Halusin purkaa sydäntäni näille sivuille, koska en ymmärrä miksi haluatte sulkea minut pois elämästänne.
Minulla on vahva tunne siitä, että syytätte avioerosta minua ja äitiäni.
Rarkaisut jotka tein olivat välttämättömiä, koska jo siihen mennessä olitte saaneet täysin vääristyneen kuvan avioliitosta ja ihmissuhteista yleensäkkin.
Teillä ei ollut oikeutta nähdä mitään muuta, kuin täysin rakkaudentonta ja toista ihmistä halventavaa yhdessäoloa.
Sain kokea tätä tunneköyhyyttä vuosia, jota höystettiin vielä äitinne lähisuvun aliarvioivalla ja halventavalla suhtautumisella minuun. Koin sen erittäin nöyryyttävänä, koska kaikkien mittapuiden mukaan täytin, " miehen mitat".
Rakensin ja kunnostin yhteisen kodin, ja rakkaudesta teihin vastaan otin myös rajojen asettajan roolin. Itse en sitä olisi halunnut, mutta jonkun se oli tehtävä.
Tein sen rakkaudesta teihin, ehkä joskus te ymmärrätte sen merkityksen.
Koskaan en teitä fyysisesti kurittanut, mutta toki jouduin kuria pitämään erilaisilla seuraamuksilla, toisaalta kerroin teille myöskin, kuinka paljon teitä rakastan.
Ratkaisuilla jotka tein eroon liittyen takasin teille oikeuden jatkaa elämäänne tutussa kodissa ja ympäristössä. Tämä on syynä siihen, etten aina ole voinut avustaa teitä rahallisesti niin paljon kuin olisitte tarvinneet. Elatusmaksuni olen kyllä hoitanut centilleen.
Muistan, kun ilmoitin äidillenne, että minulle riittää ja tulen hakemaan avioeroa.
Se tapahtui loppu syksystä ja ilmoitin äidillenne muuttavani pois alkukeväästä.
Ilmoitin äidillenne, että joulun jälkeen aion kertoa lapsille avioerosta tiettynä viikonpäivänä ja haluavani hänet mukaan tähän tilaisuuteen.
Tässä vain kävi niin, että äitinne pakeni tätäkin tilannetta ja sain yksin kantaa vastuun tästäkin asiasta, niinkuin monesta muustakin ikävästä tapahtumasta.
Toivoisin, että lukisitte näiltä samoilta palstoilta nimimerkillä JOB 3 tai -2 vuonna 2005- 2006 kirjoittamani ,"HULLUN AVIOMIEHEN PÄIVÄKIRJA" kirjoitukset. Ne ehkä selventävät hieman asioita.
Toivon syvästi, että jonain päivänä saan teiltä oikeutta ja annatte minulle anteeksi kaiken sen pahan mitä teille olen mielestänne teille tehnyt.
Lopuksi tahdon tehdä selväksi, ettei äitini eli toinen mummonne ole millääntavoin syyllinen minun ja äitinne väliseen eroon päin vastoin.
Rakastan teitä,
Isänne
Ps. En tiedä tulenko koskaan kertomaan teille tästä kirjoituksesta
Minulla on vahva tunne siitä, että syytätte avioerosta minua ja äitiäni.
Rarkaisut jotka tein olivat välttämättömiä, koska jo siihen mennessä olitte saaneet täysin vääristyneen kuvan avioliitosta ja ihmissuhteista yleensäkkin.
Teillä ei ollut oikeutta nähdä mitään muuta, kuin täysin rakkaudentonta ja toista ihmistä halventavaa yhdessäoloa.
Sain kokea tätä tunneköyhyyttä vuosia, jota höystettiin vielä äitinne lähisuvun aliarvioivalla ja halventavalla suhtautumisella minuun. Koin sen erittäin nöyryyttävänä, koska kaikkien mittapuiden mukaan täytin, " miehen mitat".
Rakensin ja kunnostin yhteisen kodin, ja rakkaudesta teihin vastaan otin myös rajojen asettajan roolin. Itse en sitä olisi halunnut, mutta jonkun se oli tehtävä.
Tein sen rakkaudesta teihin, ehkä joskus te ymmärrätte sen merkityksen.
Koskaan en teitä fyysisesti kurittanut, mutta toki jouduin kuria pitämään erilaisilla seuraamuksilla, toisaalta kerroin teille myöskin, kuinka paljon teitä rakastan.
Ratkaisuilla jotka tein eroon liittyen takasin teille oikeuden jatkaa elämäänne tutussa kodissa ja ympäristössä. Tämä on syynä siihen, etten aina ole voinut avustaa teitä rahallisesti niin paljon kuin olisitte tarvinneet. Elatusmaksuni olen kyllä hoitanut centilleen.
Muistan, kun ilmoitin äidillenne, että minulle riittää ja tulen hakemaan avioeroa.
Se tapahtui loppu syksystä ja ilmoitin äidillenne muuttavani pois alkukeväästä.
Ilmoitin äidillenne, että joulun jälkeen aion kertoa lapsille avioerosta tiettynä viikonpäivänä ja haluavani hänet mukaan tähän tilaisuuteen.
Tässä vain kävi niin, että äitinne pakeni tätäkin tilannetta ja sain yksin kantaa vastuun tästäkin asiasta, niinkuin monesta muustakin ikävästä tapahtumasta.
Toivoisin, että lukisitte näiltä samoilta palstoilta nimimerkillä JOB 3 tai -2 vuonna 2005- 2006 kirjoittamani ,"HULLUN AVIOMIEHEN PÄIVÄKIRJA" kirjoitukset. Ne ehkä selventävät hieman asioita.
Toivon syvästi, että jonain päivänä saan teiltä oikeutta ja annatte minulle anteeksi kaiken sen pahan mitä teille olen mielestänne teille tehnyt.
Lopuksi tahdon tehdä selväksi, ettei äitini eli toinen mummonne ole millääntavoin syyllinen minun ja äitinne väliseen eroon päin vastoin.
Rakastan teitä,
Isänne
Ps. En tiedä tulenko koskaan kertomaan teille tästä kirjoituksesta
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kerro ihmeessä pojillesi aivan ihana teksti, ihan kun minun elämästäni! Tosin olen nainen!