Olen nuori alle 26-v. henkilö. Sain työn täksi kesäksi kaupungilta. Työn joka ei vastannut omaa työkokemustani, eikä omia "valmiuksia." Työ kesti suunnilleen 6 viikkoa. Jäin työn loppumisen jälkeen aivan puulla paljaille, ja minua ei työkkärissä edes koitettu ohjata mihinkään uuteen paikkaan. Kun kyselin työvoima"neuvojalta" että katsottaisko mahdollista uutta työtä, niin hän sanoi vain että "jatka samaan malliin työnhakua mitä tähän saakka." Eli kun pyysin apua, mulle sanottiin että "hae omin avuin."
Tästä minulle herää kysymyksiä siitä, miten kuvitellaan että nuoret saavat kunnon työsuhteita alleen, jos heitä ei edes opasteta työnhaussa ja oman elämän kehittämisessä eteenpäin riittävästi. Onhan se paljon myös nuoresta itsestään kiinni saako hän vakituisen työsuhteen vai ei, mutta kyllä nuorta henkilöä tulisi silti kannustaa enemmän ton työnhaun osalta. Jos nuorta ei kannusteta tai avusteta, hän voi alkaa ajatella niin että hänellä ei ole arvoa työntekijänä meidän yhteiskunnassamme.
Lopulta nuorta voi seurata täys syrjäytyminen opiskelusta ja työstä koska kukaan ei auta. Onko tämä sitten hyvä asia? Haluan mielipiteitänne tähän.
Tiedän myös että monia nuoria saattaa ahdistaa (myös itseäni on ahdistanut) työkkäriin meno ihan siksi, että siellä osa työntekijöistä on liian uteliaita tietämään nuoren elämästä ja liian hyökkäävä sävy puheessa voi "lamauttaa" monen nuoren kokonaan. Eihän kukaan vanhempikaan ihminen varmaankaan avaudu hieman henkilökohtaisemmista asioistaan tuntemattomille ihmisille joihin ei ole minkäänlaista luottamuspohjaa?
Joten miten eri ikäluokan ihmiset sitten voivat olettaa automaattisesti että nuori avautuisi henkilökohtaisemmista asioistaan työkkärissä tai MISSÄÄN noin vain?? Ilman minkäänlaista luottamusta siihen kerrotaanko nuoren työnhakijan asioita eteenpän kahvipöydän ääressä yleisesti vai juorutaanko niistä muuten vain hyvän vanhan ystävättären kanssa.. Ja miten sekään voi olla niin "itsestäänselvä" juttu että nuoret hallitsisivat parisuhde-asiansa kun osa yli 50 v. ihmisistäkin tunaroi ne mennen tullen? Osa kolmikymppisistäkin on ollut jo neljästi naimisissa ja kakarat on tehty kolmen eri miehen kanssa.. Että kyllä se on näin nuoren henkilön näkökulmasta peiliin katsomisen paikka itse jos kullakin. Ei se pelkästään nuoren vika ole, jos hän ei löydä sopivaa työalaa itselleen. Nuorta pitäisi tukea aivan samalla tavalla kuten myös vanhempia yli 50v. ikäihmisiä tietokoneen käytössä. Me nuoretkin olemme vain ihmisiä. Ja kaipaamme apua ja tukea. Jos meitä ei auteta meidän asioissamme, emme mekään aina auta vanhempia ihmisiä heidän "ongelmakohdissaan".
Tästä minulle herää kysymyksiä siitä, miten kuvitellaan että nuoret saavat kunnon työsuhteita alleen, jos heitä ei edes opasteta työnhaussa ja oman elämän kehittämisessä eteenpäin riittävästi. Onhan se paljon myös nuoresta itsestään kiinni saako hän vakituisen työsuhteen vai ei, mutta kyllä nuorta henkilöä tulisi silti kannustaa enemmän ton työnhaun osalta. Jos nuorta ei kannusteta tai avusteta, hän voi alkaa ajatella niin että hänellä ei ole arvoa työntekijänä meidän yhteiskunnassamme.
Lopulta nuorta voi seurata täys syrjäytyminen opiskelusta ja työstä koska kukaan ei auta. Onko tämä sitten hyvä asia? Haluan mielipiteitänne tähän.
Tiedän myös että monia nuoria saattaa ahdistaa (myös itseäni on ahdistanut) työkkäriin meno ihan siksi, että siellä osa työntekijöistä on liian uteliaita tietämään nuoren elämästä ja liian hyökkäävä sävy puheessa voi "lamauttaa" monen nuoren kokonaan. Eihän kukaan vanhempikaan ihminen varmaankaan avaudu hieman henkilökohtaisemmista asioistaan tuntemattomille ihmisille joihin ei ole minkäänlaista luottamuspohjaa?
Joten miten eri ikäluokan ihmiset sitten voivat olettaa automaattisesti että nuori avautuisi henkilökohtaisemmista asioistaan työkkärissä tai MISSÄÄN noin vain?? Ilman minkäänlaista luottamusta siihen kerrotaanko nuoren työnhakijan asioita eteenpän kahvipöydän ääressä yleisesti vai juorutaanko niistä muuten vain hyvän vanhan ystävättären kanssa.. Ja miten sekään voi olla niin "itsestäänselvä" juttu että nuoret hallitsisivat parisuhde-asiansa kun osa yli 50 v. ihmisistäkin tunaroi ne mennen tullen? Osa kolmikymppisistäkin on ollut jo neljästi naimisissa ja kakarat on tehty kolmen eri miehen kanssa.. Että kyllä se on näin nuoren henkilön näkökulmasta peiliin katsomisen paikka itse jos kullakin. Ei se pelkästään nuoren vika ole, jos hän ei löydä sopivaa työalaa itselleen. Nuorta pitäisi tukea aivan samalla tavalla kuten myös vanhempia yli 50v. ikäihmisiä tietokoneen käytössä. Me nuoretkin olemme vain ihmisiä. Ja kaipaamme apua ja tukea. Jos meitä ei auteta meidän asioissamme, emme mekään aina auta vanhempia ihmisiä heidän "ongelmakohdissaan".
Vastaukset 5
Vanhimmat
Anteeksi offaus,mutta nyt tulee tekstiä täydeltä laidalta aiheesta työelämä ja koulutus.
Olen tullut sellaiseen lopputulokseen,että tässä maassa ei kannata koulututtautua.Itselläni on kaksi ammattitutkintoa.Eka ammatti ei ollut minun juttuni,joten hain unelma alalleni opiskelemaan nuorisotyöntekijäksi ammattikorkeakouluun.Luulin,että siellä saa oikein kunnon koulutusta alalle.Ja pah.Jo heti ensimmäisen vuoden jälkeen sain huomata,että osa opettajista oli tosi epäpäteviä ja suurin osa kursseista oli sellaista diipadaapaa millä ei oikeassa työelämässä tee yhtään mitään! Siihen päälle koulun alasajo opetusministeriön toimesta.
Nyt harmittaa,että menin pohjoiseen opiskelemaan ja kulutin kolme ja puoli vuotta siellä,mutta en halunnut keskeyttää opiskeluja,koska olin päässyt opiskelemaan haluamaani alaa.Olisiko sitten vain kannattanut opiskella oppisopimuksella?
Mitä sitten työelämässä minulle on käynyt?Kaikki työsuhteeni ovat olleet 4kk mittaisia.Yksi oli hanke(tähän mennessä ainoa ns.loppuunasti mennyt työsuhde ilman ongelmia) ja kaksi muuta työsuhdetta päättyikin sitten koeajalla ja siitä olen edelleen katkera.
Kahdessa edellisessä työsuhteessa todellakin sain huomata sen mitä tarkoittaa a)huono perehdytys ja b)se kun puukotetaan oikein kunnolla selkään työyhteisön toimesta. Irtisanomisen syynä kummassakaan tapauksessa ei ole ollut motivaation puute ja ihmettelenkin,että eikö nykyajan työelämässä muka kelpaa työntekijä,jolla on motivaatiota työhön?Olisiko sitten ollut parempi,että olisin istunut kahvihuoneessa ryystämässä kahvia koko päivän ja vetänyt lonkkaa?
On se jännää,kun vaadit perehdytystä niin sitä ei anneta ja jos haluat kehittää työtäsi/työyhteisöä niin sitten sinua pidetään päälle päsmärinä ja kusipäänä.Huvittavinta tässä on se,että kun AMK:ssa oli näitä työharjoitteluja niin niistä paikoista missä harjoittelussa olin sain positiivista palautetta(ja tämä ei ole mikään vitsi tai ekonpönkitys yritys).
Olen tehnyt nuorisotyöalaa harrastuspohjalta seurakunnilla ohjaamalla 6-vuotta itse itsenäisesti erilaisia kerhoja.Papereista löytyy suosittelija ja kun hän kuuli irtisanomisestani hän oli aivan äimänä!(huom!ei työskennellyt samassa firmassa mistä minut irtisanottiin!)
En suoraan sanottuna tiedä,että kannattaako minun enää edes hakea omalta alaltani töitä?Saanko niitä edes?Meni edellisen irtisanomisen jälkeen niin maku koko oman alan työnhakuun ettei ikinä.Opiskelu ei innosta,koska minulla ei yksinkertaisesti ole hajuakaan mitä kannattaisi opiskella ja kun on jo pohjalla yksi huono koulutuskokemus niin innostus opiskelemiseen on nolla.
Onneksi sain kolme kuukautta työttömänä oltuani paikan lehdenjakajana ja tällä hetkellä työsopimus on toistaiseksi voimassaoleva.Joo ei tää homma mitään helmeä oo,mutta saanpahan rahaa vuokraan.
Eli pointtini kirjoituksessani on se,että uudistakaa koko koulutusjärjestelmä siten,että kysykää vaikka työnantajilta millä kursseilla opiskelija pärjää työelämässä ja mistä oikeasti on hyötyä!Jos meille on tulossa tulevaisuudessa työvoimapula niin eikö nyt kannattaisi satsata teoriaopetuksen sijasta esim. oppisopimuskoulutukseen?Siinä saisi sitä oikeaa oppia työelämästä ja oppisi sitä ammattiakin paljon paremmin,kun istumalla oppitunnilla tuijottamassa jotain powerpoint luentoa.
Offtopic: Kuinka kauan meinasit olla nuori, 33v asti?
T. 27v mies, ei "nuorimies"
Suurin mätä pesii yliopisto- ja koulutusjärjestelmässä. Kummalliset ituhippi/vihervammaiset aatteet ovat mädättäneet koko yhteiskuntarakenteen.
Koko koulutusjärjestelmä vaihtoon ja lisää kiinnostavia oppisopimuspaikkoja! Kiitos. Niin ja mahdollisimman paljon eri ikäluokan ja sukupuolen edustajia esim. rakennusalalle tai logistiikan puolelle. Ja vähemmän vaihtuvuutta ja vakituiset työsuhteet kaikille..määräaikaiset tai työsuhteet ja sijaisuudet lailla kieltoon. Niillä ei tee erkkikään mitään..ja jotain tolkkua myös noihin äitiys/isyyslomiin..liian pitkiä tahtovat olla, sillä aikaa kun osa porukasta lomailee äitiys tai isyyslomalla, niin osa paiskii hommia sitäkin suuremmalla tahdilla pitämättä kuin ansiosidonnaiset ja nekin on lyhyitä jaksoja yleensä..työelämään ihan eri pelisäännöt noin yleisesti ottaen niin homma vois pelata...
Moi! kyllä ne työpaikat täytyy ihan itse katsoa ja järkeillä riittääkö rahkeet ko.työhön. Turha odottaa, että sieltä työkkäristä se työ katsotaan valmiiksi. Olen viisikymppinen ja menin 43-vuotiaana ekan kerran naimisiin ja äp.. lapsia ei ole ja onneksi ei ole tullutkaan sillä suoraan sanoen VITUTTAA tää nykyajan "nuoriso", 20-30 vuotiaita sössöttäviä saamattomia apinoita. Muista kumi-ukko!