Olen ollut tässä suhteessa viisi vuotta, ja mitä luultavammin aion olla jatkossakin. Mieheni on totaalinen jäärä, ei kauheammin puhu vaan pussaa.. ei siis osaa kertoa tunteistaan.
Ongelma on.. tai oli kuitenkin se että mies tajusi minun kyllästyvän kaikkeen tähän että minä en saa kuulla mistään hänen henkilökohtaisista ongelmistaan vaan purki niitä ystävälleen ennemmin kuin minulle. Se on ihan ok, en itsekkään kerro kaikkea mikä mieltäni painaa.. mutta edes jotain. Sai minut tuntemaan niin ettei minuun voi luottaa. Hän tajusi kaiken tämän löydettyään blogini netistä, jossa vuodatin miehen käytöksestä ja siitä että luottaa ennemmin tähän ystäväänsä kuin minuun, eikä koskaan kehu ulkonäköäni tai anna minun tuntea itseäni erityiseksi, olin blogissani pohtinut että kannattaako minun jatkaa tätä suhdetta, jos en saa arvostusta ollenkaan. Olen aiemmin yrittänyt puhua asiasta mieheni kanssa ja hän vain sulkeutui.. tuon blogin löydettyään n.6kk sitten on käytös muuttunut huomattavasti.. miehestä on tullut huomaavainen, kiltti, ihana, kehuu minua ja antaa paljon enemmän hellyyttä ja huomiota.. seksistäkin on tullut mahtavaa..
Kysymys siis kuuluukin, voiko mies parantaa tapansa kun on todella "säikähtänyt" vai onko vain tyyntä myrskyn edellä?`Mies on silti huono vieläkin puhumaan tunteistaan ja se ei nyt kauheammin häiritse sillä hän näyttää ne kuitenkin...
Ongelma on.. tai oli kuitenkin se että mies tajusi minun kyllästyvän kaikkeen tähän että minä en saa kuulla mistään hänen henkilökohtaisista ongelmistaan vaan purki niitä ystävälleen ennemmin kuin minulle. Se on ihan ok, en itsekkään kerro kaikkea mikä mieltäni painaa.. mutta edes jotain. Sai minut tuntemaan niin ettei minuun voi luottaa. Hän tajusi kaiken tämän löydettyään blogini netistä, jossa vuodatin miehen käytöksestä ja siitä että luottaa ennemmin tähän ystäväänsä kuin minuun, eikä koskaan kehu ulkonäköäni tai anna minun tuntea itseäni erityiseksi, olin blogissani pohtinut että kannattaako minun jatkaa tätä suhdetta, jos en saa arvostusta ollenkaan. Olen aiemmin yrittänyt puhua asiasta mieheni kanssa ja hän vain sulkeutui.. tuon blogin löydettyään n.6kk sitten on käytös muuttunut huomattavasti.. miehestä on tullut huomaavainen, kiltti, ihana, kehuu minua ja antaa paljon enemmän hellyyttä ja huomiota.. seksistäkin on tullut mahtavaa..
Kysymys siis kuuluukin, voiko mies parantaa tapansa kun on todella "säikähtänyt" vai onko vain tyyntä myrskyn edellä?`Mies on silti huono vieläkin puhumaan tunteistaan ja se ei nyt kauheammin häiritse sillä hän näyttää ne kuitenkin...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Turha tuollaista on miettiä, nauti olostasi! :)
Ihminen muuttuu koko elämänsä ajan, kokemuksista ja virheistä, iloista ja suruista... Eli kyllä, on mahdollista, että jopa sinun "jääräsi" siellä muuttui nyt lopullisesti, koska säikähti menettävänsä sinut ja koska sai tekstistäsi suoria vihjeitä siitä MINKÄ pitää muuttua jotta sinä olet tyytyväinen.
Hänen puhumattomuutensa on arvatenkin vaan kokemattomuutta ja pelkoa, että ei osaa kuvailla tunteita tarpeeksi hyvin ja siksi sinä saatat ymmärtää väärin, jne. Tunteista puhuminen kun ei ole kaikille miehille yhtä itsestäänselvä juttu kuin mitä se on useimmille naisille. Jätkien kesken verbaalisuuskin on erilaista kuin naiselle puhuminen. Moni mies kuvittelee, ettei kuunaan opi puhumaan naiselle "niin kuin niille pitää puhua" ja sekin johtuu vain miesten ennakkoluuloista, ihan samoin kuin naisillakin on ennakkoluuloja miesten mm. hellyystaitoja kohtaan.
Mutta pikkuhiljaa, siinä sinun vaikutuspiirissäsi, sinunkin kumppanisi oppii kyllä uskoutumaan myös sinulle sellaisista asioista, joista hän on tuntenut olevan helpompaa puhua kaverilleen (joka on mies, eikö niin?).
Se ei ole tahallinen loukkaus sinua kohtaan vaan osaamattomuutta, epävarmuutta, mokaamisen pelkoa ja riittämättömyyden tunnetta kun ei koe omaavansa oikeita sanoja jne. jne.
Siispä sinulta saama palaute on hänelle erittäin tärkeä kannustin, joten joka kerta kun hän yrittää kuvailla tuntemuksiaan, tulee sun olla hiljaa ja omistautua kuuntelemiselle kun toinen yrittää avautua, ja aina lopuksi muista kiittää häntä siitä, että hän uskalsi ja kehtasi puhua erilailla rohkeasti kuin ennen.
Kyllä teitä vielä mestareita tulee, kun jatkatte vaan harkkoja rakkaudella ja ymmärryksellä. :)
Miehen puhumattomuus on useimmiten arkuutta. Miesmaailmassa heikkouksia ei paljasteta helposti, koska jo 6-vuotiaina on opittu, että niitä käytetään armotta hyväksi.
Naiselleen mies voi yrittää varovasti avautua. Valitettavasti tuloksena on usein naisen puolelta loukkaantuminen ja täystyrmäys, ja mies ymmärtää vetäytyä kuoreensa lopuksi elämäänsä.
Kun miehellesi selvisi, että hänellä ei ole enää mitään menetettävää, hän pakottautui avautumaan. Sinun asiallinen suhtautumisesi varmaankin sitten karkotti miehen pelot, joten ei ole mitään syytä, miksi asiat muuttuisivat huonompaan.
Onko sun ulkonäkösi sitten edes kehuttavan arvoinen ja oletko niin mahottoman ihana ja luotettava ihminen, että sua on ihan pakko kehua?
Ihan olen tavallisen näköinen, omasta mielestäni olen myös ihana ja luotettava ihminen ja samaa palautetta olen saanut myös muilta.
Tämä mies on aivan mahtava, upea ja ihana. viisi vuotta taivalta takana ja voin silti sanoa olevani onnekas kun saan joka aamu hänen vierestään herätä.
Hän on puhunut ongelmistaan ystävänsä mutta ei minun kanssani mm. rahahuolet olleet aiheena, voisiko olla että hän ei ole välttämättä kehdannut minulle asiasta kertoa, tai kuinka huolissaan on oikeastaan ollut?
Kun mieheni on alamaissa en saa minkäännäköistä huomiota, mutta masennuksen sairastaneena ihmisenä ymmärrän jos aina ei huvita halia. Enkä sitä odotakaan. Toivottavasti tämä meidän hyvä onni jatkuu ja mies tahtoisi avautua huolistaan minulle, en todellakaan tahdo tyrmätä häntä enkä ainakaan tahallani ymmärrä väärin hänen sanojaan. Rakastan miestäni syvästi ja tahdon avioliiton, perheen ja tulevaisuuden hänen kanssaan.
Kerroin sen hänelle tänään, eipä osannu vastata siihen oikeen mitään mutta kyllä hänellä kävi tippa linssissä ja sain oikein ison karhunhalin.
Onko tosiaan niin että miehet eivät vain kykene yhtä verbaaliseen tunnemaailman käsittelyyn kuin me naiset? Miksi?
Se haaste teille tulee, kun kysyt mieheltä, mikä on painanut viime aikoina, ja hän harkitsee, sanoisiko suoraan: "En ole pariin kuukauteen tuntenut sinua kohtaan mitään." Tai: "Olen pahoillani, mutta synnytyksen jälkeen vartalosi ei enää sytytä minua." Tai: "Olen yhtäkkiä hirveän lätkässä ystävääsi." Jne.
Vai olisiko tällaiset asiat parempi pitää omana tietonaan ja vastata vain: "Kesän säät olivat niin surkeat, ja tuleva talvi masentaa jo nyt"?
aina on parempi olla rehellinen, vaikka se sattuisi, ei ainakaan tuhlaisi toisen ihmisen aikaa ja rakkautta.