.. Ai että mie inhoan tuota kyseistä sovellusta! Onko täällä muita naisia, jotka kyttäävät poikaystävän fb-profiilia, ja tutkiskelee heti kun uusi naispuolinen "ystävä" ilmestyy miehen kaverilistalle? Puhumattakaan siitä, että hän saattaa tykätä jostakin kuvasta!
Kyseessä tuore suhde, 3kk, tiiviisti yhdessä ja hyvin menee :) En ole mustasukkainen (kovinkaan paljon!), vaan todella utelias kaikesta. Tästä kyttäilystä on tullut jo harrastus! :D
Kyseessä tuore suhde, 3kk, tiiviisti yhdessä ja hyvin menee :) En ole mustasukkainen (kovinkaan paljon!), vaan todella utelias kaikesta. Tästä kyttäilystä on tullut jo harrastus! :D
Vastaukset 15
Vanhimmat
Oikeat miehet eivät käytä naamakirjaa...
Ei ole ihmeellistä, että haluaa kartoittaa omaa asemaansa. Lähtisin siitä, että kannattaa luottaa toisen aikuisuuteen. Häiritsevät asiat voi ottaa puheeksi niiden oikeilla nimillä. Jos tuntuu epävarmalta niin se pitää pystyä sanomaan. On pahasta, jos toinen joutuu naisystävänsä johdosta kaventamaan omaa kaveriverkostoaan eikä saa tutustua uusiin ihmisiin. Facebook on kuitenkin aika kevyt tapa pitää yhteyttä eikä siellä asiat ole niin vakavia kuin tosielämässä. Kaveritkin on sellasia, joiden kanssa ei yksinkertaisesti edes aika tai kiinnostuskaan riitä, että viettäisi aikaa arjen ohella. Tiedän pariskuntia, jotka eivät ole toistensa fb-kavereita ihan vain sen takia, ettei tule mielipahaa. Tuokin voi olla ratkaisu. Luota kuitenkin itseesi. Sinähän se tyttöystävä olet.
Kyttäily puolin ja toisin: ETTÄ MUA INHOTTAA!!!
En siedä, en toiselta en itseltä.
Ihmisillä on suu päässä, käyttäkää sitä. Ja jos sitä tervettä järkeä vielä hitunen löytyy..
"Kyseessä tuore suhde, 3kk, tiiviisti yhdessä ja hyvin menee "
"Onko täällä muita naisia, jotka kyttäävät poikaystävän fb-profiilia, ja tutkiskelee heti kun uusi naispuolinen "ystävä" ilmestyy miehen kaverilistalle?"
-Ei kyllä kovin hyvin mene jos pitää alentua noin lapselliseen käytökseen, joka suorastaan huutaa epäluottamusta ja huonoa itsetuntoa.
Omalla miehelläni ei ole facebookissa profiilia. Muutenkin ihmiset ottavat ihan liian tosissaan koko facebookin. Itse esimerkiksi poistin yhden miespuolisen kaverin listaltani, koska emme ole tekemisissä enää. Noh, pari viikkoa myöhemmin kyseinen mies tulee tenttaamaan baarissa että miksi olen poistanut hänet facebook kavereista, että mitä hän on tehnyt väärää?
Öööö, tota, rauhotu.
Lähtökohtaisesti täytyy olla luottamusta toiseen. Fb kavereiden kyttäily ja fb "käyttäytymisen" seuraaminenhan on juuri sitä pahanlaatuisen mustasukkasuuden ruokkimista.
Sulje fb-tili niin elämä alkaa tuntua paljon mielekkäämmältä,itse menin pois ja takaisin en mene.
en kyttää.enkä aiokkaan.kummallakaan ei nimittäin ole fb :tä.
en kyttää hänen peräänsä muutenkaan,en tongi puhelinta,eikä hän minun puhelinta. tai muutakaan henkilökohtaista.
homma joko toimii tai ei toimi.
toisen ihmisen arvostus kun on kunnossa niin hyvin menee.
miehelläni miespuoleiset kaverit ja mulla naispuoleiset kaverit .
suhteeseen ei tarvita salakavereita.
työkaverini hän tuntee/tietää kun ne olen hänelle esitellyt.
sama toisinpäin.
näin on toiminut jo 14 vuotta yhteiselo
No en kyttää.
Mulla on alle 10 kaveria Facebookissa,ja ne on kaikki ystäviä. Profiilin näkyvyys on rajattu ja kuvia en postaa. Päivitän kaikkea pientä välillä, lähinnä luen tyttöjen kuulumisia. Mua hirvittää sellanen narsismin esiaste missä kavereita haalitaan satoja,ja kaikki kaverin poikakaverit ja serkun miehet on kavereina, ja puolituttuja,tuntemattomiakin. Mitään perusteita ei ole pitää satoja kavereita,koska silloinhan et jaa mitään oikeasti persoonallista itsestäsi vaan kaikki mitä sinne laitat,pitää laittaa sillä ajatuksella että hei tän näkee se ja se joten sivusta tulee persoonaton ja tylsä. Ja jos sivuston tarkoitus on yhteydenpito,niin mitä viettiä se ruokkii että päivittäin on 200 ihmistä onlinessa? Tuleeko sulle olo,että olet rakastettu? Sitten sä laitat sen läppärin kiinni ja menet odottamaan bussia tai ajat aamuruuhkaan. Töiden/opiskelujen jälkeen kirjoitat jonkun ajatuksia herättävän statuksen ja nautit kun luottokaverit tykkää.
Onhan se kiva että tykkää. Sun lauseesta.
Sitten on nämä muka provosoivat urpot, jotka laittaa sinne linkkejä muka provosoivista artikkeleista,ja kuvittelee että siitä syntyy kauhea haloo. Ei nykyisin netissä kukaan voi enää provosoida,ihmiset on saaneet nettiähkyn. Mikään ei tunnu miltään,kaikki on nähty ja ihmiset on muumioita. Samaa persoonatonta massaa kaikki. Ja kynsin hampain pidetään kiinni siitä ajatuksesta että Facebook on niin kätevä. Onhan se kätevä,itsetunnon kohottajana ja
mielikuvituksen ruokkijana. Yhteydenpidon vuoksi siellä oikeasti harva on,jos se olisi näin,ei 30v miehellä olisi kaverilistalla 10v takaisen tyttöystävän puolet nuorempaa veljeä jolla on profiilikuvassaan kuva moposta. Mutta näyttähän se kivalta kaverilistassa,kun on 536 kaveria ja joka päivä ilmestyy uusi kaveri.
Se on helppoa kyttäillä ja luulla että se jotenkin lievittää uteliaisuutta. Vaikka uteliaisuus onkin jotain aivan muuta.
Muutama eksä on juurikin kyttäillyt facebookissa koska meillä on ollut yhteisiä tuttavia. Heti kun jotain kommentoi niin eksä on ollut toteamassa että mitäs sä nyt tollaista sanoit.
Yksi hyvä syy siis (näin miehenä) rajoittaa facebookin käyttöä kun ei jaksa sitä kyttäilyä aina ottaa edes huumorilla.
Joilleki se exän pito kaverina on myös sellanen "katsokaa nyt kuinka sovussa erosimme" ja ettei tunnu missään ja että tottakai pysytään ystävinä. Sitten jonku aikaa,jopa vuosia jaksetaan pitää yllä ajatusta että joo kavereita ollaan katsokaa nyt, tutustutaan exän uuteen baarissa ja lisätään sekin kaveriksi,leikkimielisesti vitsaillaan ku ollaan yhtä suurta perhettä. Sitten ex taas eroaa ja vitsit vähenee. Hiljakseen luovutetaan siitä "exäni on ystäväni" fantasiasta ja aletaan elää taas nykyhetkessä. Se nyt vaan on silleen että jos exän kanssa pysytään väleissä vain, koska ollaan joskus seurusteltu/asuttu yhdessä,niin se ystävyys ei kanna pitkälle,se pinnallisuus tuhoaa sen. Jos ei ole yhteisiä harrastuksia tai olla esim työkavereita,yhteydenpito jää siihen että kerran vuodessa törmätään jossain tapahtumassa ja halataan koska on pakko. Jotenki surullista ettei voida päästää irti menneestä,koetaan että ollaan parempia ihmisiä ja hyviä tyyppejä kun ollaan exien kanssa kavereita. Mulla ei ole mitään henkistä pakkoa säilyttää halausvälejä ihmiseen johon rakkaus on päättynyt jo aikaa sitten. Ei ystäviä kohtaan rakkaus lopu, ystävät jää sydämeen. Niille ei vittuilla tai esitetä että kato miten hyvin menee, niiden kanssa voi purkaa tuntojaan ja ystäviä kiinnostaa mikä on sydämen päällä. Ei exää kiinnosta. Siksi onkin naurettavaa väittää, että olen ystävä exän kanssa.
Sulla on ystäviä, ja exiä. Ei ole kategoriaa ex-ystävä jonne laitetaan entiset poikakaverit. Ne joko on ystäviä tai exiä.
Allekirjoittanut ei ole pitänyt eksiä facebook-kavereina. Allekirjoittanut myös tahtoo pitää oman profiilinsa ja siihen liittyvät asiat julkisina eikä näe mitään (hyvää) syytä sille miksi avoimmuus olisi huono asia.
Joskus sitä todellakin ihmettelee miten lapsellisesti aikuiset ihmiset suhtautuvat sosiaalisen kanssakäymisen hyviin tapoihin ja pidättävät oikeuden sanoa mitä tahansa milloin tahansa vaikka siitä ei olisi minkään maailman hyötyä kenellekään.
En tiedä tuosta "ystävät jää sydämeen", koska se ei ole mikään normi. Menneisyys ei ole normi, eikä sen pidä antaa määritellä kenenkään sosiaalista statusta jos kaikki ei ole mennyt niin kuin oppikirjassa.
Eksät on eksiä useimmiten syystä jos toisestakin kuten myös kaverit/ystävät. Luulemma.
Itse sain vahingossa selville miehen pettämisen facebookin kautta. Tapana ei ole ikinä ollut mieheni asioita mitenkään salaa urkkia. Jos esimerkiksi mieheni on puhelimensa jättänyt kotiin jonnekkin lähtiessään en ole koskaan mitään mennyt sieltä tutkimaan. En ole kuitenkaan ikinä itse facebookiin kuulunut joten mielenkiintoni heräsi kun ukkoni kerran oli sen päälle jättänyt. Pienoisena shokkinahan se tuli kun mieheni oli toisen naisen kanssa keskustellut heidän välisestä salasuhteestaan joka oli ilmeisesti jatkunut jo hyvän tovin. Kolmen vuoden suhde suoraan roskakoriin.
Kyllä minä katson jos on mahdollisuus jotakin. Ilman muuuta, miksi ei. Tosin olen sinkku. Kuitenkin moni peittää osan tai kokonaan profiilin. Tai muita tietoja.