Olen jo 31 enkä ole päässyt vieläkään itsetunto-ongelmastani eroon. Sain olemattoman surkean kasvatuksen ja siitä seurauksena olemattoman itsetunnon. Koen itseni usein erittäin rumaksi ja vastenmieliseksi ja ajattelen, että naiset oksentaisivat, jos joutuisivat koskettamaan minua. Saan kuitenkin jonkin verran katseita naisilta, joten järjellä ajateltuna olen varmaan ihan kivannäköinen.
Ajattelen, ettei minussa ole mitään, miksi kanssani kannattaisi seurustella. Tämä on jo enemmänkin totuuspohjainen juttu, koska minulla ei ole rahaa, töitä, älyä, hauskuutta, kavereita, tyyliä tai mitään muutakaan. Niitä on myös todella vaikea lähteä hankkimaan, kun pelkään ihmisten arvostelua. Miten voin aloittaa vaikka uuden harrastuksen, jossa on ihmisiä, jos ajattelen, että he kaikki vihaavat minua? Lisäksi vaan myötäilen kaikkia, koska en uskalla sanoa omaa mielipidettäni missän tilanteessa. En saa ihmissuhteista yhtään mitään irti huonon itsetuntoni takia, siksi en niitä enää juuri harrasta.
En haluaisi mitään muuta niin paljon kuin olla normaali ihminen rakastavassa parisuhteessa. Tuntuu, että se on minulle kuitenkin täysi mahdottomuus ja hyvin suurella todennäköisyydellä kuolen yksin, kokematta rakkautta ja syvää ystävyyttä koskaan.
Usein tekee mieli vain kuolla. Kunpa vain olisin syntynyt tavalliseen perheeseen.
Ajattelen, ettei minussa ole mitään, miksi kanssani kannattaisi seurustella. Tämä on jo enemmänkin totuuspohjainen juttu, koska minulla ei ole rahaa, töitä, älyä, hauskuutta, kavereita, tyyliä tai mitään muutakaan. Niitä on myös todella vaikea lähteä hankkimaan, kun pelkään ihmisten arvostelua. Miten voin aloittaa vaikka uuden harrastuksen, jossa on ihmisiä, jos ajattelen, että he kaikki vihaavat minua? Lisäksi vaan myötäilen kaikkia, koska en uskalla sanoa omaa mielipidettäni missän tilanteessa. En saa ihmissuhteista yhtään mitään irti huonon itsetuntoni takia, siksi en niitä enää juuri harrasta.
En haluaisi mitään muuta niin paljon kuin olla normaali ihminen rakastavassa parisuhteessa. Tuntuu, että se on minulle kuitenkin täysi mahdottomuus ja hyvin suurella todennäköisyydellä kuolen yksin, kokematta rakkautta ja syvää ystävyyttä koskaan.
Usein tekee mieli vain kuolla. Kunpa vain olisin syntynyt tavalliseen perheeseen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Se on aina niin yksilöllistä. Tietenkin jos tiedostaa asioita, jotka sitä itsetuntoa painavat, niin voi lähestyä sitä virheitään korjaavalta kannalta. Itse on ole ikinä oikein osannut olla voimavaralähtöinen vaan aina puutteista ponnistava...
Eli jos miettisi ne kohdat joille voi tehdä jotain ja lähtisi tekemään töitä niiden eteen.
Tai niin minä itse päätin tehdä kaksvitosen kriisissäni. Ja tulokset alkaa olemaan jo ihan kohtalaisia.
Se että naama on kuin apinalla, ei näytä monia muitakaan estäneen, joten miksi sinua.
Vaikka lapsuutesi ollut kamala, niin se ei tarkoita sitä, ettetkö nyt aikuisena voi ottaa vastuuta omasta elämästäsi. Todennäköisesti omat vanhempasikin ovat saaneet aikanaan samanlaisen kasvatuksen, jolloin he itsekin pitävät itseään arvottomina. Tällaisen kierteen katkaiseminen voi olla vaikeaa ja se tarkoittaa sitä, että pitäisi tehdä hirmuisesti töitä, jotta oppii arvostamaan itseään.
Yleensä jos ei rakasta ja arvosta itseään, niin ei se parisuhdekaan onnistu, kun ei osaa ottaa sitä rakkautta vastaan, kun ei koe olevansa sen arvoinen. Jos et rakasta itseäsi, niin miten kukaan muukaan rakastaisi?
Siinä teet ison virheen, että kuvittelet muiden ihmisten vihaavan sinua. Viha on erittäin kuluttava tunne ja normaali-ihminen harvoin vihaa ihmisiä, vaan lähinnä suhtautuu suurimpaan osaan välinpitämättömästi, joihinkin negatiivisesti (esim. huono pomo), joihinkin positiivisesti (esim. kivoja työkavereita) ja joitakin jopa rakastaa (esim. omat vanhemmat). Jossakin harrastuksessa harvoin edes katselee muita ihmisiä, vaan keskittyy siihen omaan tekemiseensä (liikunta, kielten opiskelu jne).
Vaikuttaa siltä, että sinulla on monta ongelmaa (työttömyys, rahattomuus, kaverittomuus), mutta mikään niistä ei tarvitse olla pysyvä olotila. Olisiko ennemminkin niin, että et uskalla edes yrittää, koska pelkäät epäonnistuvasi? Vai pelkäätkö onnistuvasi niin, että elämäsi muuttuisi? Mitä menettäisit, jos hankkisit harrastuksen, kävisit ihmisten ilmoilla, moikkaisit naapuriasi jne?
Kaiken ei tarvitse maksaa. Jos haluat komeamman kropan, tee kotona punnerruksia ja vatsalihaksia ja käy vaikka juoksemassa. Ei maksa mitään. Hymyilykin on ilmaista. Näitä asioita ei kuulu tehdä muiden takia, vaan ihan itsesi vuoksi.
Jos olet käpertyneenä omaan itseesi, niin työn saaminen voi olla vaikeaa, jos ulkopuolinenkin näkee, että olet ahdistunut, et katso silmiin ja kaikin tavoin näkee, että kärsit tilanteesta suunnattomasti työhaastattelussa.
Rakkautta voi olla erilaista eikä kenekään pitäisi jäädä siitä osattomaksi. Voi olla romanttista rakkautta, lähimmäisenrakkautta, rakkautta vanhempia tai lapsia kohtaan jne. Ihan ensimmäiseksi kannattaisi askel askeleelta rakastaa itseään. Ei ole ehkä helppoa, mutta sen arvoista.
Sinuna menisin hoitoon. Ota apu vastaan ja voi paremmin. Ratkaisu on omissa käsissäsi.
Terapiaankaan ihan noin vain mennä, paitsi tietenkin jos on varaa maksaa itse koko lysti. Kelan tukemaan terapiaan päästäkseen on osattava markkinoida itseään kuin työhaastattelussa; "miksi juuri minun tulisi saada terapiaa".
Oikeasti apua tarvitseva jää siten usein täysin ilman hoitoa, kun itsevarmempi ja sosiaalisesti kyvykkäämpi ihminen kävelee ylitse tässäkin asiassa.
Mene terkkariin ja kerro siellä, nää kaikki huor.ajuttusi, mitä kirjoittelet täällä, niin eiköhän hoitoa järjesty.
Petyitkö, kun kukaan ei ollut vielä kirjoitellut húorajuttuja tähän ketjuun, että itse jouduit sen aloittamaan?
Aloita vaikka menemällä víttuun internetistä, kun ilmeisesti potentiaalisia huoríttelijoita alkaa näkeä jokaisessa kanssaihmisessä.
Nuo rahan, älyn, töiden, hauskuuden ja kavereiden puutteetkin ilmeisesti juontuvat samaan itsetuntovammaan. Ei tuollaista tekstiä synnynnäinen imbesilli pystyisi kirjoittamaan.
Koskaan ei ole liian myöhäistä alkaa tykkäämään itsestään vähän enemmän. Kyllä niitä positiivisia puolia löytyy, kun etsii.
"ei ole rahaa, töitä, älyä, hauskuutta, kavereita, tyyliä"
Näitä kaikkia voi kehittää ja saada lisää. Tai älyä ehkä ei, mutta sitä mitä on, voi käyttää enemmän hyödykseen. Mieti asiaa, ja ota rohkeasti pieniä askelia sellasiin suuntiin, mitkä luulet kehittävän noita asioita. Jos ei ole vaikka hauska (omasta mielestään), voi kertoa lukemiaan tai kuulemiaan hauskoja juttuja.
Suomessa ihmiset eivät toisiaan paljon kehu, joten ei kannata odottaa sitä vesi kielellä. Tuskin ne sinua vihaavatkaan. Ihmisten seura on se mitä kannattaa kyllä etsiä.
Ryhdy narsistiksi.