Heippa! Neuvoja kaipailis 26-vuotias nainen joka on rakastunut 19-vuotiaaseen mieheen.
Tapasimme siis n. kuukaus sitten kun olin naisystäväni kanssa ravintolassa, ja sain tietää että tää jätkä on naisystäväni miehen poika (ja minua kutsuttiin jo tulevaksi miniäksikin heti). No tämä jätkä (sanotaan nyt vaikka Tomi) oli tyystin rakastunut muhun ja Tomi vei multa kans jalat alta heti kun ekan kerran nähtiin. Se tunne oli niin uskomaton. Hengailtiin eikä mennyt montaakaan päivää kun puhuttiin jo seurustelemisesta. Mutta naps, yhtäkkiä hänestä ei kuulunutkaan mitään.
Tunnusti mulle aikasemmin rakkauttansa ja musta oikeesti tuntu et tää on nyt jotain pysyvää ja oikeeta. Se oli niin rakkautta ensisilmäyksellä.
Kaksi viikkoa on nyt vierähtänyt, hän ei oo enää vastannut mun viesteihin eikä puheluihin. Viikkoon en oo yrittänyt enää edes ottaa yhteyttä, koska en jaksa roikkua jos toista ei kiinnosta. Oon yrittänyt kysellä et mikä on tai mikä tuli yhtäkkiä, mutta mitään vastausta ei tullut. Fb:ssä ollaan edelleen kavereita mutta sielläkään ei olla juteltu mitään.
Pitäiskö mun vaan unohtaa koko tyyppi vaikka en haluis? Tuntuu että oon aivan särkynyt, johtuu ehkä herkästä luonteestani, ja itken melkein joka ilta itseni uneen ku toivon hänen ottavan yhteyttä enkä halua uskoa et tää oli tässä.
Ikäeroa on kyllä, tiedän, ja ehkä musta jo vähän tuntuukin että se sai mitä halusi, ja se siitä. Mut.... Turha kai jossitella, koska mä en ole tehnyt mitään väärää eikä me edes olla riidelty, ei oo ollut mitään erimielisyyksiä tai muuta.
Onko ton ikäsillä jätkillä oikeasti pokkaa ja tapana käyttäytyä noin kun ei haluakkaan enää tavata tyttöä?? Ettei uskalleta sanoa suoraan? Mielessä kävi kans että jos hänellä on joku ihan oikea syykin tuohon käytökseen, ja siks en haluis vielä luovuttaa. Mulla ei ole aikasempaa kokemusta noin nuoresta, eikä se vaikuta yhtään niin nuorelta mitä sen kanssa kerkesin hengailla. En edes voi kuvitella alkavani tapailemaan ketään muita enneku tiedän miks hän käyttäytyy noin. Enkä ole vilkuillut ketään koko meidän "lyhyen suhteen" aikana.
Joten, odotanko vielä vai annanko olla? Ja jos annan olla niin se miten tästä tunteesta pääsen eroon saa kanssa antaa vinkkejä, kiitos :)
Tapasimme siis n. kuukaus sitten kun olin naisystäväni kanssa ravintolassa, ja sain tietää että tää jätkä on naisystäväni miehen poika (ja minua kutsuttiin jo tulevaksi miniäksikin heti). No tämä jätkä (sanotaan nyt vaikka Tomi) oli tyystin rakastunut muhun ja Tomi vei multa kans jalat alta heti kun ekan kerran nähtiin. Se tunne oli niin uskomaton. Hengailtiin eikä mennyt montaakaan päivää kun puhuttiin jo seurustelemisesta. Mutta naps, yhtäkkiä hänestä ei kuulunutkaan mitään.
Tunnusti mulle aikasemmin rakkauttansa ja musta oikeesti tuntu et tää on nyt jotain pysyvää ja oikeeta. Se oli niin rakkautta ensisilmäyksellä.
Kaksi viikkoa on nyt vierähtänyt, hän ei oo enää vastannut mun viesteihin eikä puheluihin. Viikkoon en oo yrittänyt enää edes ottaa yhteyttä, koska en jaksa roikkua jos toista ei kiinnosta. Oon yrittänyt kysellä et mikä on tai mikä tuli yhtäkkiä, mutta mitään vastausta ei tullut. Fb:ssä ollaan edelleen kavereita mutta sielläkään ei olla juteltu mitään.
Pitäiskö mun vaan unohtaa koko tyyppi vaikka en haluis? Tuntuu että oon aivan särkynyt, johtuu ehkä herkästä luonteestani, ja itken melkein joka ilta itseni uneen ku toivon hänen ottavan yhteyttä enkä halua uskoa et tää oli tässä.
Ikäeroa on kyllä, tiedän, ja ehkä musta jo vähän tuntuukin että se sai mitä halusi, ja se siitä. Mut.... Turha kai jossitella, koska mä en ole tehnyt mitään väärää eikä me edes olla riidelty, ei oo ollut mitään erimielisyyksiä tai muuta.
Onko ton ikäsillä jätkillä oikeasti pokkaa ja tapana käyttäytyä noin kun ei haluakkaan enää tavata tyttöä?? Ettei uskalleta sanoa suoraan? Mielessä kävi kans että jos hänellä on joku ihan oikea syykin tuohon käytökseen, ja siks en haluis vielä luovuttaa. Mulla ei ole aikasempaa kokemusta noin nuoresta, eikä se vaikuta yhtään niin nuorelta mitä sen kanssa kerkesin hengailla. En edes voi kuvitella alkavani tapailemaan ketään muita enneku tiedän miks hän käyttäytyy noin. Enkä ole vilkuillut ketään koko meidän "lyhyen suhteen" aikana.
Joten, odotanko vielä vai annanko olla? Ja jos annan olla niin se miten tästä tunteesta pääsen eroon saa kanssa antaa vinkkejä, kiitos :)
Vastaukset 14
Vanhimmat
No ei toi kyllä normaalilta kuulosta. Vähän weird. Ikä voi vaikuttaa siihen, ettei Tomi uskalla kertoa syitä. Ei uskalla sanoa, että pelkää sitoutua, pelkää rakastua, pelkää jämähtää suhteeseen noin nuorena. Tai sitten joku on paheksunut tai nauranut teidän ikäeroa sille ja se jumittuu häpeään. Ihan mitä vaan, mutta keskenkasvuista tuo häneltä on.
Mene eteenpäin. Älä ruikuta perään, vaikka sydän särkyikin. :,(
Epäilen ,että Tomi kun sai sinulta pillua niin se oli siinä. Ei noin nuori mies
pidä sinua kuin panopuuna.
Joo , taisit antaa pimppiä niin se jätti sut heti sen jälkeen.
Kannattaisi mielestäni satsata vanhempaan ja siten varmempaan. Kun täytät 30, niin poju on vasta 23. Ei sekään vielä mitään, mutta kun täytät 40, niin poju on 33. Mutta ei sekään vielä mitään, mutta kun täytät 50, niin poju on 43 ja lemppaa sinut ulos kuvioista, jolloin vietät elämäsi ehtoon kiikkustuolissa kisu sylissä, kuten niin moni muukin meistä nykyään. Ota mielummin itseäsi 10 vuotta vanhempi varakas mies, niin mahdollisuutesi iloiseen elämän ehtooseen paranevat huomattavasti.
so, don`t worry - be hippy !
http://www.youtube.com/watch?v=pbtCdc4jbxE
Kiitos teille neuvoista. "Epäilen" ja "Täysin nolla" - nimimerkeille voin kertoa, että vaikka oltiinkin petipuuhissa, niin tämä yhteydenpito ei kuitenkaan loppunut silloin heti sen jälkeen. Mutta kiitos kuitenkin kommenteista :)
Nii, piti hiukka aikaa yhteyttä kun oletti et saa lisää seksiä. Kuitenkin kyllästyi sitten äkkiä.
Miesten on helppo "tunnustaa" rakkauttaan, vaikka sellaisia tunteita ei löytyisi yhtään. Naiset kun niin tykkäävät kuulla ne sanat ja sitten niitä on helppo jojottaa.
Mutta nyt sitten vaan yrität unohtaa. OHI ON!
Tieks, mulla on ihan sama tilanne kun sulla... Kiinnostunu 10 vuotta vanhemmast ihmisest, sanoin hänelle sen, ei oo sen jälkeen mitään puhunu/ kuullu koko miehestä... Ja fb:ssä ollaa vieläki kavereita...Ja sitku hänet näkee, ei ees sano enää mulle mitään, katsoo vain :o tulee sellanen olo, et pitikö mun mennä sanomaan sille mitä aattelen hänest jne... Mut aina ei voi voittaa.... Mut elämä jatkuu, ainaki mulla, vaikka shitti olo päällä koko ajan....
Myös minulla on samanlainen juttu. Tapailin vähän aikaa itsenäi pari vuotta vanhempaa naista ja sitten kun homma rupesi näyttämään vakavammalta, niin nainen muuttuikin araksi, kylmäksi, vältteleväksi ja epäileväksi. Tästä episodista on jo pari kuukautta aikaa ja sinäkin aikana olemme tavanneet pari kertaa ja olleet muuten yhteyksissä. Nyt viimeiseen pariin viikkoon emme ole edes tekstailleet. Ohitse taitaa olla lopullisesti, mutta en tahtoisi vielä uskoa niin. Minua jäi suuresti häiritsemään, että oliko vika minussa. Se nainen vei minun sydämen.
Yleensä miehet lopettaa yhteydenpidon kun heillä on kierroksessa uusi nainen. Saatat kelvata vain silloin kun hän ei tapaa uutta naista joku päivä. Sitten ehkä muistaa sinut ja antaa ymmärtää, mutta ei anna kumminkaan.
En nyt tiedä vastasitko minulle, mutta jotenkin minulla on semmonen tunne, ettei tässä minun tapauksessani ole kolmatta pyörää. Luulen näin siksi, että yhden keskustelun perusteella tapaileman nainen kielsi sen väitteen ja toisekseen tiedän, että hän on kiireinen uransa puolesta. Saatan olla typerys, mutta minusta nuo syyt/selitykset pätevät.
Mulla on samanlainen tilanne ollut päällä nyt muutaman kuukauden. Kyseessä tosin on ihan aikuinen mies eli tässä tapauksessa ei voida syyttää ikää. Koko juttu on ollut soutamista ja huopaamista ja päätin, että antaa olla. Unohtaminen ei tietenkään ole helppoa, mutta meidän tilanteessa ainoa oikea ratkaisu. Mä ehdin jo ihastumaan tähän mieheen, mutta tunteet taisi olla yksipuolisia ja olin miehelle pelkkä lelu, joka otettiin käyttöön kun mitään muutakaan ei ollut.
Vähän vastaavanlainen hyväksikäytetty olo minullekin jäi omasta tilanteestani. Sillä erotuksella vain, että se soutaminen ja huopaaminen tapahtui naisen puolelta. Itse sen sijaan tein hänelle tunteeni selväksi, mutta en tiedä mikä hänen tunteitaan heitteli edes takaisin. Yritän nyt tehdä itselleni selväksi, että myös meidän tapauksessa jutun päättäminen oli oikea ratkaisu. Ei se vaan tunnu helpolta. Vaikea unohtaa ihmistä, joka aluksi antoi itsestään niin positiivisen kuvan, että siihen oli helppo ihastua.
broken heart 83, ihan oikeassa olet.
Ikäviä tällaiset tilanteet! Miullakin on hirveen kiva miettiä kokoajan millon nään tämän jätkän kun melkein naapurissa asutaan ja samoilla kylillä pyöritään. Ehkä alan jo uskoa siihen että sillä on toinen vaikken haluiskaan uskoa.
En haluais nähdä tätä tyyppiä mut enpä sille mitään voi jos joku päivä kävelee vastaan. Minä en väisty, en tervehdi jos ei hän tee aloitetta. Kävelen nokka pystyssä ohi, sillä niin paskan fiiliksen sai mulle ja vielä sellaisella tyylillä että mä jouduin miettimään onko mussa jotain vikaa. Ei tietenkään ole. Yritän ajatella positiivisesti tilanteen. Saan paljon paremman vielä :)
Tsemppiä kaikille! =)