Sanotaan heti alkuun että kyllä rakastan miestäni, mutta... niin!
Elämä mieheni kanssa ei ole niin ruusuilla tanssimista, siis minun kohdallani. Miehelläni kyllä on kissanpäivät, ainoa riesa olen minä joka ei ole mihinkään koskaan tyytyväinen, sekin saatta olla totta. Olemme olleet yhdessä kohta vuoden ja elämä ollut aivan ihanaa, kunnes pari kuukautta sitten kaikki meni päälaelleen. Mieheni harrastaa metsästystä ja itse harrastan hevosten hoitoa, minulla on myös autistinen poika ja tällä hetkellä omaishoitajana kotona hänen kanssaan. Mieheni käy siis päivät töissä, illalla tekee sivuhommia ja viikonloput mökkeilee 100km päässä kodista. Itse hoidan lapset, lemmikit, kodin siivoukset, pyykit, puunpilkkomiset, ruuanlaitot, kaikki kotiin liittyvät laskut, käyn kaupassa ja myös elätän perheeni. Reilu kuukausi sitten, alkoi mieheni kauan odotettu loma, joka vietettiin seuraavalla tavalla, hän oli viikon mökillä, seuraavan viikon tekemässä niitä sivuhommiaan aamusta iltaan, melkein viikon minun kanssani ja viikoksi taas mökille! olin tästä harmistunut, hoidin koko tämänkin ajan kotiamme ja puhelimitse parisuhdettamme. kun rakkaani loman loputtua saapui kotiin, sairastuin ja mieheni aloitti päivätyöt, koko viikon makasin kipeänä, koitin hoitaa kodin, lapsen ja mieheni, joka raskaan työpäivän jälkeen tuli kotiin, heittäytyi sänkyyn lepäämään että jaksaa aamulla mennä töihin. Kun vihdoinkin tervehdyin ja otin puheeksi mieheni käyttäytymisen ja kuinka on jättänyt minut yksin arkisten asioitten kanssa ja muutenkin, oli hän ymmärtäväinen, mutta ilmoitti että aikoo jatkossakin tehdä lisähommia ja olla mökillään ja koska olen kotona on minun tehtävä kaikki nämä asiat yksin. Haluan korostaa että vaikka olenkin kotona ja hän töissä, niin maksan silti kaiken tässä taloudessa paitsi mieheni kaljat. Tillanne perheessämme on kärjistynyt, olen joutunut lainaaman ruokarahat vanhemmiltani jotta saan ruokittua poikani, 2 viikkoon en ole siis tehnyt aikuisille ruokaa, huolehtinut että leipää on ja lapsi saa kaiken tarvitsemansa. Mieheni on tyytynyt siihen etten ole pystynyt ostamaan ruokaa kaupasta, hänhän syö työpaikallaan lämpimän aterian ja viikonloput on mökillään jossa hän viettää venhempiensa kanssa aikaansa, rentoutuen raskaasta työviikosta. Olen kyllä ilmoittanut etten pysty enää ostamaan ruokaa, rahat on minulta loppu. Hoidan kyllä edelleenkin muuten kotimme asiat ja katson että katto pysyy pään päällä. Minut on jätetty tähän suhteeseen yksin, tai siltä minusta tuntuu. Yhtä äkkiä parisuhteeni on muuttunut että olen yksin joka hoitaa 2 lasta, mieheni kun ei auta lapsen hoidossakaan, haluaisi silti että tekisimme tähän toisen. Alan olemaan aivan väsynyt, puhekkaan kun ei auta, en saa apua edes imuroinnin verran. En haluaisi että tämä suhde päättyy, rakastan kuitenkin vieläkin kaikesta huolimatta, mutta en enää keksi mitä tehdä, onko ero tosiaan enää ainut mahdollisuus... Tiedän ettei sen kuitenkaan pitäisi olla tälläistä ja alkuunsa se ei ollutkaan!
Elämäni miehen kanssa jonka piti olla se oikea...
13
508
Vastaukset
Kuvaamasi elämä on niin pahalla mutkalla, etten näe mitään muuta mahdollisuutta kuin että lähdet puuhaamaan irrottautumista moisesta.
Eroamisessa miehesi saattaa herätä ja huomata tilanteen kestämättömyyden sinulle. Tai ei sitten herää.- yx kysymys tähän
Miksette sinä ja lapsi mene mukana sinne mökille?
- oppeliini1
"Yhtä äkkiä parisuhteeni on muuttunut että olen yksin joka hoitaa 2 lasta, mieheni kun ei auta lapsen hoidossakaan, haluaisi silti että tekisimme tähän toisen."
Joko mieheltä on pudonnut ruuveja tai sitten hänellä ei niitä kaikkia koskaan ole ollutkaan.
Kuinka kukaan aikuinen voi ylläkuvatulla käytoksellään edes luulevansa olevan mahdollista pystyä elättämään lisää ihmisiä?!
Mies ei ilmeisesti halua sinua lapsesi kanssa omien vanhempiensa luokse. Hän haluaa vain viettää täysihoitopalvelua yksin äitinsä palvelemana!
Miksi et muutaisi vanhempiesi luo, sallisivatko he sen? Siinä sinulla olisi aikuisia jotka älyäisivät arvostaa tekemääsi tyopanosta lapsesi hoitamisen lisäksi kun hoitaisit 100% heidän talouden.
Lisäksi vanhempasi kenties voisivat olla lapsesi kanssa silloin kun olet talleilla (vai tuleeko lapsesi sinne mukaan?)
He nyt jo kustantavat ruokasi, kun kaikki soisitte samasta padasta , tulisi se halvemmaksi ja olisi paljon älykkäämpää.
Mitä sinä rakastat tuossa saidassa kitupiikissä joka on niin itseään täynnä että kohta se varmaan räjähtää!?
Tajuatko että sinä olet miehelle vain taloudenhoitaja joka jopa maksaa itse siitä että saa hoitaa sen kodin!!!!!!!!
Olisikohan aika sinunkin tutkia vähän korviesi väliä ja alkaa valitsemaan hiukan tarkemmin paikkaa jossa kasvattaa lapsesi. - 2=1
Kiitoksia vastauksista! On vaikea kuvata kaikkea mitä tekisi mieli sanoa ja erillaisia syitä miksi toimin tai yleensäkkään kirjoitan tänne! Kaikki vastaukset ovat minulle tervetulleita ja haenkin tilanteeseeni ulkopuolista näkökulmaa, Ystävät joita minulla on ovat kuunelleet tätä soutamista ja huopaamista, kyllä ovat sanoneet mitä pitää tehdä ja tiedänkin, mutta jollain tavalla sitä tahtoo uskoa ettei se voi jäädä tälläiseksi tämä tilanne, en vaan tiedä miten saisin sen takaisin mitä meillä on ollut! Se miksi en voi mennä mökille johtuu taas etten koirieni vuoksi ole sinne tervetullut, koska sielä on mieheni kissa joka pelkää koiriani. Vanhemmilleni muutto olisi sanoisinko mahdotonta, ei sitä etten saisi sieltä tukea ja turvaa ja onnekseni löysin aikoinani asunnon läheltä heitä ja käyn siellä itseasiassa kun poika on koulussa auttamassa kodinhoidossa ja he kyllä työelämässä olevina, kiitettävän usein pitävät lastani! Ja omaisuuteni on täällä, miehelläni ei ole muuta omaa omaisuutta asunnossamme kuin televisio, astioita ja vaatteet, tämä on kuitenkin minun ja lapseni koti! Ei tässä varmaan muuta vaihtoehtoa tosiaan ole, näinkään tämä ei voi jatkua, kyllä järki sen kertoo, mutta kun tunteet sekoittaa päänupin ja jotenkin tahdon vaan uskoa ja toivoa että ne muuttuisi vielä! Tiedän ettei ole minunkaan nupissa selvästi kaikki palikat kohdallaan kun tätä olen sietänyt!
- 543534354
Jättääkö mies siis kissan mökille aina viikoksi? Sehän on heitteellejättö.
Voittehan te suhdetta jatkaa mutta elätte vaan eri asunnoissa. Selvästi yhteiselämä saman katon alla ei teillä ainakaan nyt onnistu. - 45345
543534354 kirjoitti:
Jättääkö mies siis kissan mökille aina viikoksi? Sehän on heitteellejättö.
Voittehan te suhdetta jatkaa mutta elätte vaan eri asunnoissa. Selvästi yhteiselämä saman katon alla ei teillä ainakaan nyt onnistu.Lisätään vielä että kissan ja koirat voi aina totutella toisiinsa. Tai pitää koirat ja kissat eri huoneissa ja ulkopihalle tekee koirille oman aitauksen jossa saavat temmeltää.
- oppeliini1
Onhan se NIIIIIIIIIIN helppoa valittaa ja olla muuttamatta yhtään mitään.
Ymmärtääko lapsesi mitä on tapahtumassa? Tajuaako hän että sinä olet hyväksikäytetty lattiarätti ja sylkykuppi. Kun lapsesi vanhenee, tajuaisiko hän että sinä em. lisäksi olet "pidetty nainen" joka maksun sijasta maksaa itse tuottamistaan palveluista?
Jos mikään muu ei saa sinua liikkeelle niin kenties velvollisuutesi lastasi kohtaan painaisi sitä oikeaa nappulaa aivoissasi.
Huomaisit miten paljon paremmin asiasi olisivat ilman - no, valitsemiskriteriasilaisia- miehiä. Mnene toihin niinä tunteina (ellet jo ole) kun lapsesi on koulussa ja keskittäydy täysillä lapseesi. Hän! on se joka sinua eniten tarvitsee! EI kuvailemasi "rakastettavat" typerät miehet!
Kodin sinä voit pystyttää minne tahaansa, niin kauan kuin olet yhdessä lapsesi kanssa. - 2=1
45345 kirjoitti:
Lisätään vielä että kissan ja koirat voi aina totutella toisiinsa. Tai pitää koirat ja kissat eri huoneissa ja ulkopihalle tekee koirille oman aitauksen jossa saavat temmeltää.
Ei se siellä yksin ole, vaan mieheni vanhemmat pitävät siitä siellä huolta, kyllä itsellänikin on kissa ja hyvin koirat tulee toimeen, mutta jostain syystä kun yritettiin sovittaa mieheni kissaa koirieni kanssa, sai se sätkyn ja ei tullut sisälle koko viikonloppuna, joten koirat sai kiellon mökille!
- 2=1
oppeliini1 kirjoitti:
Onhan se NIIIIIIIIIIN helppoa valittaa ja olla muuttamatta yhtään mitään.
Ymmärtääko lapsesi mitä on tapahtumassa? Tajuaako hän että sinä olet hyväksikäytetty lattiarätti ja sylkykuppi. Kun lapsesi vanhenee, tajuaisiko hän että sinä em. lisäksi olet "pidetty nainen" joka maksun sijasta maksaa itse tuottamistaan palveluista?
Jos mikään muu ei saa sinua liikkeelle niin kenties velvollisuutesi lastasi kohtaan painaisi sitä oikeaa nappulaa aivoissasi.
Huomaisit miten paljon paremmin asiasi olisivat ilman - no, valitsemiskriteriasilaisia- miehiä. Mnene toihin niinä tunteina (ellet jo ole) kun lapsesi on koulussa ja keskittäydy täysillä lapseesi. Hän! on se joka sinua eniten tarvitsee! EI kuvailemasi "rakastettavat" typerät miehet!
Kodin sinä voit pystyttää minne tahaansa, niin kauan kuin olet yhdessä lapsesi kanssa.On aivan totta että on helppo valittaa, yrittänyt kuitenkin puhumalla saada asioita selvitettyä, sekään ei ole niin helppoa kun toinen nousee heti puolustus asemiin, ei se varsinaisesti ole koskaan sanonut muuttavansa tapansa, on oma harhaluuloni, tyhmä siis olen siinäkin asiassa, on vain sanonut että ymmärtää mua ja taas jatkuu samaa rataa! Tiedän että pitää mennä itseeni! Ehkä nämä kirjoittamanne tekstit saisi minut pidettyä järjissäni ja tehtyä valittamisen sijaan jotain... toivottavasti jo tänään, kun saapuu sieltä joskus kotiin! Olen ollut joskus se vahva nainen, enkä olisi kestänyt tälläistä jos olisi heti ilmennyt, nyt se vaan tuntuu vaikealta, vaikka mieheni poissa ollessa huomaan kuinka helpompaa se todellisuudessa voisi olla! Kiitän jälleen vastauksistanne!
- 19 + 3
Niin, macho-miehethän ovat tavattoman seksikkäitä ja vastustamattomia. Sinun pitäisi kuitenkin pitää huolta tärkeimmästä asiasta: lapsestasi. Hän ansaitsee sinun huolenpitosi, tarmosi ja rahasi. Ota ero tästä kukkoilijasta, ja tyydy vain haaveilemaan itserakkaista miehistä.
Olen samaa mieltä kuin oppeliini. Olet alentanut itsesi lattiarätiksi kesken kasvuiselle miehelle, joka on vuoroin sinun ja vuoroin äitinsä helmassa. Vajaan vuoden suhde, ei yhteisiä lapsia - nyt jos koskaan tuolle pitää tehdä loppu.
Muuten saisit nöyryyttää itseäsi ihan miten paljon haluat, mutta lapsesi ansaitsee äidin, johon muut eivät pyyhi jalkojaan.- laput pois simmuista
Vajaan vuoden oltu yhdessä ja jo kutsut sitä mieheksesi? :D
Tuskin merkitset miehelle mitään, itse pistäisin jakoon (ulkoruokinnalle), ja onko varmaa että mies käy mökillä, ja mitä ne sivutyötkin on? ;)
Itse olin runsas vuosi sitten samanlaisen kanssa joka tykkäsi mökkeillä yksin ja suuttui jos en päästänyt .. äijä vaati aina aika-ajoin "omaa aikaa", piti päästä reissuillensa. Ja jos mä olin menossa jonnekin, vaikka sukulaisiin oli kova tenttaus ja mustasukkaisuuskohtaus.
Silmät auki nyt nainen!! - omituinen mies
Ammu miehen kissa niin voitte viettää yhteistä aikaa...
Ei sentään. Pahaltahan tämän tarinan lukeminen tuntui.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Uskalla lähestyä minua
Mitä siinä menetät? Vai tyydytkö kirjoittelemaan täällä? Minä olen jo tehnyt aloitteen. Paitsi jos sinua ei kiinnosta. S606264- 1003232
Oulaskankaan päätöksistä
https://www.facebook.com/share/v/1BSCFTMTyX/ Nyt tuli kova päätös, arvostan tätä Kuoppamäen suoraselkäisyyttä.252546- 212188
Mitä toivot Suomi24:ltä? Osallistu sivuston kehitykseen!
Moikka keskustelijat! Terveisiä Suomi24:n kehitystiimiltä. Vuosi lähenee loppuaan, mutta ennen kuin rauhoitumme joulun3551788- 271686
- 251470
Suomessa oikeistohallitus vallassa: nälkäiset lapset hakevat jo Punaiselta ristiltä ruoka-apua
Sosiaaliturvaleikkaukset ovat lisänneet asiointia ruoka-avussa. Kyllä tämän maan tilanne on surkea, kun lapset näkevät n2251403- 491382
- 301341