Ongelmanani on se, ettei minulla saa olla mitään viattomiakaan ns. salaisuuksia, vaan mieheni haluaa tietää kaikki asiani. Esimerkiksi haluaisin opiskella itseäni kiinnostavia asioita tekemättä jokaisesta kurssista ja motiivistani opiskella niitä tarkkaa selkoa hänelle. Lisäksi hän on toisinaan avannut kirjeitäni ja haluaa tietää tarkkaan kaikki saamani laskut. Talouteni on tasapainossa, joten moinen käyttäytyminen tuntuu loukkaavalta. Lisäksi ärsyttää suuresti tehdä selkoa kaikista kirjeistäni, harrastuksistani ja opinnoistani.
Tuntuu, että hän vain haluaa kontrolloida ja ns. nalkuttaa kaikesta minulle eikä minulla ole enää omaa rauhaa lainkaan. Hän päättää sen, milloin siivotaan, syödään ja käydään kaupassa (tosin itse olen lähes aina se, joka siivoaa ja tekee ruoan). En saa edes kuunnella (ilman kuulokkeita) mieluisia musiikkikappaleita kotona ääneen, mutta hän soittaa omia kappaleitaan päivittäin. Ehkäpä isompi asunto omine työhuoneineen jne. auttaisi. Minulla on sellainen tunne, että oon "ahdistettu nurkkaan" ja hän haluaa kontrolloida kaikkea. On ahdistavaa, kun omasta rauhasta ei ole tietoakaan ja kaikki (aivan viattomatkin) omat jutut ja ajatukset pitäisi raportoida toiselle. En tiedä, mitä tekisin. Rakastan häntä, mutta aivan kuin hän ei ymmärtäisi yksityisyyden tarvettani lainkaan.
Tuntuu, että hän vain haluaa kontrolloida ja ns. nalkuttaa kaikesta minulle eikä minulla ole enää omaa rauhaa lainkaan. Hän päättää sen, milloin siivotaan, syödään ja käydään kaupassa (tosin itse olen lähes aina se, joka siivoaa ja tekee ruoan). En saa edes kuunnella (ilman kuulokkeita) mieluisia musiikkikappaleita kotona ääneen, mutta hän soittaa omia kappaleitaan päivittäin. Ehkäpä isompi asunto omine työhuoneineen jne. auttaisi. Minulla on sellainen tunne, että oon "ahdistettu nurkkaan" ja hän haluaa kontrolloida kaikkea. On ahdistavaa, kun omasta rauhasta ei ole tietoakaan ja kaikki (aivan viattomatkin) omat jutut ja ajatukset pitäisi raportoida toiselle. En tiedä, mitä tekisin. Rakastan häntä, mutta aivan kuin hän ei ymmärtäisi yksityisyyden tarvettani lainkaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Rakkaus ei ole riittävä pohja parisuhteelle. Täytyy myös pystyä olemaan rennosti oma itsensä ja nauttia olostaan. Jos et viihdy suhteessa, tiedät, mitä sinun pitää tehdä.
Voit myös yrittää parantaa suhdetta panemalla ystävällisesti mutta päättäväisesti vastaan. Kirjeiden avaaminen on tosi paha merkki. Pelkäänpä, että miehesi torjuu kaikki itsenäistymisyritykset ja aloittaa painostuksen, loukkaantumisen, suuttumisen ja muut manipulointikeinot. Hän luottaa, että rakkautesi pitää sinut panttivankina. Se ei ole tervettä kummallekaan teistä.
"Rakkaus ei ole riittävä pohja parisuhteelle. Täytyy myös pystyä olemaan rennosti oma itsensä ja nauttia olostaan. Jos et viihdy suhteessa, tiedät, mitä sinun pitää tehdä."
Tässä olikin sen luokan viisaus jolla ratkaisisi varmaan puolet tämänkin palstan ongelmista...
On suorastaan tyrmistyttävää miten moni ihminen ei tajua että parisuhteessa jokaisella on oikeus voida hyvin niin fyysisesti kuin henkisestikin. Rakkaudella ei ole mitään arvoa jos se oikea elämä ei ole mukavaa. Rakkaus on vain tunne joka ei tuota onnea jos elämä ei sitä muuten tuota.
Koitapa puhua miehellesi yksityisyyden tarpeestasi. Kukaan ei ole ajatustenlukija.
Pässinä sinä suostut moiseen kohteluun, kun et eroa.
Meillä tilanne ei ole aivan noin paha, että hän sortuisi avamaan kirjeitäni, mutta ymmärrän kokemasi tunteen täysin.
Hän ei oma-aloitteisesti kerro mitään ajatuksistaan, suunnitelmistaan, vaan elää täysin tässä hetkessä ja tulevassa työviikossa. Hän elää ns. päivän kerrallaan. Vuosin ajan minua on ahdistanut tuo puhumattomuus HÄNEN ajatuksistaan ym.
Ahdistavinta on, että olen itse melko kova puhumaan, hän haluaa aina kuulla mitä minulle kuuluu ja miten on mennyt ym. Ja kun kerron, hän tavallisesti jotenkin joko ei ymmärrä mitä sanon tai tunnen, ajattelen tai sitten omat suunnitelmani ja haaveeni/haaveemme kariutuvat siihen, että hän ei näe mitään koskaan tarpeellisena.
Tai aina on yllättäen joku hänen muu tärkeämpi meno esim. mökille ( jossa sitten puuhastellaan jotakin autonpesua) Mökkikin on hänen sukunsa omistuksessa, joten mikään ei mene ns. omaan rentoutumiseen, vaan kaikki siellä tehtävä täytyy tehdä toisten tarpeiden ja halujen mukaan, luonnollisesti. En ole enää lähtenyt sinne ja sukuni on minulle tästä loukkaantunut.
Hän haluaa minulta vain seksiä ja vain ja ainoastaan seksiä sekä haluaa pitää minua otteessaan muuten vaan. Tavallisesti hän keskeyttää sponttaanit aikeeni pysäyttämällä minut joko konkreettisesti tulemalla eteeni tai sitten kutsumalla minut paikalle kuulemaan hänen "jotakin mitä ei sitten ollutkaan" Joskus hän vain huvikseen kutsuu minut lähelleen ja katsoo hetken... Pyytää minua ehkä kommentoimaan jotakin videota tms...
En pääse lähtemään lenkille/kirjastoon vain pelkällä ilmoituksella että menen, vaan hän haluaa jaaritella ja viivyttää lähtöni ikään kuin maistelee sitä että olen nyt lähdössä ja mitäs sen jälkeen olen ajatellut tehdä!!!
Tämä kaikki on niin ahdistavaa!! Koen syyllistävänä toimintana tuon, enkä voi mistään nauttia kun tuntuu koko ajan että se on toiselta jotenkin pois..nuo pienet käynnit.
Olen alkanut käymään salilla ja noudatan siellä säännöllistä ohjelmaa ja olen kertonut hänelle että ohjelman noudattamisessa menee n. puoli tuntia.... Noh, siinä meni saliolosuhteista johtuen n. tunti johon hän totesi että menihän siinä kauemmin kuin kerroin....
Jos hän tekee ulkona jotakin suoritetta, siinä hän tavalisesti tarvitsee aina pientä juoksuapulaista...käy hakemassa sitä ja tee tuota... Viime vuosina hän on oppinut sanomaan pyyntönsä kauniimmin eikä itsestäänselvyytenä tahtonsa toteuttamisesta. Sitten hän tietysti loukkaantuu jos hänelle huomauttaa asiasta.
Hän tekee enemmän kotitöitä, sillä minulla on mennyt kaikki ilo tehdä yhtään mitään enää. Jos hän on poissa pidempiä aikoja, tuntuu että saan työni lisäksi hoideltua kahdessa päivässä enemmän asioita kuin tavallisesti kuukaudessa, tunnen olevani elossa ja hallitsevani elämäni.
Vain yksi kymysys: miten hemmetissä kertomasi laista voi rakastaa ?