mies halusi eron, en itsekkään pahemmin pistänyt hanttiin koska olin järkyttynyt ero ilmoituksesta niin yhtäkkiä yli 20 vuoden jälkeen ja en halunnut jäädä jalkoihin. Mitään syytä en saanut erolle, halusi vain vapautensa!
No nyt olisimme saaneet jättää lopullisen erohakemuksen, mutta yllätys yllätys mies ei olekkaan varma onko tehnyt hyvän päätöksen!
Kait minun olisi pitänyt hyppiä onnesta tasajalkaa ja hihkua jes jes, tule rakas takaisin. Mutta ---- ehkä haluan suojella itseäni tms en osaa suhtautua luontevasti miehen ilmoitukseen, mietin jopa haluanko edes häntä takaisin. Mutta onko se vain suojeluhaluaitseäni kohtaan vai ovatko omat tunteeni kuolleet häntä kohtaan?
Mies ei kuitenkaan halua heti muuttaa takaisin vain katso vielä hetken näin, odottelee nuorimman lapsen pois muuttoa kotoa yms... mutta onko toi normaalia, siihen hänen oma lapsihan se on myös. Vai onko vain niin kuin olen monta kertaa miettinyt, eli mies ei halua elää normaalia arkea se ei vaan mielytä häntä enää?!?
Mutta tavallinen arkihan on se mikä luo normaalin elämän, vapaa ajan luxus hetket vain värittävät arkea tuoden lisämaustetta,
En tiedä enää mitä ajatella, odotanko vain ja katson mitä mies päättää haluavansa .Jotenkin sekava olo on!
No nyt olisimme saaneet jättää lopullisen erohakemuksen, mutta yllätys yllätys mies ei olekkaan varma onko tehnyt hyvän päätöksen!
Kait minun olisi pitänyt hyppiä onnesta tasajalkaa ja hihkua jes jes, tule rakas takaisin. Mutta ---- ehkä haluan suojella itseäni tms en osaa suhtautua luontevasti miehen ilmoitukseen, mietin jopa haluanko edes häntä takaisin. Mutta onko se vain suojeluhaluaitseäni kohtaan vai ovatko omat tunteeni kuolleet häntä kohtaan?
Mies ei kuitenkaan halua heti muuttaa takaisin vain katso vielä hetken näin, odottelee nuorimman lapsen pois muuttoa kotoa yms... mutta onko toi normaalia, siihen hänen oma lapsihan se on myös. Vai onko vain niin kuin olen monta kertaa miettinyt, eli mies ei halua elää normaalia arkea se ei vaan mielytä häntä enää?!?
Mutta tavallinen arkihan on se mikä luo normaalin elämän, vapaa ajan luxus hetket vain värittävät arkea tuoden lisämaustetta,
En tiedä enää mitä ajatella, odotanko vain ja katson mitä mies päättää haluavansa .Jotenkin sekava olo on!
Vastaukset 2
Vanhimmat
No selväähän se on, että tuollainen soutaminen ja huopaaminen hämmentää. Varmasti mietit myös, voitko vielä luottaa mieheen . tuleeko sama tapahtumaan taas uudelleen.
Miksi jäät odottamaan mitä miehesi haluaa. Mieti mieluummin ensin mitä itse haluat ja miten haluat reagoida miehesi mahdollisesti esilletuomiin vaihtoehtoihin.
Meillä on ollut samankaltaista soutamista ja huopaamista käynnissä jo kohta vuoden. Minulle riittää nyt. Rakastan toki (ex-)miestäni, ja olisin halunnut jatkaa avioliittoamme, mutta kynnysmatoksi en ala. Nyt päätin, että haluan työstää eron todelliseksi, en aio enää odotella ihmeitä. Mies ei tunnu kykenevän päättämään omista haluistaan ja tunteistaan, joten minun pitää ilmeisesti ottaa "pahiksen" rooli? Älä sinäkään pelkää "pahiksen" roolia, sinun pitää miettiä mitä kestät ja mihin haluat pääsi työntää. Itsesuojeluvaisto on monta kertaa hyväksi... Tsemppiä!
Meilläkin ollut tätä soutamista ja huopaamista. Mies on jo monta vuotta uhkaillut erolla. Hän ei niitä ilmeisesti koskaan tarkoittanut tosissaan, mutta minä taas otin uhkaukset joka kerran tosissani ja vähitellen ne söivät minua jo liikaakin. Lopulta sitten postitin molempien allekirjoittaman eropaperin ja siitäkös mies riemastui. Siinä vaiheessa ymmärsin ettei hän todellakaan ollut sitä tosissaan tarkoittanut, uhkailllut vain.
Kakkosvaihetta ei sitten kuitenkaan koskaan postitettu ja miehen uhkailukin on jäänyt pois lähes kokonaan. Hänkin taisi ymmärtää että minä tosissani saatankin lähteä tästä suhteesta. Mies kuitenkin kohtelee minua välillä huonosti ja olen miettinyt taas eroa enenevässä määrin. On vaikea erota kun on lapsia joita tiedän eron satuttavan.