Olen avoliitossa 46v ja mieheni 49v. Ollaan oltu parisen vuotta yksissä joista vuosi sitten saman katon alla. Ongelmana on miehen käyttäytyminen, siis ei tämä vissiin mitään varsinaista väkivaltaa ole mutta välillä huomaan ajattelevani, että paheeneko se lopulta siihen, että käydään käsiksi.
Mieheni suuttuu jostakin aivan pikku jutusta. Esimerkkinä kerrottakoon kun meillä oli juhlat ja vieraita jotka tupakoivat ja kun meillä ei sitä sisällä tehdä niin ramppasin heidän kanssa sitten kuistilla. Seurauksena siitä mieheni vetäytyi omiin oloihinsa yläkertaan ja siinä sain sitten hiukan nolona selitellä vieraille, että ei mitään hätää, että häntä vain alkoi väsyttämään.
Mieheni ei kuitenkaan nukkumaan mennyt vaan istui ns. työhuoneessa tuijottaen tietokoneen ruutua ja juoden keskiolutta. Vieraiden lähdettyä kysyin häneltä sitten asiaa, ensin hän ei suostunut puhumaan mitään, sitten alkoi haistattelu ja huuto siitä kuinka hän on täysin ulkopuolinen. Mustasukkaisuuttako?
Huusimme sitten siinä aikamme ja lopulta hän paiskasi erinäisiä tavaroita pitkin lattioita ja lähti autoon nukkumaan josta tosin sitten kävi sisällä n. tunnin välein hakemassa "lisä tankkausta"
Tämä ei suinkaan ole ainoa kerta. Muitakin vähän vastaavia tapauksia on, eikä alkolla aina osuutta tapahtuminen, yhteistä niille on kuitenkin se, että asia josta hän on ns. herneet ottanut on jokin ihan mitättömän pieni. Tuollainen raivoaminen ja tavaroiden kolistelu ym. saa vain miettimään, että onko se ensi askel siihen, että kohta käydään kiinni?
Homma on mennyt siinä mielessä painostavaksi, että huomaan yrittäväni pinnistellä ja käyttäytyä niin, ettei kyseisiä tilanteita syntyisi ja se alkaa käymään henkisesti raskaaksi.
Olen yrittänyt asiasta puhua ja mieheni selittelee käytöstään milloin milläkin väsymyksellä, työpaineilla jne. Nuo syyt varmasti osaltaan ovatkin totta, en epäile mutta eihän sellainen käytös jossa otetaan herneet nenään normi arki-iltana siitäkin, että puhun vartin siskoni kanssa puhelimessa niin eihän se ole normaalia???
Mieheni suuttuu jostakin aivan pikku jutusta. Esimerkkinä kerrottakoon kun meillä oli juhlat ja vieraita jotka tupakoivat ja kun meillä ei sitä sisällä tehdä niin ramppasin heidän kanssa sitten kuistilla. Seurauksena siitä mieheni vetäytyi omiin oloihinsa yläkertaan ja siinä sain sitten hiukan nolona selitellä vieraille, että ei mitään hätää, että häntä vain alkoi väsyttämään.
Mieheni ei kuitenkaan nukkumaan mennyt vaan istui ns. työhuoneessa tuijottaen tietokoneen ruutua ja juoden keskiolutta. Vieraiden lähdettyä kysyin häneltä sitten asiaa, ensin hän ei suostunut puhumaan mitään, sitten alkoi haistattelu ja huuto siitä kuinka hän on täysin ulkopuolinen. Mustasukkaisuuttako?
Huusimme sitten siinä aikamme ja lopulta hän paiskasi erinäisiä tavaroita pitkin lattioita ja lähti autoon nukkumaan josta tosin sitten kävi sisällä n. tunnin välein hakemassa "lisä tankkausta"
Tämä ei suinkaan ole ainoa kerta. Muitakin vähän vastaavia tapauksia on, eikä alkolla aina osuutta tapahtuminen, yhteistä niille on kuitenkin se, että asia josta hän on ns. herneet ottanut on jokin ihan mitättömän pieni. Tuollainen raivoaminen ja tavaroiden kolistelu ym. saa vain miettimään, että onko se ensi askel siihen, että kohta käydään kiinni?
Homma on mennyt siinä mielessä painostavaksi, että huomaan yrittäväni pinnistellä ja käyttäytyä niin, ettei kyseisiä tilanteita syntyisi ja se alkaa käymään henkisesti raskaaksi.
Olen yrittänyt asiasta puhua ja mieheni selittelee käytöstään milloin milläkin väsymyksellä, työpaineilla jne. Nuo syyt varmasti osaltaan ovatkin totta, en epäile mutta eihän sellainen käytös jossa otetaan herneet nenään normi arki-iltana siitäkin, että puhun vartin siskoni kanssa puhelimessa niin eihän se ole normaalia???
Vastaukset 4
Vanhimmat
nyt kerron miten itse erosin 30v avioliitosta viimeinkin, oli juuri tuollaista koko ajan, ei sallinut minulla ystäviä, eikä sukulaisia, eristi täysin, töissä sain käydä, lopulta paljastui, et eli kaksoiselämää oli toinen nainen ja ero tulikin siitä syystä, sillä petti vuosikausia..
Ei näin varmaan ole sinun tapaiksessa, mutta jotain samaa piirrettä löytyy, ei olisi antanut minun tavata ketään, vaikka itse eli kaksoiselämää, lopulta kävi kiinni aina pahemmin ja pahemmin..
Tuollainen käytös valitettavasti viestii, että pitemmän päälle suuri mahdollisuus, että käy käsiksi sinuun. Itselläni samanlainen tilanne muutama vuosi sitten. Laitoin alkuun temperamentin tiliin pienistä asioista hermostumisen ja tavaroiden heitteilyn. Ei mennyt kauaa kun tuli riitaa, kävi kiinni hiuksiini ja retuutti ja paiskoi tavaroitani pitkin seiniä. Ei sinun kuulut pelätä eikä miellyttää, jotta toinen ei suuttuisi. Siitä alkaa vain pikkuhiljaa alistaminen, joka johtaa siihen,että alat vältellä tiettyjä tilanteita ja vaikka miten päin tekisit niin aina teet väärin. Mitä pitempään jäät tuollaiseen suhteeseen niin sitä vaikeampi siitä on lähteä. Ota jalat alle, vielä kun voit!
Vois olla narsistikin
Ei vaikuta kyllä aivan terveeltä ja tasapainoiselta ihmiseltä. Onko kovin kontroloiva muutenkin? Jos ehdottaisit vaikka lääkärissä käymistä ei ole oikein että joudut elämään jatkuvasti toisen ehdoilla.