Olen joutunut enemmän ja vähemmän kaltoinkohdelluksi jo varhaisista vauva ajoista lähtien. Äitini on ollut päämasinoija ja isäni perässä vedettävä myötäilijä. Muutin jo nuorena kotoa pois ja vasta aikuisiällä perheellisenä ihmisenä olen pystynyt asioista puhumaan. Kiitos pätevän terapeutin jota tapasin lähes kaksi vuotta. Tällä hetkellä en ole vanhempieni kanssa tekemisissä.
Isäni suku on laaja ja osan kanssa olen tekemisissä. Etenkin muutama ihminen on minulle läheinen joille olen kaiken kertonut ja he ovatkin olleet minulle tukena. He ovat myös kertoneet etteivät hyväksy vanhempieni tekoja. Olenko kohtuuton jos toivon, että he toisivat tämän julki myös vanhemmilleni? Vanhempani hyvin vähän ovat suvun kanssa tekemisissä , mutta jonkin verran kuitenkin.
Tuntuu itsestä tärkeältä, että ympäristökin selvästi ilmaisee ettei hyväksy kaltoinkohteluani ja vaativat vanhempiani vastaamaan teoistaan. Tähän mennessä asioista on vaan vaiettu ja/tai painettu villaisella. Tuntuu ettei kukaan halua puuttua. Minusta taas olisi ensi arvoisen tärkeää tuomita väärintekijä. Kaikki kuitenkin tietävät esimerkiksi, että äiti on kaikin tavoin koittanut hankaloittaa minun ja perheeni elämää menemällä aivan äärimmäisyyksiin saakka.
Mikä on minun osaltani kohtuullista odottaa suvulta?
Isäni suku on laaja ja osan kanssa olen tekemisissä. Etenkin muutama ihminen on minulle läheinen joille olen kaiken kertonut ja he ovatkin olleet minulle tukena. He ovat myös kertoneet etteivät hyväksy vanhempieni tekoja. Olenko kohtuuton jos toivon, että he toisivat tämän julki myös vanhemmilleni? Vanhempani hyvin vähän ovat suvun kanssa tekemisissä , mutta jonkin verran kuitenkin.
Tuntuu itsestä tärkeältä, että ympäristökin selvästi ilmaisee ettei hyväksy kaltoinkohteluani ja vaativat vanhempiani vastaamaan teoistaan. Tähän mennessä asioista on vaan vaiettu ja/tai painettu villaisella. Tuntuu ettei kukaan halua puuttua. Minusta taas olisi ensi arvoisen tärkeää tuomita väärintekijä. Kaikki kuitenkin tietävät esimerkiksi, että äiti on kaikin tavoin koittanut hankaloittaa minun ja perheeni elämää menemällä aivan äärimmäisyyksiin saakka.
Mikä on minun osaltani kohtuullista odottaa suvulta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Älä odota mitään ja sitten kun vanhemapsi rupeavat tarvitsemaan apua niin naureskelet vaan ja sanot että on tultava omineen toimeen ja minulta on turha osottaa mitää apua kun olette kaltoin kohdelleet lapsena ja vielä sanot että kosto on suloista ja laitappa parikertaa lyäden pesäpallomailalla äitäsi takisin niin helpottaa.
Hienoa että olet löytänyt hyvän terapeutin jonka tukemana pystyy selvittelemään kokemuksiaan ja miistä kumpuavia tunyeita siten, etteivät hallitse arkea painamalla jokapäivä liikaa mieltä.
Kun on joku pahasti rikkonut itseä vastaan, niin se aiheuttaa katkeruutta jos kokee ettei saa millään tasolla oikeutta.
Katkeruudesta sanotaan että se surematonta surua. Viisas terapeutti ymmärtää tämän.