Töissä on yksi kiva mies. Hyvännäköinen, mukava, ystävällinen, urheilullinen. Hänen kanssaan kaikki tulevat toimeen. Meillä on ollut joskus vähän jotain "vipinää". Mitään ei ole tapahtunut, lähinnä hipaisuja, tekstiviestejä. Eikä niissäkään ole varsinaisesti ollut mitään, jotta voisi sanoa, että olisimme pettäneet (olemme varattuja.) Nyt tuntuu, että mies on jotenkin etääntynyt. Tavallaan. Viestejä ei tule. Kosketuksia kuitenkin toisinaan. Puhumme myös joskus henkilökohtaisia asioita, hän kertoo asioita minulle, joita ei muille. Koen, että suhteemme on erilainen kuin muilla. Ongelma on se, että tunnen häneen vahvaa fyysistä vetoa. Puhuimme joskus "meistä", hyvin epäsuorasti, mutta kuitenkin siitä, että on ollut jo peliä tässä jonkun aikaa. Se häiristi itseäni yhdessä vaiheessa aika paljonkin...
Onko mies kiinnostunut minusta vain kaverina, vai onko hän niin moraalinen tyyppi, ettei vain halua tehdä mitään flirttiä enempää? En itsekään haluaisi pettää, mutta varmasti jos mies olisi myöntyväisempi, niin lähtisin mukaan.
Mitä mieltä olette? Olenko vain ajanvietettä, helppo nakki, ystävä vai täysi pöljä, jonka pitäisi antaa äijän olla?
Onko mies kiinnostunut minusta vain kaverina, vai onko hän niin moraalinen tyyppi, ettei vain halua tehdä mitään flirttiä enempää? En itsekään haluaisi pettää, mutta varmasti jos mies olisi myöntyväisempi, niin lähtisin mukaan.
Mitä mieltä olette? Olenko vain ajanvietettä, helppo nakki, ystävä vai täysi pöljä, jonka pitäisi antaa äijän olla?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Anna äijän olla. Ei ole selvästikään lämmennyt sinun vokottelullesi. Olet vain kuvitellut kaiken, taas.
Miesten pinna on suhteellisen lyhyt. Millaisia viestejä olet itse hänelle antanut? Jos hän on ymmärtänyt että sinua on suhteenne kehitys jossain vaiheessa häirinnyt, hän on saattanut ajatella ettet sittenkään ole sen enempää kiinnostunut. Kannattaa varmaan tehdä itselleen kuitenkin mahdollisimman selväksi, että tietää mihin on ryhtymässä, ettei tule yllätyksiä. Ja toki varautua torjuntaan. Tiedän, että suurin osa ihmisistä tuomitsee tämäntyyppiset suhteet jyrkästi, joten kannattaa ainakin yrittää varautua myös muiden reaktioihin. Itse löysin elämäni miehen - suuren rakkauden ja sielunkumppanini - juurikin työpaikalta. Olimme molemmat varattuja suhteemme alkaessa, mutta nyt onnellisesti yhdessä. Tsemppiä sinulle!
Lopeta! toivottavasti miehesi saisi tietää vehkeilysi ja jättäisi sut se olisi sulle oikein :)
miehet nyt on outoja! Kyselin juuri toisaalla vähän samaa asiaa. Miehellä selkeästi tunteita, mutta toisaalla ollaan niin kaverilinjalla. Itse en kuitenkaan koskaan voisi pitää sen tason läheisyyttä, jos en pitäisi kyseisestä ihmisestä kovasti. Mielestäni meilläkin on jotain muuta kuin perustyötoveruutta, mutta mitä? Pelimiehen kuitenkin tunnistaisin!
Kyllä kuulostaa, että moraalisuus tässä on esteenä kaikelle ehkä ihanalle. Mä kyllä antaisin vain olla ja lilluisin tuossa mukavassa tilassa, joka sulla on. Tarvitseeko ihastumisen oikeasti johtaa johonkin? Paitsi nyt vedän sanoja sen verran takaisin, että jos olisin minä ja mun moraalini, niin toivoisin, että tapahtuis joku liikahdus. Menis taju jo siitä että pitää kädestä kiinni. No näin. En tiedä oliko tästä apua.
Niin, varmaankin moraalista. Mikä toki on hyvä asia, ja kunnioitettavaa. Tuntuu vain erikoiselta tuo "ystävyys" miehen kanssa. Olen myös itse ajatellut samaa, että tarvitseeko ihastuksen johtaa enempään. Jos vaan tyytyisi tähän mitä on. Pientä kipinöintiä ja katseiden vahtoja. Satunnaisia kosketuksia. Kyllä sen tietää, jos välillä on kemiaa. Sitä on turha väittää kuvitelluksi, sen verran merkkejä on ollut ilmassa.
Ja kyllä, se pelkkä hipaisu saattaa melkein viedä tajun :)
Ihmiset ovat kumman tuomitsevia. Kuka voi rehellisesti sanoa etteikö olisi koskaan ajatellut/halunnut vierasta miestä/naista. Ihastuminen toiseen on inhimillistä.
Kuulostaa tutulta.Törmäsin itsekkin aikanaan samantapaiseen mieheen. Ettei vaan ole sama mies.? Taitaa vaihdella kohdetta kokoajan vaikka onkin varattu.Typerä häntäheikki ja onnenonkija.
Hupelo!
Olen sama mieltä kanssasi tuomitsevasta asenteesta, mutta täytyy ymmärtää että täällä liikkuvat varmasti myös monet ihmiset joko katkeroituneena/kateellisena tai huvin vuoksi. Kuinka he voivat arvostella ylipäänäs toisen ihmisen tunnetilaa?
Olen mies, aivan samanlaisessa tilanteessa. Viime viikolla tajusin vasta selata suomi24, en tiedä löytyykö täältä sitten apua vaiko vain tuomitsevia kommenteja. Olen kovin rakastunut, mutta minusta tuntuu, etten oma suhteeni vuoksi voisi / saisi näyttää tunteeni, varsinkin kun toinen osapuoli on myös suhteessa. Vlillä koitan unohtaa / tukahduttaa tunteeni ja vetäydyn hänen läheisyydestä, en ole se normaali puhelias ja mukava, vaikka haluaisinkin saada häntä nauramaan. Työssä nähdään ja toisessakin paikassa miltei joka päivä! Tunne on useasti niin voimakas ettei henkeä meinaa saada. Välillä minusta tuntuu, ettei hänellä ole kovin hyvä olla nykyisessä suhteessa. Ainakin keväällä oli vaikea sekä hänellä että minulla. Siitä olemme yhdessä lyhyesti puhuneetkin. Arvoston häntä ihmisenä suuresti, hän on kaunis, hehkuva, voimakas ja avain uskomattoman kauniin sydämen omaava persoona. Noin 10 v. ikäero mietityttää kovasti. Voisiko joku näin paljon vanhemmasta olla kiinnostunut? Olen hyvin moraalinen ihminen, en halua pettää enkä satuttaa, mutta toivoisin asian etenevän jotenkin. Mutta kuinka?
Itse olin hullaantunut vuoden verran työpaikallamme olleeseen ihastuttavaan naiseen. Juteltiin paljon kahdestaan ennen muiden tuloa töihin ja jotain oli kaiken aikaa ilmassa. Olin kuitenkin aika solmussa tekemään aloitteita tai vastaanottamaan niitä, sillä en rakastanut vaimoani yhtään sen vähempää, vaikka tämä ihastus olikin. Halusin siis jatkaa vaimoni kanssa hyvin toimivaa parisuhdetta, vaikka olin ihastunut tähän toimistonaiseen.
Tämä taas tarkoitti, että flirttasin tietyissä rajoissa nauttien kemioistamme, mutta (toivoakseni) antamatta ymmärtää mitään. Tällöin piti aina välillä etääntyä ja olla liiankin asiallinen, jos itsellä oli heikompi tai epävarmempi olo. Sitten niinä viikkoina, kun oli itse enemmän tasapainossa, saattoi taas lähestyä naista, kun tiesin, että tiedän omat rajani ja pystyn pysymään niiden sisällä.
mmmmmmies! Hyvä ja asiallinen vinkki (jos nykysuhde on edelleen se mitä haluaa). Toimii minullakin, ihastukset kun yleensä menevät ohi ja olo helpottuu. Aina jossain vaiheessa kuitenkin huomaa toisessa persoonassa jonkun piirteen joka sitten etoo. Ja taas jaksaa enemmän paneutua ja taistella nykysuhteen eteen.
Mutta kyllä täytyy olla myös se mahdollisuus toimia toisin.
Kuinka voisi edetä asiassa menettämättä kasvojaan? Olisi hirveetä avautua toiselle, ja toinen toteaa vaan ettei ole mitään...sitten joutuisi työpaikkalla jatkossa joka päivän tuntemaan itseään nöyrytyksi ja hölmöksi. Yhdessä työskentely vaikeutuisi varmasti. Onkos kellään kokemusta / vinkkiä?
Sori, mutta sydäntänsä ei voi avata ja sydämensä tunnoista puhua ihastuksen kohteelle ilman sitä riskiä kasvojen menettämisestä. Muutenhan nää ihastumis- ja parisuhdejutut oliskin helppoja.
mmmmmmies: niin, varmaan miehen etäinen käytös voisi johtua juuri siitä, mistä kirjoitit. Itselläkin käytös vaihtelee viikottain. Kovin vaikea kuitenkin olla etäinen, kun kuitenkin pitää ihmisestä ja haluaisi jutella kaikenlaista. Kun pitää liikaa, ja tekisi mieli koskea, niin on vaikea yrittää leikkiä jotain ystävää. Silloin on helpompi joskus vältellä. Minkä toinen kyllä sitten aina huomaa.
Olen yrittänyt joskus jutella miehen kanssa asioista, mutta hän on epäsuorasti antanut ymmärtää, ettei halua keskustella. Siis ei ole koskaan sanonut niin, mutta aikaa ei kuitenkaan koskaan löydy. Sääli, koska olisi helmpompi oikeasti vaikka joskus ystävystyä ja päästä yli näistä romanttisista hömpötyksistä, jos saisi tilanteen joskus kunnolla ja avoimesti purettua. Aiheuttaa ylimääräistä kitkaa tilanteen epäselvyys. Onko teillä vinkkejä tähän iiivee ja mmmmies. Turha ehkä yrittää saada miestä juttelemaan, koska hän selvästikin ehkä "pelkää" ? Tai jotain muuta?
Nauttiikohan se mies siellä työpaikalla päällekäyvästä naisesta? Näistäkin sitten kuulee? Voi se ärsyttääkin, jos oikein tuppaa. Millainen ihmiskunnioitus teillä on toisen yksityisyyteen ja ns. jokaisen ihmisen yksityisalueeseen, jolle pääsee vain se oikeasti läheinen?
No oma pääni on sen verran sekaisin tällä hetkellä että en ole paras neuvonantaja ehkä nytten.
Olen tässä toki miettinyt, että pitääkö pyytää toisen hetkeksi johonkin koska olisi asiaa. Ja sitten vaan kertoa. Jos tulee rukkaset, niin sitten ainakin helpottuu kun tietää. Kuvittelen aina konkreettisesti kuinka sellainen tilanne voisi avata: Pyydän toista hetkeksi juttelemaan ja kertomaan että itselläni on paha olla. Eli tyyliin "Hei, olen pahoillani, olet ihana ihminen ja arvostan ystävällisyyteesi. Mutta tällä hektellä minulla on ongelma sinun kanssa. Sellainen että minulle sattui nytten niin, että olen vähän ihastunut sinuun ja hymyllesi. Voisitko ystävällisesti kertoa minulle ettet tunne samoin, pystymme säilyttämään meidän ystävyydemme ja kunnioituksemme toisiamme kohtaan."
Minä taas olen sitä mieltä että aikuisen pitää pystyä puhumaan myös tunteista. Se on aikuisuutta. Jos ei kykene puhumaan asiallisesti tunteista ja välillä olevista asioista tilanne alkaa ennen pitkää ahdistamaan ja asiat menee solmuun pahemman kerran. Se jos mikä aiheuttaa vaivaannusta väleihin. Mitä siinä menettää jos ottaa tunteet puheeksi?
Itse olen siis yrittänyt ottaa asioita puheeksi. Jos toinen ei halua, eikä edes voi sanoa suoraan sitä, vaan epäsuorasti näyttää niin minkäs teen? Enemmän kuin mitään haluaisin että olisi selkeät välit. En halua miehestä edes välttämättä enää mitään sen ihmeempää, koska huomaan ettei se ole mahdollista. Vaivaa vain asioiden kunnon selvittäminen, joka taas vaikuttaa meidän väleihin.
Sitäpaitsi mies tulee itsekin välillä aika iholle. Ehkä hän on vain hieman epäkypsä, kun ei halua/uskalla selvittää välejä. Pelkää menettävänsä hauskan pidon? Mies ei kuitenkaan ole mikään pelimies, joten vaikea ajatella hänestä pahaa. Hän on kuitenkin tosi mukava.
No ensiksi sellainen pointti, että sun elämä ei voi jäädä odotusvaihteelle sen takia, että suostuuko joku toinen kenties mahdollisesti joskus selvittämään asioita suuntaan tai toiseen. Jos jäät sitä odottamaan, annat aikaasi ja voimaasi jollekin, jolla ei välttämättä ole intressejä palauttaa vaivannäköäsi takaisin sinulle.
Noin ylipäänsä luulen, että mies ei vaan halua läikyttää kuppia mihinkään suuntaan. Ei tiedä välttämättä itsekään, mitä viime kädessä haluaa ja seilaa vähän välillä siellä, mikä tuntuu kivalta ja välillä siellä, mikä tuntuu turvalliselta. Ihmiset on kukin lukossa tavallaan ja kaikki arpoo joissain elämänjutuissa: tämä mies ilmeisesti siinä, mitä hän haluaa sinusta.
Musta tuntuu, että et sinäkään viime kädessä tarvitse nimenomaan sitä, että välit selviävät. Siihen kun ei voi yksi ihminen vaikuttaa, kuten jo pohdinkin. Sen sijaan haluaisit vaan kertoa tälle miehelle tunteistasi, koska sydän ei muuta osaa eikä muusta välitä. Se vaan tuntee rakkautta tai ei tunne ja silloin kun se tuntee, se haluaa ilmaista sen. Nyt kerrot sydämesi tarinaa tänne palstalle, mutta se ei vielä ratkaise levotonta oloasi.
Mites olis, että sanot sille miehelle joskus, että sulla on kiinnostusta ja tunteita häntä kohtaan. Ja että tiedät, että se ei välttämättä tarkoita käytännössä mitään tai johda mihinkään, ja etkä tiedä, onko se mies kokenut välinne täysin eri tavalla, mutta että sun nyt vaan piti sanoa se ääneen hänelle, etkä vaadi mitään vastausta. Tuon jälkeen pallo jää pakostakin miehelle ja ainakaan sun ei tarvitse enää arpoa, että miten kannattaisi suhtautua häneen.
mmmmmmies! Mitä tapahtui sen jälkeen, kun ihastus loppui? MInkälaiseksi välinne jäivät ja mikä lopetti ihastumisen? Selityksesi ihastuksesi välttelystäsi "huonoina hetkinä" selvittää ehkä hyvinkin monen miehen kuvioita. Kiitos siitä!
No se ehkä kypsyi hiljaiseksi välittämiseksi, kun sille seksuaaliselle jännitteelle en ainakaan minä antanut ulospääsytietä. Siinä sitten juteltiin vuoden mittaan pätkäkeskusteluja, mutta hyvinkin syvällisiä elämästä ja kaikesta ja ainakin oma oloni rentoutui, kun tajusin, että mun ei tarvitse tehdä tälle asialle mitään, vaikka pieni osa sydämestäni hänelle avautuikin. Nainen vaihtoi lopulta muualle töihin, mutta chattailemme facebookissa pari kertaa vuodessa. Edelleen rakastan vaimoani ja hänen kanssaan ollaan yhdessä, mutta tuo pienen pieni pala sydäntäni on edelleen tälle naiselle varattu paikka, jos hän joskus tarvitsee elämässään jotain, vaikka kuuntelemista. Vaimokin tietää, että ihastuin, mutta tietää myös sen, että olen hänen, niin ei ole ollut moksiskaan. Tuolla ensimmäisen lauseen kypsymisellä tarkoitan sitä, että jos vaimo kuolisi tai eroaisimme, en muuttaisi nykyisiä välejämme tämän naisen kanssa mihinkään heti enkä kovin helpolla muutenkaan. Emme vietä aikaa yhdessä kuin ystävät, mutta hän on jonkinlainen sydänystävä, tai on ainakin minulle.
kiitos mmmmmies vastauksestasi! Sain siitä jonkinlaisen rauhan itselleni. Uskon, että kollega, johon olen ihastunut, on kovin samanlaisessa tilanteessa kuin sinä olit. Miehen logiikalla selitettynä ymmärrän nyt tilanteen, ja voin elää sen kanssa. Uskon, että mekin tulemme olemaan sydänystäviä loppuelämämme, vaikkemme enää edes näkisi. Jotkin ihmissuhteet ovat vain niin merkittäviä. Ihanaa elämää sinulle!
Kirjoitit hyvin mmmmmies ja asiaa. Olet aivan oikeassa siitä odottamisesta...En vain tiedä riittääkö rohkeuteni tunnustukseen, vaikka se helpottaisikin oloa. Ehkä vielä joskus? :) Kiitos vastauksestasi!
Itse olen ollut samanlaisessa tilanteessa. Kerron miten minulle kävi, jos tästä olisi sinulle jotakin hyötyä.
Työpaikalla mies flirttaili minulle usesti ja vihjaili tapaamisesta työajan ulkopuolella. Päätin ottaa tuon hänen kutsunsa vastaan ja lähdin ravintolaan, jonne hän kertoi menevänsä yksin. Tunnelmaa lannisti hänen tyttöystävänsä(!) mukana oleminen. Jostakin kumman syystä hän ei ollut maininnut parisuhteestaan koskaan. Luulin hänen tietenkin olevan tämän perusteella vapaa poikamies. Tilanne tavatessa oli hyvin pysäyttävä. Tämä kaikki sai minut hämilleni... Olikohan hän sittenkin eroamassa? Oliko mukana ollut nainen vain jokin läheinen ystävä? En enää tiennyt mitä ajatella. Ja minä pidin hänestä kovasti.
Kaiken tämän jäljeen hän kuitenkin jatkoi flirttailua ja vihjailut näkemisestä työajan jälkeisellä ajalla jatkuivat. Tilanne oli niin merkillinen, että ei auttanut kuin avata keskustelu ajatuksien piilotetuista puolista. Kerroin hänelle tunteistani, jolloin hän kertoi minulle olevansa varattu. Kysyin miksi hän flirttailee ja ehdottelee tapaamisia, niin hänen selityksensä mukaisesti olen vain hyvin mielenkiintoinen. Hän oli hyvin pahoillaan aiheuttamastaan tilanteesta.
Tämän tilanteen avaaminen ei kuitenkaan eheyttänyt suhdettamme toisiimme ainakaan positiiivisesti. Hänestä on tullut minua kohtaan hyvin etäinen ja välinpitämätön. Surullista. Luulin, että meidän on tilanteen avaamisen jälkeen helpompaa olla työtovereita, mutta ei. Hän ei jostakin syystä pysty edes siihen. Hän käyttäytyy kuin ei tuntisi minua. Itse olen ollut hänelle ystävällinen, aivan kuin muillekin työtovereille. Hänen totaalinen välttelevä käyttäyminen herättää minussa edelleen kummastusta ja pettymystäkin. Itse en enää tee sovittelevaa avausta hänen valitsemalleen (minun mielestäni hankalalle) tilanteelle.
Näin kävi meille, mutta sinun ja hänen tarina voi olla aivan erillainen. Sanoisin sinulle, että ota selvää, ei ole mitään menetettävää ja olet vain kokemuksen rikkaampi.
Ap:n homma oli kuitenkin erillainen... ovat varattuja molemmat...
Hei kaikki,
Mulla on sama tilanne ap:n kanssa.. on molemminpuolista vetoa, jonka ovat muutkin työntekijät huomanneet. Mies kuitenkin välillä välttelee ja vetääntyy ja on melkein tyly.. hän yleensä poistuu firman juhlista ajoissa mutta jos ei poistu, niin on iso riski että tilanne karkaisi käsistä, olen niin ihastunut häneen.. istumme samassa huoneessa ja minun on vaikea keskittyä hommiin kun hän on lähellä..kiduttavan nautinnollista.
Käänne: mies avautui (humalassa) minulle viimeisissä firman juhlissa noin viikko sitten, että rakastaa minua!! ei siis ole kuulemma ihastunut tai halua seksiä vain, vaan rakastaa minua! ja että hänen avioliittonsa oli virhe! Hän myös kuvaili mitä kaikkea haluaisi minulle tehdä, jos pääsisimme jonnekkin kahdestaan. Sanotaanko tilanteen olleen erittäin latautunut ja kuuma. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, sillä en halua alkaa humalassa sekoilemaan yms pettämään kun en silti ollut varma mitä tuo tunnustuksensa tarkoittaa käytännössä kun ns. normaali elämä alkaa..
Noh, juhlien jälkeen ma herra oli kuin mitään ei olisi tapahtunut! En tiedä yhtään miten reagoida asiaan itse? mmmmmmmies sanoit fiksusti, että jos kerrot tunteesi toiselle, on pallo silloin hänellä.. no onko minulla nyt pallo? Mitä minun pitäisi tehdä, kun hän ei tee mitään? en edes tiedä mitä haluan häneltä..
Ota tämäkin huomioon. On mieleltään syystä tai toisesta häiriintyneitä miehiä. Kylmiä ja kyynisiä toisille ja samaan aikaan niin rakastettavia toisille. Nyt tarkkana. Hälytyskellot soimaan, jos humalassa väittää, että avioliittonsa oli virhe.