Jokin kuukausi sitten se viimeinen kerta tapahtui. Monenlaiset tunteet syyllisyydestä inhon tunteeseen olivat voimakkaita. Akuutissa vaiheessa olin yhteydessä puhelimitse kriisikeskukseen ja pidin sitä parhaana vaihtoehtona. Mietin mahdollisuutta mennä kunnalliseen terapiaan tai saada lähetettä yksityisterapiaan, mutta jollain muotoa tunnen vastenmielisyyttä sitä vaihtoehtoa ajatellessa. Huono terapeutti tai psykiatri voi saada enempi tuhoa aikaan kuin se, että yritän pähkäillä asiat omassa päässä.
Ongelmana on vain se, että en ole saanut tilaisuutta hoitaa mieltäni ja ajatella asioita rauhassa. Jatkuvat soitot ex:ltä ym. selvitettävät asiat, varsinaisen asian ulkopuolelta, ovat saaneet hermoni niin kireäksi, että äksyilen läheisille, joilla ei ole asiaan osaa eikä arpaa. Muutama läheinen on jo katkaissut välit minuun.
Omahoitooni kuului mm. se, että kuuntelen myös tätä ex:ää ja hänen näkemyksensä tapahtuneista, koska tiedän kuinka yksin hän on, vaikka sain ohjeita, että ei mitään yhteyttä tähän ex;n. Erään tuttavan mukaan olen antanut koko ajan porkkanaa tälle, niin kuin ehkä voi käsittääkin asian olevan ja kai sitten onkin.
En vain millään voi käsittää sitä, että kaikissa näissä väkivaltatilanteissa voi toteuttaa tiettyä ehdottomuutta asioiden käsittelyn suhteen. Että elämä on niin mustavalkoinen, että joko tai. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole palata yhteen, vaan pysyä ystävänä kaikesta huolimatta, mutta olisiko sitten kaikista parhainta ja viisainta eteenpäin menemisen vuoksi lyödä pellit täysin kiinni. Elämäänhän on valmiita käsikirjoituksia, mutta ne ei kokemuksestani toteudu ja ehkä pienellä riskillä poikkeankin niistä "mielelläni".
Ongelmana on vain se, että en ole saanut tilaisuutta hoitaa mieltäni ja ajatella asioita rauhassa. Jatkuvat soitot ex:ltä ym. selvitettävät asiat, varsinaisen asian ulkopuolelta, ovat saaneet hermoni niin kireäksi, että äksyilen läheisille, joilla ei ole asiaan osaa eikä arpaa. Muutama läheinen on jo katkaissut välit minuun.
Omahoitooni kuului mm. se, että kuuntelen myös tätä ex:ää ja hänen näkemyksensä tapahtuneista, koska tiedän kuinka yksin hän on, vaikka sain ohjeita, että ei mitään yhteyttä tähän ex;n. Erään tuttavan mukaan olen antanut koko ajan porkkanaa tälle, niin kuin ehkä voi käsittääkin asian olevan ja kai sitten onkin.
En vain millään voi käsittää sitä, että kaikissa näissä väkivaltatilanteissa voi toteuttaa tiettyä ehdottomuutta asioiden käsittelyn suhteen. Että elämä on niin mustavalkoinen, että joko tai. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole palata yhteen, vaan pysyä ystävänä kaikesta huolimatta, mutta olisiko sitten kaikista parhainta ja viisainta eteenpäin menemisen vuoksi lyödä pellit täysin kiinni. Elämäänhän on valmiita käsikirjoituksia, mutta ne ei kokemuksestani toteudu ja ehkä pienellä riskillä poikkeankin niistä "mielelläni".
Vastaukset 9
Vanhimmat
Autuaita ne, joiden pahat teot on annettu anteeksi ja joiden synnit on pyyhitty pois. Room. 4: 7
Entäpä jos lähtisit lomalle jonnekin?
Ota vaikka lainaa!
Sinun pitäisi päästä nyt eroon noista ympyröistä ja saada uusia tuulia ja ajatuksia ym.
Lasket vaan vapaalle.
Elä missään nimessä kerro exällesi mitään, antaa sen olla.
Miksi muuten pidät yhteyttä/ annat hänen ottaa yhteyttä?
Siitä vain lomalle nyt!
Ja uusi alku!
Ympäristön vaihdosta on kokeiltu, mutta sielläkin minä kiltisti vastaan puhelimeen. Tosin kun väsyn, osaan olla vastaamattakin. Näin vaan olen aina hoitanut loppuneet suhteet, että ollaan ystäviä ja pikku hiljaa sekin laantuu ja kaikki on jäänyt siististi taka-alalle. Tämä ei vaan nyt tunnu menevän niin, eikä käytännössä voikaan mennä, koska edessä on vaikein asia eli oikeusistunto.
Olet aivan oikeassa että pitäessäsi yhteyttä xääsi sinä hyvin tietoisesti ja harkiten kannat päälläsi orjantappuramattoa.
Kenties saat siitä jotain outoa tyydytystä. Kenties sinä pelkäät päästää pahoinpitelijää irti otteestasi. Kenties sinä alitajuntaisesti haluat tulla taas uudelleen pahoipideltäväksi.
Olisikohan muuttaa ajatusten kulkua paljon terveempään suuntaan. Voisitko tai osaisitko ajatella että tuo Luojalta lahjaksi saamasi aika jonka sinä harkiten käytät tuhoavasti raahatessasi pahoinpitelijää ajatusmaailmassasi, on hirveän väärää Luojan lahjan tuhlausta? Jokainen sekuntti jonka sinä noin heität sioille on ikuisesti mennyttä, Sitä aikaa ei koskaan enää saa takaisin.
Mitenkä olisi jos todella panostaisit oppiaksesi jotain aivan uutta? Vaikka uuden kielen jo muutaman osaamiesi lisäksi, tai opi musiikista tai taiteesta tai luonnosta tai mistä tahaansa! Käytä aikasi ja ajatuksesi luovaan , kauniiseen ja kehittävään tuon loan sijasta!
Maailma on täynnä kauneutta ja kiinnostavaa, ylennä itsesi tuonne tasolle.
Olet jo tarpeeksi kahlannut katujen viemäreissä.
Tosin on paljon paljon helpompaa moyriä siinä vanhassa tutussa saastassa, vaatii hiukan vaivaa kohota sieltä ylos, mutta se on TODELLA sen vaivan arvoista!
"Kenties saat siitä jotain outoa tyydytystä. Kenties sinä pelkäät päästää pahoinpitelijää irti otteestasi. Kenties sinä alitajuntaisesti haluat tulla taas uudelleen pahoipideltäväksi"
Epäilen tuota tyydytyksen tunnetta, koska olen vuosikymmeniä sitten pystynyt tekemään hyvin ratkaisevan liikkeen vastaavassa tilanteessa (tähän väliin siis mahtuu jokunen ihan normaalisti päättynyt suhde). Haluaisinko tulla vuosikymmenien päästä uudelleen pahoinpideltäväksi ja jatkaa ja jatkaa sitä, koska parempaakin on koettu.
Tiedän tuon kauneuden tajun, miten elämässä kauneimmat asiat ja kokemukset eivät todellakaan maksa mitään. Tiedän mitä on oikea rakkaus, kaikki äidit tietävät sen.
Ehkä tämä herkkyys ja kyky/taakka olla toisen pään sisällä tekee tepposiaan ja ehkä minä sitten itse lopulta istun syytettyjen penkillä...
Voi AP! Ymmärrirsiko lainkaan mitä yritin sanoa?
Miksi sinä niin kovasti yrität tehdä itsestäsi marttyyria?
("Ehkä tämä herkkyys ja kyky/taakka olla toisen pään sisällä tekee tepposiaan ja ehkä minä sitten itse lopulta istun syytettyjen penkillä... ") Tuo on hirveän halpamaista!
Jos todella haluat uhrautua jonkun hyväksi niin päätä pääsi sisällä että se on lapsesi. Tuo jo yksistään velvoittaa sinua unohtamaan kaikki pahoinpitelijämiehet.
Uhrautua pahoinpitelijän hyväksi on todella kieroutunutta. Edes pitää pahoinpitelijää muistipankissa on todellista aivojen väärinkäyttoä sekä sinua että lastasi/lapsiasi kohtaan.
Käytä, hyvä ihminen , tuo energia lastesi kouluttamiseen, eteenpäin viemiseen ja itsesi kehittämiseen. EI "minä poloinen kun niin yritän ja yritän" ja haaskaat aivojasi ja energiaasi.
Lapset olen kasvattanut yksin tässä "välivaiheessa" ja ihan kiitettävästi. Olen vaan tyhjyyden tunteessa ajautunut lasten lähdettyä tähän suhteeseen. Lapset ovat olleet kaikki kaikessa. Tarkoitan juuri sitä miten vilpitöntä se rakkaus lapsia kohtaan on. Ehkä on joku pirun hoivavietti, joka sietää ja kestää mitä vain.
Kukaan ei todellakaan "ajaudu" mihinkään. Vain kuollet lehdet jotka putoavat puusta ajautuva maahan.
Ihmisille on Luoja suuressa viisudessaan antanut järjen jolla tehvän valintoja. Siis valinnan vapauden.
Tuota vapautta voi demokraattisessa yhteiskunnassa käyttää täysin oman tahdon ja halun mukaan.
Voi valita täysin sikamaisen ja pahoinpitelijäkumppanin (joka on mahtavan fantastinen - silloin kun ei hakkaa). Tuo valinta on tvsin jokaisen hallussa, sitv ei voi kukaan otta sinulta pois.
Riippuu aivan itsestä kuinka tuota mahtavaa Luojan lahjaa käyttää, valitseeko hyvyyden, kauneuden, rakentavan, eteenpäivievän ja -kehittävän vai valitseeko pahan, ilkeyden, ruman, saastan ja loan.
Tuon valinnan EI pitäisi olla kovin vaikean.
Niin hirveäähän väkivalta on ja todeta se, että se ihminen joka silittää toisella ja lyö toisella kädella on "turvasi loppuelämäsi". Jollain tapaahan se on sitä, että on tyytymätön kumppaniinsa ja tuo sen väkivaltana esille.
Olen myös aina uskonut, että meillä ihmisillä on "työkalut" käyttää elämänsä miten haluaa, mutta kun siihen sekaantuu yhteiset kokemukset ja elämä, yhtä äkkiä ei olekaan kysymys vain omista selviytymiskeinoista.