieltäydyit tunnistamasta tuon miehen kammottavia puolia jo aikaisemmin.
Ehkä opit tästä sen verran että seuraavan ystävän tavattuasi laitat jarrut päälle heti ensimmäisten punaisten varoituslippujen hulmutessa. Mutku minä uskoin, luulin, toivoin että juuri minä olen se superihminen joka saa pedon enkeliksi, on niin väärä olettamus kuin vain voi olla.
Kukaan ei ole! Kun ihminen on paha ja mätä sisältäpäin eikä itse halua muuttua, se mätä pysyy ja pulppuaa sieltä ulos vasten sinun kasvoja.
OK, tuo on historiaa, hyväksy asia ettet voi sitä muuttaa.
Iloitse että vihdoinkin pääsit siitä eroon ja nyt voit aloittaa puhtaalta poydältä. Mene terapiaan jos uskot sen auttavan henkistä jälleenkokoamista. Mene ulos muiden ihmisten seuraan, ala tekemään asioita muiden ihmisten kanssa.
Pahin mitä voit tehdä on jäädä 4seinän sisälle vatvomaan menneitä.
Oikein tarkoituksella treenaa aivosi (se on kuin mikä tahaansa muukin lihas - voit muovata sen juuri sellaiseksi kuin haluat), positiiviseen ja kehittävään. Auta muita, auta itseäsi!
Tuo vaatii aivan pikkuisen vaivaa mutta on sen arvoista. Tietenkin on niin helppoa jäädä jauhamaan kuin purukimia noita ilkeitä menneisyyden tapahtumia. Mutta kuka siitä hyotyy???