KRAPULA!
Jo ennen kun avaan silmäni, tiedän mitä tuleman pitää. Jokaikinen soluni voi sanoinkuvaamattoman pahoin. Tuntuu kuin joka puolelle ruumistani olisi kätketty lasisia myrkkyampulleja jotka risahtelevat rikki pienestäkin liikkeestä levittäen myrkkynsä kehooni. Taistelen kirjaimellisesti kynsin ja hampain oksennusta vastaan, sillä tiedän, että jos se pää aukeaa, niin loppua ei näy. Vihertävänruskean mönjän peittämät aivot alkavat keräillä muistoja eilisillasta. Typerää ja arroganttia käytöstä, ainakin sata loukattua ihmistä, muutama lommolle kävelty autonkatto, plus tunnistettava hymy turvakameralle. Hetken mietin hoitavani itselleni helpottavan sydänkohtauksen - siihen tarvittaisiin vain rivakka vasemman käden liike - mutta alistun sitten tilanteeseen, ja alan keskittyneesti ajatella seksiä.
Seksi on ainoa asia jonka mahti saa ajatukset edes vähän pois krapulasta. Ainoa ongelma on pitkä ja kivulias erektio sekä hulluksi tulemisen peikko. Krapulatilassa aivoissa on nimittäin sellaiset kertoimet, että ajatukset eivät kauan terveinä pysy. Mutta vaihtoehdot ovat vähissä, ja niinpä suljen silmäni, ja niin kuin kuolevan sanotaan näkevän elämänsä nopeutettuna filminä, niin minun silmieni editse vilahtelevat kaikki tissit, pillut ja perseet, mitkä olen missään lyhyen elämäni aikana onnistunut näkemään.
Pieniä ja isoja rintoja, terhakkaita, pystyjä, täyteläisiä ja painavia, joita voi punnita käsissään ja joiden väliin voi haudata päänsä - ja vähän muutakin, kuin strutsi pakoon pahaa maailmaa... Tissejä pursuilemassa ulos erivärisistä rintaliiveistä, bikineissä, märissä uimapuvuissa, T-paidoissa, niin että nännit ja pyöreät nännipihat piirtyvät märkää kangasta vasten... Pilluja, pimppejä kaikista kulmista katseltuna, haarat levällään, pulleiden reisien välissä pullottava vaaleakarvainen pillu, musta jännittävä pöheikkö pilkottamassa pyllistävien pyöreiden pakaroiden välistä, paljaat turpeat häpyhuulet pullistuvat esiin muodostaen syötävän leivonnaisen... Pyllyjä tiukoissa farmareissa, pitkien jalkojen päissä, yksinkertaisissa valkoisissa pikkupöksyissä, joiden ohut kangas katoaa pakaroiden väliin... keinumassa ja tärähtelemässä ohuen hameen alla... Löysissä farkkuhaalareissa, vaaleissa kivipestyissä takataskuttomissa resorifarkuissa... Hyi helvetti! Nyt lähtee menemään pieleen... Keskity! Keskity! Paljaita sileitä pyöreitä, ISOJA, pakaroita, joiden väliin on kätketty muhkeaan ympäristöönsä nähden suhteettoman pieni kiihottava reikä... No, niin, hyvin menee taas...
Näillä ajatuksilla saan pakattua kyrpäni niin kovaksi, että sillä voisi tehdä kioskimurtoja! Ärsytän sitä lisää puristelemalla ja runkkaamalla niin lähelle laukeamispistettä kuin uskallan. Sitten päästän irti, katsellen kuinka se epätoivoisesti nytkien ja ojennellen etsii jotakin minne työntyä, mutta huoneilma ei valitettavasti tarjoa samaa vastusta kuin naisen ihan sitä tarkoitusta varten tehty pillu. Tässä voi todellakin tulla lopullisesti hulluksi, mutta sekin on parempi kuin krapula.
Tästä ei olo enää parane. Vaaleanvhreästä, pahoinvoivasta ruumiistani sojottaa punainen, ärtynyt kyrpä - oikea täysverinen mulkku, joka haluaa unelmoinnin sijaan tekoja. Mutta kokemus on opettanut, ettei laueta saa. Seurannut hyvä olo ketää juuri niin kauan kuin orgasmikin. Sitten krapula palaa entistä pahempana, koska seksin suojamuuri on hetkeksi murtunut. Ja täytyy aloittaa hidas ja kivulias jälleenrakentaminen. Sitä paitsi jokainen vähänkin kokeneempi masturboija tietää, että panetusta vastaan oma käsi on yhtä tyhjän kanssa. Himot palaavat alta aikayksikön entistä kiivaampina sekä turhautuneenpina. Mutta oikeaa pillua saaneena saa sentään joksikin aikaa ajatukset muualle - voisi vaikka joskus lukea jonkun kirjan...
Nyt ei seksikään auta, ajatukset karkailevat itsesääliin, ja olo alkaa olla niin hirveä, ettei voi olla paikoillaan. Mutta en voi kääntyä edes vatsalleni, koska laukeaisin heti jos penikseni osuisi patjaan, ja selälläni saattaisin tukehtua oksennukseeni. Rock’n’roll - kuolema. Mutta ei näin. Ei yksin ja alasti! Tuijotan vihasta itkuisena kyrpääni, saan äkillisen masokistikohtauksen, ja mojautan vihaisen luunapin hirviömäiseksi paisuneeseen terskaani. Ihan turha kysyä miksi. Sattuu aivan saatanasti, ja puhkean suoraan susimaiseen huutoon joka katkeaa kuin veitsestä ovikellon ääneen.
TV-lupatarkastaja! Jumalauta! Ovikello soi toisen kerran. Jehovia! Olen siinä tilassa jossa millään ei ole mitään väliä. Kun on kätellyt kuolemaa, siinä ei yksi vitun TV-tarkastaja paljoa paina. Ovikellon soidessa kolmannen kerran, saan vihassani ihmeellisiä voimia ja riuhtaisen itseni ylös. Kietoudun peittoon ja marssin tässä rappiollisessa tooga-asussa ovelle. Jos siellä on yläkerran nuoriperhe valittamassa vauvan heränneen terskaluunappini aiheuttamaan ääneen, niin minä tapan. Ei siitä kovin paljoa linnaa voi saada. Avaan oven valmistautuneena sanomaan jotakin todella ikävää, kuka tahansa siellä olisikin, mutta se onkin vain Ulla serkku, joka nopean halauksen jälkeen pyyhältää ohitseni tuoden mukanaan niin paljon tyttömäistä energiaa, että silmissäni hämärtyy.
”Moi! Mä tulin katsoon frendit ja simpsonit sun luo, jos ei sua haittaa. Haluutsä irtokarkkeja?”
Tunnen nenäni alla jotain toffeen tuoksua, ja lähden siitä paikasta oksentamaan.
Palatessani vedet silmissä takaisin, Ulla katselee olotilaani kunnioittavasti. Kyllä boheemi opiskelijaelämä on sitten hienoa.
”Sä oot taas ihan Morrison.”
Voi vittu, Morrison ei ikinä päästäisi itseään krapulaan. Minä olen vain surkea harrastelija. En viitsi vastata, vaan laahustan takaisin vuoteeseeni, viitaten hämärästi jonnekin päin huonettani, tehden selväksi, että ole kuin kotonasi mutta älä odota että minusta olisi minkäänlaista seuraa. Onneksi Ulla on tottunut näihin olotiloihini, ja laittaa itselleen kahvia tulemaan, istuutuen nojatuoliin lueskelemaan ja odottamaan ohjelmien alkua. Oikeastaan on ihan O.K. että Ulla on täällä. Hänelle ei tarvitse esittää mitään, ja onhan aina hyvä kun talossa on joku ambulanssinsoittotaitoinen.
Ulla on minua vuoden nuorempi, ja vasta muuttanut kaupunkiin, eikä tunne vielä oikein ketään. Sanattomasta sopimuksesta olen ottanut häntä mukaani tutustuttaen häntä ns. piireihin, esitellen hänet ystävilleni, joita osottautuikin olevan paljon enemmän kuin olin luullut, sillä Ullasta on jossakin välissä muodostunut huomiotaherättävän kaunis nuori nainen. Jopa niin kaunis, että minustakin löytyi holhoava moralisti, joka vastasi Ullan puhelinnumeron ruinaajille tiukalla eillä, tai edellämainitun yläkerran pariskunnan kotinumerolla.
Oloni tuntuu vailla mitään kohtuutta vain pahenevan, ja minun on jälleen siirrettävä ajatukseni erotiikan puolelle, ja kullini palaa nopeasti takaisin perusasentoonsa - elikä pystyyn. Mutta nyt Ullasta tulee ongelma. Hänen viehättävä läsnäolonsa sotkeutuu väkisin pornografisiin mietteisiini, ja koska hän on kuitenkin serkkuni, ja kaikkea, niin olostani tulee vähän turhankin kinky. Näen kuinka hän nostaa jalkansa toisen päälle. Tiukan farmarikankaan peittämä reisi pusertuu toista vasten... Olen siinä mielentilassa että nainen kiihottaisi pilkkihaalareissakin. Krapulakertoimet laskevat supertietokoneen nopeudella kaikkia mahdollisia kaavoja joilla saisin seksinnälkäni tyydytettyä, ja päätyvät mahdottomaan. Mutta vahinko ehtii tapahtua, ja ajatus myrkyttää valmiiksi törkeät aivoni.
Tuijotan kattoon miettien tulevaisuutta. Se alkaa näyttää melkeinpä suloiselta. Totta kai minut piestään ja häväistään, ruoskitaan ja kivitetään. Eikä käteni nouse sitä vastustamaan. Koska olen sen ansainnut. Tulen viettämään loppuelämäni yksin. Hulluna ja hylättynä. Nunnat sekä muut pyyteettömät avustusjärjestöt nostavat minulle ruuantähteitä korissa - eivät hekään sentään halua minua nähdä, ja hautakivessäni ei lue yhtään mitään... Liikutun näistä mielikuvista niin että kaunis itsesäälin kyynel alkaa valua poskeani pitkin. Avaan suuni, ja sieltä alkaa valua harkitsematonta tajunnanvirtaa:
”Ulla... joskus voi tulla semmoinen hetki, jolloin ihminen on valmis uhraamaamaan kaiken jonkun asian puolesta. Ystävät, perheen, rakkainpansa, oman itsensä. Syy tähän voi olla isänmaa, joillain uskonto, rakkaus, tai joku pakkomielle, hulluus, joka tekee ihmisen sairaaksi, sisältä. Se kalvaa sinua kuin hullu koira, ja mikään muu ei merkitse mitään... Se mitä minä nyt yritän sinulle sanoa... ja minä haluan sinun tietävän... että jos päätät vihata minua, niin pidän sitä täysin oikeutettuna, jopa ymmärrettävänä... jopa suotavana. Mutta haluan sinun myös tietävän, että se on minulle tällä hetkellä yhdentekevää. Sillä vaikka rakastankin sinua suuresti, niin kohdatessaan oman kohtalonsa, selkä seinää vasten, ihminen voi ajatella enää vain itseään. Minä olen sotilas, joka on saanut tarpeekseen. Makaan poterossa, kuulen vihollisen tulevan, mutten nosta eväänikään taistellakseni. Omat uhkaavat kenttäoikeudella, viholliset pistimillä. Uhatkoon saatanat! Olen saanut tarpeekseni kauhusta ja tappamisesta. Minä jään tähän. Toverini luikkivat pakoon... vihollinen alkaa vyöryä ampumahautaan... käännän tympääntyneen katseeni Vanjaa päin. Tehkää mitä teidän täytyy. Minua ei enää kiinnosta. Minä olen teidän yläpuolellanne!
Tässä vaiheessa ääneni katkeaa liikutuksesta, ja unohdun joksikin aikaa piehtaroimaan maalailemassani mielikuvassa, joutuen hetken päästä kysymään:
”Niin... Mihinkäs mä äsken jäinkään?”
”Poteroon.”
”Täh?” Olen kuulevinani Ullan äänensävystä, ettei hän suhtaudu asiaani aivan sen ansaitsemalla vakavuudella, mutta päätän urheasti jatkaa loppuun.
”No, joka tapauksessa mulla on täällä... ööh... poterossa... aivan helvetillinen krapula, ja erektio, jota sun läsnäolosi vaan pahentaa, ja mulla lähtee kohta viimeisetkin järjen rippeet jos sille ei kohta tehdä jotakin. Joten kysynkin tässä sinulta, olisiko susta aivan mahdotonta, tai vastenmielistä - sano vaan ihan heti jos on - ottaa tää mun kirottu kyrpäni käteesi, ja ihan vaan pidellä sitä - mä luulen että se riittää sille ihan hyvin - ja päästää mut pahasta. Toivoo inhottava serkkusi Ville”
Saatuani kaiken tämän suustani, olo on oikeastaan aika hyvä. Nyt kaikki mitä tästä eteenpäin tapahtuisi olisi pelkkää plussaa. Sillä mikään ei tuon kysymisen jälkeen voi olla enää kauheampaa. Tuijotan kattoon ja suloinen raukeus valuu ruumiiseeni. Arpa on heitetty.
”No näytä se sitten.”
Kuulen jälleen lievää huvittuneisuutta Ullan äänessä, mutta päätän olla pahastumatta, koska tätä vastausta en ollut odottanut. Yhdellä dramaattisella eleellä heitän peiton yltäni kuin esiripun, ja kammottava kankeni hyppää estradille, vihaisena ja punaisena turhasta seisottamisesta kulisseissa.
Me molemmat katsomme sitä. Kohautan olkapäitäni ottaen syyntakeettoman ilmeen, syyllistyen miesten vanhimpaan ja surkeimpaan kikkaan. - Enhän minä, mutta tämä minun Jormani...
”Vau! Onks se tommonen ihan vaan mun takia.”
Lisää synninpäästöä. Naisethan ne kunnon miehille tämmöistä teettää. Paholaiset. Hyi helvetti. Jos tästä hengissä selviän niin poistan jokaikisen peilin maailmasta etten vahingossakaan näkisi itseäni.
Voisin kai tunnustaa, että tällä hetkellä minulla seisoisi vaikka katselisin naissuunnistusta, mutta kohteliaskin olisi hyvä olla... Tyydyn nyökkäämään.
Ulla nousee tuolista, ja istuutuu viereeni. Hänen hekumallinen painonsa keinauttaa vuodetta ja tunnen koko piinatulla ruumillani hänen naisellisen viehättävän läsnäolonsa. Epävakaa pulssini kiihtyy, ja vasemmassa käsivarressa alkaa pistellä. Angina Pectoris. Vanha kaveri. Tule milloin tahansa muulloin, mutta älä nyt! Terveydentilani unohtuu kuitenkin samassa hetkessä kun kuulen Ullan kysyvän:
”Mitä sä haluaisit, että mä teen tälle?”
”(pienellä äänellä) No, jos sä vaan vaikka ottaisit sen kätees... (helvetin nopeasti) Ei sun varmaan tarvii enempää tehdä... Siis jos et halua.”
”Ai näin vai?”
Tunnen ja katson kuinka ihana pehmeä käsi kietoo sormensa elimeni ympärille, ja puristaa sen hellästi nyrkkiinsä. Mikään, koskaan, ei ole tuntunut näin hyvältä. Ja minä olen sentään ollut Allun Grillissäkin!
”Mitäs sitten? Teenks mä näin?
Ulla vetää hitaasti esinahkani niin pitkälle taakse kuin se menee. Sinipunainen terskani pääsee paisumaan koko loistoonsa, haukaten kiitollisena happea kuin olisi ollut pitkään tukehtumaisillaan.
”Vai näin”
Nyt hän vuorostaan liu’uttaa koko nahan takaisin, nipistäen peukalonsa sekä etusormensa terskan päältä yhteen, ja jää odottamaan lisäohjeita. Nyt minä olen tukehtua himooni.
”Älä pelleile, kyllä sä tiedät!”
”Mistä mä muka tietäisin! Viaton tyttöraiska. Sun täytyy sanoa, kun kerran pyysitkin. Siis näin, vai näin? Tälleen hitaasti, vai tälleen nopeasti?”
Ulla kiusaa minua sekä puheillaan että teoillaan, välillä lypsäen pitkin nautinnollisi vedoin, ja välillä vatkaten niin nopeasti, että pelkään tapahtuvan kauheita.
”Jos vaikka silleen hitaasti...” Soperran toiveenani etten laukeaisi heti kättelyssä.
Ulla alkaa työhön vedellen esinahkaani pitkin rauhallisin vedoin edestakaisin terskani päältä, pyöräyttäen aina ylös päin tullessa peukaloaan sen pienellä reiällä, josta on alkanut tihkua kiiltävää, liukasta voitelunestettä. Täydellisen hiljaisuuden rikkoo vain sydämeni jytke, sekä rytmikkään runkkaamisen vaimean hypnoottinen ääni. Elän mukana joka solullani. Kipristelen varpaitani ja potkin tyhjää jaloillani, kiemurrellen turhautuneesta nautinnosta, jota en saa ottaa itse, vaan minulle annetaan. Kivekseni avautuvat ja sulkeutuvat kuin hermostuneen nyrkit. Ulla ottaa ne kämmenkuppiinsa hieroen ja puristellen niitä sormillaan. Ei häntä tarvitse neuvoa!
”Näähän on ihan täynnä. Joisit vähemmän niin voisit saada naisenkin joskus.”
Huomaan, että Ulla alkaa ottaa vapauksia holhokin asemastaan, antaen minulle elämänohjeita. Mutta onhan hänellä kaikki valtit käsissään, ja minä itse pyörin alkavan orgasmin kourissa, tilanteessa jossa ei ole ennenkään pystytty neuvottelemaan.
”Kyllä, kyllä, mutta älä vaan lopeta!”
”Okei, tai hei, mä sain idean! Pystyt sä vielä pidätteleen?”
Enhän minä olisi pystynyt, mutta Ulla nipistää sormensa terskan alta yhteen, pysäyttäen orgasmini kuin seinään. Se ei ole kivaa.
”Mitä sä nyt...”
”Väistä vähän.”
Ulla riisuu sukkansa ja kiepsahtaa taakseni istumaan. Makaan puoli-istuvassa asennossa hänen sylissään. Hän kietoo kätensä ja jalkansa ympärilleni, tunnen pehmeät rinnat selkääni vasten enkä tiedä missä nyt mennään. Ulla nostaa paljaat jalkansa syliini, poimien sojottavan kankeni varovasti jalkateriensä väliin. Mistä se tällaista sai päähänsä? Onko Ullallakin krapula?
Iloisesti yllättynyt kyrpäni kurkistelee Ullan varpaiden välistä. Huomaan punaisiksi lakattujen varpaankynsien hieman lohkeilleen, saaden somat varpaat näyttämään entistä tyttömäisimmiltä - ja Jumalauta ja Saatana, todella kiihottavilta. En tiennytkään kaikkien paheitteni lisäksi olevani myös jalkafetisti. Kai niillekin löytyy jostain jotkut kokoontumisajot. Pitää katsoa netistä...
Ulla alkaa leikkisästi mankeloida kivikovaa kulliani jalkapohjiensa välissä, kutitellen ja juoksutellen varpaitaan sen kuumottavalla varrella, ja pyörittämällä toisella suloisen pullealla isovarpaallaan terskani alapintaa, saa aikaiseksi käsittämättömiä väristyksiä ja muljahduksia koko ruumissani. Tuntuu kuin olisi vuoristoradassa. Painaudun syvemmälle Ullan syliin, pakoon ja kauemmaksi lähestyvästä hyppyristä. Puristan rystyset valkeina Ullan kiinteiden reisien muodostamia käsinojia, ja huudan:
”Mä en kestä tätä!!!”
Pehmeät jalkapohjat puristuvat yhä lujemmin penikseni ympärille, aloittaen vaativan edestakaisen liikkeen jolla ei ole aikomustakaan pysähtyä ennen kun kaikki olisi lopussa. Tunnen kuinka orgasmi lähtee kuin maanjäristys kaukaa varpaankynsistä ja päälaesta asti vyörymään kohti Ullan jalkojen välissä nytkivää mastoa. Se kerää mukaansa kaiken krapulaisen kuonan sisuksistani varastoiden sen hetkeksi kiveksiini, odottamaan lähtökäskyä, sylkäistäkseen sitten koko mönjän orgasmina pois.
”Multa tulee ihan just..!”
Tapahtumat tempaavat Ullankin mukaansa. Hänen hengityksensä kiihtyy, ja hän painaa leukansa tiukasti vasten olkapäätäni nähdäkseen mitä tuleman pitää. Katsomme haltioituneina kuinka kullini päästä alkaa juosta ja kuplia kirkasta, läpinäkyvää nestettä raivaten tietä jollekin isommalle, joka on kovaa vauhtia tulossa, ja jota Ullan jalat pumppaavat yhä ylös päin... Ihanat säkenöivät nytkähdykset alkavat heitellä minua, kasvoni nykivät, saan elohiiren silmääni, ja silmäni puristuvat kiinni, enkä näe mitä tapahtuu, mutta kuulen Ullan hihkaisevan äänellä jota ihmiset yleensä käyttävät ilotulitusta katsellessaan, kun ensimmäinen panos räjähtää taivasta kohti. Samppanjapullon korkki on laukaistu, ja juhlaväki voi rentoutua. Tunnen kuinka minusta lypsetään krapulaa paksuina lasteina ulos, ja saavutan syvän sisäisen rauhan. - Ainakin toistaiseksi.
Kun lopulta saan silmäni auki, ja alan tasainen idiootinhymy naamallani katsella ympärilleni, näen täydellisesti uuvahtaneen kyrpäni roikkumassa pää alaspäin reisieni välistä, ja edessäni lakanalla uskomattoman suuren ja liejuisen spermalammikon, jota Ulla lätsyttelee varpaillaan kuin pikkutyttö kuralätäkköä. Tuolta krapula siis näyttää.
”Nää lakanat tais mennä vaihtoon.” Kuulen Ullan nauravan pääni vieressä.
En keksi mitään nerokasta vastausta. Enkä ole varma onko minulla enää koskaan Ullalle mitään sanottavaa, tai voinko koskaan edes katsoa häneen, mutta onneksi Ulla ei jätä tuleen makaamaan.
”Kuule, jos suinkin pystyt niin nouse, että mä voin vaihtaa nää sun lakanat.”
”Joo... Kiitti... Mä voisin käydä vaikka suihkussa."
Vääntäydyn ylös ja kävelen polvet lonksuen suihkuun.
KRAPULA!
Johannes
1
3023
Vastaukset
- tullimies
osoitteesta http://www.quntele.fi/tarinat/krapula.html
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jos nainen harrastaa seksiä
Useiden kanssa, miten se eroaa miesten mielestä siitä, jos miehellä on ollut useita s kumppaneita? Oletan että kaikki mi2432201Pihlaja-puulle
Illat on mulle pahimpia. En tiiä miks se olis vaan parasta yöstä toiseen nukkua sun kanssa ja herätä sun kasvoihin. Jos151440Päivieni piristys, missä olet?
Toit iloa ja valoa mun elämään ☀️ Nyt mennyt kohta viikko ettei ole nähty. Kaipaan nähdä sua silti ja pelkään vaikka tei141406Kova karman laki
Karman lain kautta pahantekijä tehdessään pahaa toteuttaa koston ja rangaistuksen sille jolle pahaa on tehty. Tämä tarko3711255Kysymys Kuhmolaisille
Hei. Olen 32 vuotias nainen ja muutin Kuhmoon noin 12 vuotta sitten. Mutta nyt täytyy ihmetellä ihan ääneen että onhan t21978Savimajasta lääketieteen tohtoriksi - ja ei tikkua ristiin
”Jos ihminen muuttaa savimajasta tänne kerrostaloon länsimaisen elintason piiriin ilman että tarvitsee panna tikkua rist176877Ensi viikolla tulen takaisin
Ja käyn varmaan siellä monta kertaa. Monta mahdollisuutta nähdä jos olet siellä päin19816- 75762
Olen valtavan ihastunut
Yritin sen sinulle viime viikolla kertoa, mutta liikaa muuttujia ja isoja tunteita, niin en kyllä ollut kovin selkeä.57746Oon varma siitä
Että oot vain mun rahojen perään, nainen. Siks et kelpaa mulle, että joku helpompi. M-mieheltä101685