En ole ennen suuttunut helposti, mutta tällä hetkellä elämässäni on ihminen, joka ajaa minut hermoraunioksi hyvinkin lyhyessä ajassa. En oikeasti tiedä olenko tulossa hulluksi vai olemmeko vain toisillemme niin epäsopivat. Kukaan muu ei saa sappeani kiehumaan niin pahasti kuin tämä herra.
Suutun nykyään hyvinkin pienistä asioista. Mies saattaa udella kaikenlaista turhanpäiväistä entisistä suhteistani ja useimmiten suuttuu, kun vastaan rehellisesti. Viime aikoina hänellä on ilmeisesti ollut jotain ongelmia ihonvärin suhteen, sillä hän tietää, että olen seurustellut sekä valko- että tummaihoisen kanssa. Hän yrittää monesti tiedustella kummasta ihonväristä tykkään enemmän, mutta en osaa sanoa, koska en oikeasti välitä. Suoraan sanottuna ei kiinnosta vittuakaan joku ihonväri, enemmän kiinnostaa ihminen itsessään.
Hän myös tiedustelee mitä ihmeellisimpiä pikkuasioita, joista en jaksaisi välittää. Viimeksi muun muassa siitä, että kuinka vanhan miehen kanssa voisin mahdollisesti seurustella. Vastasin rehellisesti, että en tiedä, en ole ajatellut koko asiaa. Tästähän se riita sitten lähti, koska hän ei ole koskaan tyytyväinen vastauksiini. Hänen mukaansa jokaisella ihmisellä on jonkinlainen raja sen suhteen. Sanoin, että en osaa sanoa mitään tarkkaa ikää, en nyt mitenkään merkittävästi nuoremman tai vanhemman kanssa. Hän jatkoi tivaamista jolloin oli pakko heittää jotain ja heitin 30. Nykyään hän jaksaa aina tarttua siihen kolmeenkymppiin, mikä vituttaa suunnattomasti, kun hän suunnilleen pakotti sanomaan jotain, että tivaaminen loppuisi.
Riidat on jatkuvasti samaa luokkaan. Mies kysyy mielestäni jotain vitun ärsyttäviä pikkukysymyksiä, mutta vastaan niihin aina rauhallisesti ja rehellisesti. Mies ei kumminkaan ikinä ole tyytyväinen vastauksiini, koska pitäisihän jokaisen tietää mikä on paras ihonväri, silmienväri, hiustenväri, ikäero, kansalaisuus ja mitä vielä. Itse en osaa näihin vastata, koska olen enemmänkin kiinnostunut siitä ihmisestä itsessään hitto sentään.
Miten saan säilytettyä järkeni? En halua suuttua, mutta toisaalta tuntuu, ettei toinen kuuntele yhtään vastauksiani ja pakottaa vastaamaan tarkasti.
Suutun nykyään hyvinkin pienistä asioista. Mies saattaa udella kaikenlaista turhanpäiväistä entisistä suhteistani ja useimmiten suuttuu, kun vastaan rehellisesti. Viime aikoina hänellä on ilmeisesti ollut jotain ongelmia ihonvärin suhteen, sillä hän tietää, että olen seurustellut sekä valko- että tummaihoisen kanssa. Hän yrittää monesti tiedustella kummasta ihonväristä tykkään enemmän, mutta en osaa sanoa, koska en oikeasti välitä. Suoraan sanottuna ei kiinnosta vittuakaan joku ihonväri, enemmän kiinnostaa ihminen itsessään.
Hän myös tiedustelee mitä ihmeellisimpiä pikkuasioita, joista en jaksaisi välittää. Viimeksi muun muassa siitä, että kuinka vanhan miehen kanssa voisin mahdollisesti seurustella. Vastasin rehellisesti, että en tiedä, en ole ajatellut koko asiaa. Tästähän se riita sitten lähti, koska hän ei ole koskaan tyytyväinen vastauksiini. Hänen mukaansa jokaisella ihmisellä on jonkinlainen raja sen suhteen. Sanoin, että en osaa sanoa mitään tarkkaa ikää, en nyt mitenkään merkittävästi nuoremman tai vanhemman kanssa. Hän jatkoi tivaamista jolloin oli pakko heittää jotain ja heitin 30. Nykyään hän jaksaa aina tarttua siihen kolmeenkymppiin, mikä vituttaa suunnattomasti, kun hän suunnilleen pakotti sanomaan jotain, että tivaaminen loppuisi.
Riidat on jatkuvasti samaa luokkaan. Mies kysyy mielestäni jotain vitun ärsyttäviä pikkukysymyksiä, mutta vastaan niihin aina rauhallisesti ja rehellisesti. Mies ei kumminkaan ikinä ole tyytyväinen vastauksiini, koska pitäisihän jokaisen tietää mikä on paras ihonväri, silmienväri, hiustenväri, ikäero, kansalaisuus ja mitä vielä. Itse en osaa näihin vastata, koska olen enemmänkin kiinnostunut siitä ihmisestä itsessään hitto sentään.
Miten saan säilytettyä järkeni? En halua suuttua, mutta toisaalta tuntuu, ettei toinen kuuntele yhtään vastauksiani ja pakottaa vastaamaan tarkasti.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miksi yleensä olette yhdessä? Eikö tuollainen kinastelu joka päivä ole melko uuvuttavaa? Varmaan sitä myös miehellesi.
Meillä oli vaimoni kanssa jokin aika sitten vähän vastaava tilanne. Hän kiukustui pienemmästäkin mitä hänelle sanoin. Itse en muista olleeni samanlainen "ruutitynnyri". Tilanne vähän tasoittui kun kerran tivasin häneltä, mitä hän suhteeltamme oikein halusi. Nyttemmin on ollut tasaisempaa, enkä saa häntä niin helposti enää kiukustumaan.
Jos riitely alkaa olla jokapäiväistä, eikä oikein mitään tunnu uskaltavan puhua ilman että toinen vetäisi siitä herneen nenäänsä, kannattaisi miettiä suhteen tulevaisuutta vakavasti!
"Jos riitely alkaa olla jokapäiväistä, eikä oikein mitään tunnu uskaltavan puhua ilman että toinen vetäisi siitä herneen nenäänsä, kannattaisi miettiä suhteen tulevaisuutta vakavasti!"
Olet oikeassa, vaikka ei se yksinäisyyskään ole herkkua.
Opettele jämäkkyyttä. Sano, että et jaksa tuollaista diipadaapaa ja that's it. Olet jo nähnyt, että vastaamalla et voi voittaa.
Älä vastaa enää mitään, kun ei kerran kelpaa! Sanot että pidät eniten vihreistä marsilaisista, joilla on seitsemän kieroa silmää ja vikisevä ääni sekä kuution mallinen kikuli. Jos vielä utelee niin sanot, että johan sä kerroit. Onko sillä miehellä noin heikko itsetunto?