Tapasin keväällä mukavan 50 risat miehen. Hän kertoi olevansa eronnut ja asui yksin. Kun joskus tapasin hänet sattumalta hänellä oli sormus. Ihmeteltyäni sitä hän kertoi että on vielä naimisissa mutta asunut arossa 2 vuotta ja sormuksen käyttö lähinä tottumus. Sen jälkeen hän ei seurassani ole sitä pitänyt. Kävin miehen luonakin ja kyllä hän minusta yksin elävä oli, siinä ei epäilystäkään.
Hän on jonkin verran tekemisissä vaimonsa kanssa. En ole paljon kysellyt, mutta vähän hän on kertonut ettei liitosta tullut mitään ja oli parempi erota. Miksi ovat naimisissa, hän kertoi ettei nyt vain ole tullut eroa haettua. Sillä kun ei ole merkitystä. Mies väitti että hänen vaimonsa tapaa ehkä muita miehiä, mutta hän ei ole kiinnostunut siitä. Tiedä sitten.
En epäile hänen mahdollisia tunteita minua kohtaan. Ollaan paljon viikonloppuisin yhdessä. Mutta tuo hänen ja vaimonsa suhde hämmästyttää. Heillä on eräs yhteinen intressi ja yhteisiä tuttuja. Olin kerran kun tilaisuus tuli paikalla, hetken tosin. Näin hänen vaimonsa vain kaukaa, mutta minusta hän oli ihan nätti nainen ja heidän välit hyvät. En käynyt tervehtimässä miestä. Se olisi ollut vähän ikävää.
Mikä tuollaisen voi olla syy? Ettei erota vaikka muutetaan erilleen, ja kuitenkin tapaillaan muita? En kyllä itse aio sitoutua mieheen tämän enempää, en näillä eväillä. Miksi ei voi erota, jos suhde on tuollainen? Tai miksi pitää haalia muita suhteita siihen ympärille? Jotenkin tuntuu kuin olisi kusetettu, vaikka tavallaan kaikki onkin nykyään avointa. Miehellä on kaksi nuorta aikuista lasta ensimmäisestä liitosta ja olen heidät tavannut. He suhtautuivat minuunihan mukavasti eikä ihmetelleet yhtään.
Hän on jonkin verran tekemisissä vaimonsa kanssa. En ole paljon kysellyt, mutta vähän hän on kertonut ettei liitosta tullut mitään ja oli parempi erota. Miksi ovat naimisissa, hän kertoi ettei nyt vain ole tullut eroa haettua. Sillä kun ei ole merkitystä. Mies väitti että hänen vaimonsa tapaa ehkä muita miehiä, mutta hän ei ole kiinnostunut siitä. Tiedä sitten.
En epäile hänen mahdollisia tunteita minua kohtaan. Ollaan paljon viikonloppuisin yhdessä. Mutta tuo hänen ja vaimonsa suhde hämmästyttää. Heillä on eräs yhteinen intressi ja yhteisiä tuttuja. Olin kerran kun tilaisuus tuli paikalla, hetken tosin. Näin hänen vaimonsa vain kaukaa, mutta minusta hän oli ihan nätti nainen ja heidän välit hyvät. En käynyt tervehtimässä miestä. Se olisi ollut vähän ikävää.
Mikä tuollaisen voi olla syy? Ettei erota vaikka muutetaan erilleen, ja kuitenkin tapaillaan muita? En kyllä itse aio sitoutua mieheen tämän enempää, en näillä eväillä. Miksi ei voi erota, jos suhde on tuollainen? Tai miksi pitää haalia muita suhteita siihen ympärille? Jotenkin tuntuu kuin olisi kusetettu, vaikka tavallaan kaikki onkin nykyään avointa. Miehellä on kaksi nuorta aikuista lasta ensimmäisestä liitosta ja olen heidät tavannut. He suhtautuivat minuunihan mukavasti eikä ihmetelleet yhtään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miehellä ei ole tunteita. Aitoja tunteita. Hän elää vain kulissia ja itselleen. Ei osaa asettua toisen asemaan. Elin monta vuotta paskassa suhteessa ja pahassa olossa kun en tuota ymmärtänyt. Lopulta minä hain eron eikä sekään tuntunut miehestä missään. Lasten yhteishuoltajuus on mutta enpä ole halunnut miehen kanssa asioita hoidella. Vaan lasten välityksellä. Sekin nyt loppuu kun mies alkaa maksaa elarit suoraan lapsille (15 ja 17v). Saan sitten lapsilta sen muodollisen summan. Hoitavat itse asiansa isän kanssa. Miehellä on naisystävä mutta lähinnä käy sääliksi jos hän saa saman kohtelun kuin minä. Suhde on vasta 2 v tuore, ja minunkin kohdalla alamäki alkoi vasta kun ensimmäinen lapsi oli syntynyt. Mies alkoi ikään kuin elää omaa elämäänsä. Lapset hän on aina hoitanut, mutta minusta ei ole välittänyt. En ole huomiota paljon pyytänytkään mutta jos toistuvasti on laistanut sovituista asioista niin riitahan siitä ennen pitkää on tullut eikä mies silloinkaan ole koskaan ymmärtänyt, että hänelläkin on velvollisuuksia muitakin kuin rahan kantaminen. Olisin voinut jättää hänen asiat hoitamatta mutta koti olisi muuttunut ihan kauheaksi. Olen aina saanut siirtää omia menoja niitä todella harvoja kerran vuoteen pikkujouluja kun mies onkin keksinyt lähteä jonnekin ja vastuu lapsista on jäänyt minulle. Tämä vain esimerkki. Mies itse on ouuhannut ties missä työn puolesta ja vapaa-ajalla jne. Ja kaikki tuo alkoi vasta kun oltiin 5 vuotta oltu naimisissa ja eka lapsi syntynyt.
Ei tainnut auttaa ap kirjoittajaa yhtään...
Epänormaalia. Miehellä joku syy osoittaa olevan naimisissa. Melko epäkunnioittavaa sekä vaimoa että tulevia naisystäviä kohtaan pitää yllä jotain avioliittoa millä ei ole merkitystä. Kuitenkin on sitoutunut entiseen vaimoonsa. En alkais tuommosen kanssa mihinkään. Kertapano, jos on hyvä niin kahdesti.
Itselläni on vastaava tilanne, mutta olen asunut erillään jo pyöreästi 20 vuotta. Lomat meillä on eri aikaan, mutta tapaamme lapsemme juhlapyhinä ja viikonloppuina vaimoni asunnolla, jossa olen valloittanut itselleni peräkamarin. Yhteisiä ystäviä ja harrastuksia meillä ei ole.
Yhdessä meitä pitää se, ettei erolle ole varsinaista syytä. Ei ole väkivaltaa, alkoholia, eikä vahvoja rinnakkaissuhteita (ainakaan minulla). Yhteiset lapset säilyvät vaikka eroaisimmekin ja tarkoittaisi sitä, että minun pitäisi hankkia kesämökki vaimoni asuinpaikan lähettyviltä heitä nähdäkseni.
Taustalla kummittelee toivo siitä, että suhde voisi elpyä. Lasten poismuutto on erottaa meitä nyt, mutta eläkkeelle siirtyminen antaa mahdollisuuden muuttaa jälleen yhteen. Kasvaminen erilleen vaikeuttaa sen toteutumista, mutta ajatus ei ole kai täysin kuollut.
Roikun suhteessa mukana niin kauan kun sille ei ole selvää vaihtoehtoa. Sellaisen toisen naisen löytäminen, joka pystyisi korvaamaan vaimoni ja joka suostuisi suhteeseen kanssani, on vaikeaa. Eron jälkeen tilanne voisi olla toinen, mutta laastarisuhde on todennäköisempi vaihtoehto.
Naisnäkökulmaa: olen edelleen naimisissa exäni kanssa. Ei haettu eroa, koska sen hakemisestakin tuli kiistaa. Sitten asia unohtui.
En tiedä exäni suhteista enkä ole kiinnostunut vähääkään. Oletan että jos hän olisi menossa naimisiin hän hakisi eron. Niin toimisin itsekin.
Olen tässä seurustellut ja hyppinyt yhden yön suhteissakin. Yhtä seurustelukumppania avioliittoni häiritsi, koska hän katsoi että olen vielä henkisesti sitoutunut puolisooni. Seurustelu loppui mikä oli hänen valintansa. Harmi, mutta en ollut vielä puolessa vuodessa valmis sitoutumaan häneen niin että olisin eron hakenut hänen takiaan. Mustasukkaisuuttakaan en voi sietää.
Muita suhteita (kahta) liittoni ei ole häirinnyt jos se edes on tullut esiin.
En todellakaan näe enää mitään yhteistä tulevaisuutta exäni kanssa. Yksi yhteinen lapsi meillä on, mutta hän oli erotessamme jo lähes täysi-ikäinen ja on omaksunut ettei puhu minulle isästään jollei ole tarpeen. Nyt lapsemme odottaa esikoistaan. En tiedä hänen isästään siis mitään. Luultavasti ristiäisissä tai häissä tullaan tapaamaan. Se ei herätä mitään tunteita, ei toivoa ei pelkoa ei inhoa eikä iloa. Minulta on kysytty otanko jonkun avecin vain exäni takia, olen vastannut että en hänen takiaan tee tai jätä tekemättä mitään. Sellaista avecia ei näillä näkymin ole jonka suvulle esittelisin. Exäni aveceista tai nykyisistä puolisoista en ole kiinnostunut. Jos tavataan ja on ok ihminen, niin hyvä niin.
Aloittajan tapauksessa minusta tuntuu ettei mies jostain syystä halua osoittaa avioliittonsa menneen karille. Ehkä muut naisetkin ovat vain osoitus ettei häntä muka ole loukattu vaikka hän kokisikin tulleensa loukatuksi. Sormuksen pitäminen on minusta vähän erikoista, paitsi jollei ole kiinni liitossaan. Minä en sellaisen miehen kanssa suunnittelisi yhteistä tulevaisuutta. En myöskään itse käyttäisi sormusta enää, en missään tilanteessa. paitsi tietenkinjos eläisin avioliitossa jonkun kanssa, siis parisuhteessa.