Hukassa?

Olen alkanut miettimään suhteeni onnistumista. Itse olen erittäinen läheisyyden ja hellyyden kaipuinen nainen, mutta tässä parisuhteessa mieheni on etäinen. Hän kyllä
väittää rakastavansa minua, mutta hellyyden saaminen on lähes täysin mahdotonta hänen kanssaan. Toivon parisuhteelta pieniä huomionosoituksia; spontaaneja halauksia, suukkoja, kosketuksia. Annan niitä kyllä miehelleni, mutta vastakaikua kuuluu vain ns. ''rutiininomaisesti'' hänen lähtiessään töihin saan nopean suukon yms. Ja aina nukkumaan mennessämme hän sanoo rakastavansa. Hän sanoo olevansa vain liian epäläheinen ihminen ja ei ole koskaan oppinut olemaan kenenkään kanssa läheinen.
Rakastan häntä kyllä paljon enkä haluaisi päästää irti, mutta en tiedä olenko onnellinen suhteessa jos tämä jatkuu näin aina.. Osaako tuontyylinen mies muuttua koskaan edes vähän enemmän huomioivaksi vai onko suhteemme tuhoontuomittu?