Itse tiedän mikä on liikaa urheilua, ja niin tietää monet muutkin. Siitä seuraa vain ylikunto, kun ylirasittuu. Ei ole mitään hyötyä liian kovasta liikunnasta, koska ihmisen fysiikkka ei pysty käsittelemään mahdottomuuksia. Raja tulee vastaan. On jo riittävä että 3 x viikossa juoksee 3-4km lenkin. ja 1x viikossa lihaskunto harjoitukset.
Näitä liikkujia on sitten niin paljon, jotka eivät tee muuta kun urheilee. Siksi ne sydän pysähdykset, rytmihäiriöt ja väsymys tulee, kun ei kerkiä palautumaan. Ihminen kun on peruskunnolta hyvä, ja on hyvä kestävyys se riittää. Siihen ei tarvitse 100km juoksua viikkoon, tai pyöräilyä. Sopivasti on hyvä, Paras!
Liikunnasta monelle on tullut pakkomielle, ja sinänsä ok, mutta harjoittelun ei tule olla liian pakkomielteistä, jos ei edes kroppa pysy tahdissa.
Moni urheilija tietää, mikä tilanne on päällä kun liikaa rehkii!
Näitä liikkujia on sitten niin paljon, jotka eivät tee muuta kun urheilee. Siksi ne sydän pysähdykset, rytmihäiriöt ja väsymys tulee, kun ei kerkiä palautumaan. Ihminen kun on peruskunnolta hyvä, ja on hyvä kestävyys se riittää. Siihen ei tarvitse 100km juoksua viikkoon, tai pyöräilyä. Sopivasti on hyvä, Paras!
Liikunnasta monelle on tullut pakkomielle, ja sinänsä ok, mutta harjoittelun ei tule olla liian pakkomielteistä, jos ei edes kroppa pysy tahdissa.
Moni urheilija tietää, mikä tilanne on päällä kun liikaa rehkii!
Vastaukset 32
Vanhimmat
Toisaalta jos on hyvässä kunnossa, voi kuntoilla suht. paljon ilman fyysisiä ongelmia. Lähtötaso ratkaisee.
Totta, mitä parempi fysiikka sitä enemmän kroppa kestää, mutta ei kuitenkaan mopolla mahottomia. Palkkatöissä käyvän on miltei mahdoton saada tarpeelinen määrä lepoa, jotta pystyisi aivan huikeimpiin suorituksiin. Liian moni tappaa liikunnan riemun vain koska yrittää todistella olevansa kovempi kuin onkaan. Ja nykyään vieläpä nämä aikuisiässä heränneet, jotka pyrkivät muutamassa vuodessa saamaan itsensä teräsmieheksi. Kehonrakennuksessa voi saada roinaamalla oikotien väliaikaiseen onneen, mutta ei juoksemisessa.
Mitä tulee näihin joilla paikat hajoaa tai pumppu pettää, niin hyvin monessa tapauksessa tulee ilmi aloittajan mainitsemat syyt.. Hullu saa olla muttei pöljä..
Kateellisten panettelua. Viikossa 80km eikä yhtään väkisin.
Liika on todellakin liikaa. Liikkunasta menee ilo jos siitä tulee pakkomielteistä ja saattaa mennä elämästäkin.
Itse harrastan raskasta liikuntaa kolme kertaa viikossa venyttelyt työmatkapyöräily. Puoliso taas treenaa triathloniin viisi kertaa viikkossa pitkiä lenkkejä ja/tai pitkiä uinteja työmatkapyöräilee ja siihen päälle kerran pari viikossa 20 lisäkilometriä. Töiltä ja triathlonit jäävän ajan hän roikkuu netissä eri triathlon tai sen osalajien keskustelupalstoilla, tehden nettiostoksia lajejaan varten tai lukee alan lehtiä. Hän ei puhu enää mistään muusta kuin triathlonista ja hän lähes tulkoon halveksuu ihmisiä, jotka eivät harrasta triathlonia tai marathonia tai saavat häntä huonompia aikoja.
Pidän liikuunasta ja haluan liikkua ja suosittelen sitä kaikille, mutta fanaattisuus tekee siitä raskasta ainakin läheisille. Mikä saa aikuisen ihmisen, kuntoliikkujan, niin kiihkomieliseksi, että urheilu on hänelle kaikki kaikessa?
Se on kivaa ja koukuttavaa kun kunto nousee, ei siinä sen kummempaa. Eiköhän se tasaannu alkuinnostuksen jälkeen.
3-4 kilsaa 3 kertaa viikossa on todella vähän, eikä riittäisi itselläni edes kunnon ylläpitoon. Ylläpitoon riittää joka päivä jotain kevyttä, esim. reipasta kävelyä, tai muutaman kerran viikossa lenkkeilyä yli 30 min. Kehittyäkseen tarvitsee sitten vähän enemmän.
Tätä on jatkunut jo pari vuotta. Toivottavasti alkuinnostus menee ohi ennen kuin meidän avioliitto.
Liiku saa ja pitääkin, mutta kohtuus kaikessa.
Riippuu miten juokset tuon 3-4 kilsaa ja lasketko alle 5min vauhteja mukaan.
Esim. 6x300 rennon kovia vetoja on tehokasta harjoittelua ja nostaa yleistä juoksukuntoa paremmin kuin maratonkyntäminen. Ja se on alle 2km setti.
Kyntämisestä puheen ollen, onko muilla seksihalut jääneet lenkkipolulle?
Ei seksihalut ole jääneet lenkkipolulle, mutta nykyään ne kohdistuu niihin nuoriin ja tiukkapeppuisiin misuihin, joita on juoksukisoissa.
Kotona ei sitten kiinnosta kyntäminen.
Siinä olet ihan oikeassa, että sopivasti on parempi kuin liikaa. Se liikaa riippuukin sitten ihan kuntoilijasta.
"On jo riittävä että 3 x viikossa juoksee 3-4km lenkin."
Njaa. Aloittelijalle tuo on ihan hyvä lähtökohta. Kuntokin kasvaa jonkin aikaa. Pidempään kuntoilleelle tuo onkin sitten liian vähän, ainakin jos tarkoituksena on kasvattaa kuntoa tai varsinkin jos haluaa kehittyä juoksijana.
Ei 3km lenkkejä juoksemalla kehity juoksemaan pitkiä matkoja, eikä sillä paljon kuntoa kasvateta, jos ei sitten kasvata jatkuvasti vauhtia. Silloinkin kehittyy lähinnä vauhtikestävyys, ei peruskunto.
Pitäisin peruskuntoilijalle parempana ohjeena sitä perinteistä "3 kertaa viikossa, vähintään 30 kerrallaan". Jos taas haluaa oppia juoksemaan pitkiä matkoja, niin joutuu kyllä varaamaan enemmän aikaa. Väkisin ei tietenkään kannata harrastaa. Minusta on ainakin tosi mukava vaikkapa sunnuntaina lähteä pitkälle lenkille. Ei se mitään pakkomielteistä väkisin vääntämistä ole.
Lihaskuntoon pätee ihan samat asiat. 1/viikko riittää ehkä ylläpitämään tietyn lihaskuntotason, mutta eipä sillä paljon kehitytä, ainakin jos treenaa koko kroppaa eikä vaan jotain lihasryhmää.
Mä juoksen 2-3 kertaa viikossa ja salilla käyn 2-3 kertaa viikossa. Esim. jos juoksen kaksi kertaa sillä viikolla, niin salia sitten kolme kertaa. Seuraavalla viikolla toisin päin. Lepoa jää 2 päivää. Tosin "lepopäivinä" treenaan kotona kevyesti hulavanteella tai kahvakuulalla. Koiria lenkkeilytän kävellen joka päivä. Ei ole ylikuntoa vielä näkynyt, mutta toivottavasti osaan sitten levätä jos oireita alkaa tulemaan.
Ihan oikeasti surettaa ne suht pienet lapset, jotka elää kodissa, jossa aikuiset fanaattisia urheilunharrastajia.
Lapsille ei aikaa, eikä läsnäoloa, ruokaa ei laita kukaan, sitten syödään mitä kaapista löydetään ja aikuiset koko ajan kotoa pois, eri harrastuksien parissa.
Tiedän, että pahempaakin on, mutta surettaa silti :/
Kyllä asiat pitäisi pystyä laittamaan tärkeysjärjestykseen, mutta kun on sairastunut tautiin nimeltä liikunta-addiktio, niin sitten ei riitä enää mikään.
Paitsi kun terveys menee.
Ja se aika kun kotona ollaan, niin hirveetä viulunkielen pingotusta, kun on niin kireä ja riitaisa tunnelma.
Ei puhettakaan mistään liikunnan ilon tuomasta hyvästä mielestä ja rennosta olosta.
Liika harrastaminen ja suorittaminen tekee ihmisestä pipo kiree tyypin.
Enemmän surettaa lapset, jotka elävät perheessä jossa terveyttä ei vaalita. Ei kuntoilla, mässätään herkuilla joka päivä, kaikki ylipainoisia jne.
Addiktiot ovat tietysti pahasta, mutta sopiva määrä liikuntaa ennemminkin auttaa vähentämään stressiä ja pingotusta, eikä lisää sitä. Kiukkuisempia ne itsensä paisumaan päästäneet usein on.
Samaa mieltä! Tekee pahaa kun katsoo pulleita lapsia. Pieni kävely pistää jo puuskuttamaan, sääliksi käy. Karki ja pullat pois ja juoksemaan, siinä on avaimet terveeseen ja hyvään elämään.
Ei sitä terveyttä vaalita myöskään sillä, että lapset syö eineksiä, leipää ym. höttöä, kun ketään ei kiinnosta, eikä ehdi ruuanlaittoa kun kiire kuntoilemaan.
Liika on liikaa, vaikka sitä miten päin selittäisi
No tuo 3-4 kilsan lenkki ei oo kyllä mitäää :D
Muutama perusasia liikunnasta:
Jotta kunto kohoaisi, pitää liikkua yhtäjaksoisesti YLI puoli tuntia, sillä on tutkittu, että vasta tämän jälkeen elimistö herää ja aerobinen kunto alkaa kehittyä. Eli alle 40 minuutin harjoituksista ei juurikaan ole hyötyä, vaikkakin tyhjää parempia nekin ovat...
Liikunnan hyvät vaikutukset kestävät vain pari päivää, joten jos käyt maanantaina lenkillä, viimeistään torstaina olisi syytä taas vääntäytyä liikkeelle. Tällaisella rytmillä saa jälleen pidettyä itsensä pois puupalttoosta, mutta jos aikoo kuntoa kohottaa, minimissään neljä kertaa viikossa olisi harjoiteltava.
Liikunnan tehoa pitää tarkkailla, ettei koko ajan liiku liian kovalla teholla. hyvin suuri osa kuntoilijoista harjoittelee lähes yksinomaan vauhtikestävyysalueella, jolloin peruskunto jää kehittymättä. Lisäksi on pidettävä huolta palauttavasta liikunnasta, joka on kunnon kehittymisen kannalta vähintään yhtä tärkeää kuin ne rasittavammatkin lenkit. Eli se tunnin reipas kävelylenkki on ihan yhtä tärkeä, kuin se 40 minuutin kovatehoinen juoksulenkki tai se puolentoistatunnin mittainen peruskuntolenkki fillarilla.
Tässä kuluneen viikon liikkumiseni, joka ei haittaa millään tavalla normaalia perhe-elämääni, kotitöitä, eikä rakasta harrastustani ruoanlaittoa:
Maanantai:
Pyöräily 30km, 1h10min, keskisyke 135, peruskunto
Tiistai:
Pyöräily 30km, 1h5min, keskisyke 139, peruskunto
Keskiviikko:
Lepoa, hyvää ruokaa
Torstai:
Lepoa
Perjantai:
Juoksulenkki 12,5km, 1h10min, keskisyke 156, vauhtikestävyys
Lauantai:
Aamupäivällä ruohonleikkuuta 1h5min, keskisyke 129, palauttava, huoltava
Iltapäivällä tunnin mittainen kevyt, palauttava untiharjoitus 2600-2700m
Sunnuntai:
Lepoa
Toivottavasti esimerkkini havainnollistaa riittävän selkeästi ylhäällä kirjoittamani tekstin sisältöä. Sama miten liikkuu, kunhan liikkuu ja nauttii siitä itse.
Jos lähtökohta on erittäin heikko..esim liikuntataustaa ei ole ja aloittaa 40 ikävuoden jälkeen, niin KUNTO KOHOAA jo 10-15 min kävelylenkistä. Toisin sanoen ole täysin väärässä ja sinulla ei ilmeisesti ole mitään liikunnallista kokemusta. Jos taas on juossut maratonin alle 2.20 niin kohtuullista rasitusta pitää olla kaksi tuntia päivässä.
No ei ihan sama miten liikkuu, mutta melkein. Kannattaa ottaa huomioon myös mahdolliset sairaudet ja mahdolliset tulevat sairaudet, joten myös juoksian tulisi lykätä ohjelmistoon voimaharjoittelua. Punttisalilla ja lenkkipolun varressa.
Olen 40-vuotias mies, kuntoliikuntaa olen omaksi ilokseni harrastanut yli 20 vuotta, joista viimeiset kymmenen vuotta ammattivalmentajien ja liikunnanohjaajien henkilökohtaisen ohjeistuksen mukaan, eli kokemusta niin liikunnan teoriasta kuin käytännöstäkin on karttunut jo jonkin verran. Ja vaikka kotona on vaimo ja kolme lasta, teen keskiraskasta fyysistä palkkatyötä ja hoidettavana on omakotitalo ja arjen askareet, ehdin oikein mainiosti liikkumaan 5-10 tuntia viikossa. Ja kun liikkuu monipuolisesti ja oikeilla tehoilla, ei pääse väsähtämään, vaan liikunta on hauskaa ja auttaa jaksamaan paremmin arjessa.
Totta on, että jos ei ole liikkunut koskaan, ja aloittaa kypsemmällä iällä, kunto alkaa kohota jo lyhyemmilläkin harjoituksilla. Tällaisesta 10-20minuutin liikkumisesta olen liikunnan ammattilaisten kuullut käyttävän termiä "kuolleistaherättämisliikunta". Jos ei ole harrastanut liikuntaa, onkin ihan hyvä aloittaa juuri noin, mutta turha on itseään huijata uskomaan, että näin vähäinen määrä riittäisi hirveästi kuntoa kohottamaan. Kunto kohoaa, kun liikkuu VÄHINTÄÄN 3 kertaa viikossa yhtäjaksoisesti YLI PUOLEN TUNNIN AJAN.
Kun 2000-luvun puolella tarjoutui tilaisuus kuntotesteihin kaksi kertaa vuodessa, ja sitä kautta mahdollisuus ammattilaisten opastukseen liikunnan maailmassa, huomasin, kuinka "väärin" olin siihen saakka liikkunut. Liikuin lähes aina vauhtikestävyystasolla, jolloin peruskunto jäi kehittymättä, ja liian kovasta harjoittelusta oli lopulta aina seurauksena jonkun paikan pettäminen tai ylikunto, ja tätä kautta yleensä pidempi tauko harjoittelussa. Nyt harrastan itselleni oikeilla tehoilla eri lajeja (maantiepyöräily, juoksu, rulla- ja retkiluistelu, sauvakävely, uinti ja kuntosali) ja tarpeen vaatiessa saatan pitää viikonkin tauon. Tavoitteeni on pitää itseni toimintakuntoisena seuraavatkin 40 vuotta.
Et ole ajan tasalla intervallitreenien suhteen! Tehokkaat intervallit puoleen tuntiin kohottaa kuntoa paremmin kahdessa viikossa mitä pitkäkestoiset parissa kuukaudessa.
Oletko sitä mieltä, että jos teet vain puolen tunnin intervalleja 3 kertaa viikossa, puolimaratoni menee alle kahden tunnin ihan heittämällä? Tuskinpa...
Aloittaja ja muutama muukin on oikeassa: liika on liikaa.
Kokonaan eri asia sitten mikä on kenenkin kohdalla liikaa. Yksin elävä fyysisesti kevyttä työtä tekevä hyväkuntoinen voi varmasti liikkua enemmän kuin esimerkiski fyysisesti raskasta työtä tekevä viiden lapsen yh äippä.
Mutta kuten tuolla joku mainitsikin, niin siihen hyvään kuntoon pääsemiseen ei ole oikotietä. Moni yrittää liian nopeasti saada kovan ajan maratonilla/trialthonissa eikä siitä aina hyvä seuraa.
Harrastaminenkin on mukavaa kun sen tekee oman elämäntilanteen ja kunnon mukaan, oli se sitten 100km nylkytystä viikossa tai 25min kevyt lenkki kolmesti viikossa.
Se mikä näissä" aikuisiässä heränneiden" juoksioden heikkous ja paha ongelma tulevaisuudessa on: huono lihashuolto ja epätasainen lihaskunto yhdistettynä kevyeen työhön jossa on kuitenkin ergonomisesti huonot työasennot. Se yhdistelmä tulee tuottamaan vaikeuksia monelle. Tekee tiukkaa että selviävät työuransa loppuun terveinä. Eli ehkäpä siitä 80-100 kilometrin juoksemisesta pitäisi siirtää pari tuntia lihashuoltoon ja voimaharjoitteluun.
Miten nuo ultrajuoksijat, joilla on perhettäkin. Nyt on Puolassa esimerkiksi menossa kova kisa. Kukaan osallistujista ei ole ammattiurheilija.
Miten heillä riittää aikaa juosta kymmeniä tunteja viikossa ja miten fysiikka kestää. Käsittääkseni heistäkin suurin osa on aikuisiällä aloittaineita. Eivät mitään nuoria tyttöjä ja poikia.
Eihän heilläkään mitään vammoja ole ja avioerojakaan ei ole tullut ja lapset voivat hyvin. Puolisot kulkevat mukana huoltamassa ja lapsille annetaan urheilullinen elämänmalli. Eikö se ole parempi kuin sohvaperuna mättämässä roskaruokaa ja lisääntymässä peiton alla kuin kanit sosiaalitoimiston elätettäväksi.
Ei ole olemassa mitään liikaa vaan se on priorisointia. Moni näistä naisistakin näyttää juoksevan lasten treeniaikoina ja heillä on osallistuvat puolisot, jotka hoitavat lapset. Heidän ultraprojektinsa on koko perheen projekti ja tuo iloa puolisolle ja lapsille. Turhaan te heitä morkkaatte ja kadehditte.
Ei ole olemassa liikaa kuin vain kateellisille sohvaperunoille, jotka ei saa itseään lenkkipoluille.
Kulissit on näköjään kunnossa
Itselläni pituutta 185cm ja painoa 110km ja juoksen neljä kertaa viikoss 9km lenkin. Kyllä useimmiten lenkin aikana tai lenkin jälkeen särkee jotakin paikkaa jaloissa kun lähtee kävelemääön mutta useimmiten yhden lepipäivän jälkeen kipu on poissa. Teen myös melko fyysistä työtä, kävelen päivässä noin 10km työn pulesta ja siihen 9km lenkki kylkeen niin aletaan olemaan jossakin yli 70kilometrissä mitä kävelen töissä lenkillä. Sitten tietysti peruskävelyt päälle. No kyllä sitä painoa on lähtenytkin että ei sen puoleen. Tähän mennessä 35kiloa.
...Siis tuo 70km viikossa...
Tajuaako sitä kohtuuden merkityksen vasta kun on ylittänyt sen...
No saa itsensä ainakin liikaa kuntoilemalla tosi huonon näköiseksi, jos ei ihan ylikuntoon itseään päästäisikään.
Katsoin kuvia nyt pidetyistä ultrakisoista ja ihan pelästyin, miten eräs juoksija on mennyt todella huonon ja sairaan näköiseksi.
Pari vuotta sitten oli vielä ihan terveen näköinen, mutta liikaa ultria, maratoneja ahmimalla on mennyt tosi huonon, riutuneen ja väsyneen ja sairaannäköiseksi.
Huh!
Karmeaa katseltavaa, ei sitä ihminen näköjään tajua rajaansa, kun tulee liian kova kilpailuvietti ja sairastuu addiktioon.
Sen jo näkee kilometrin päähän, että kyse ei ole enää mistään terveellisestä ja hyvää oloa tuottavasta liikunnasta , vaan "sairaudesta".
Hyvän näköisiä ovat. Kun on huipulla, on rasva poltettava pois ja se voi jotain 6 tunnin ylipainoista "maratoonaria" toki ärsyttää. Kyllä ylipainoisia ja uhkeitakin ultraajia on, mutta jos haluaa huipulle, on jokainen ylimääräinen gramma poltettava pois. Jos haluaa voittajaksi, ei voi enää ajatella ulkonäköään.
Ei maraton-ja ultrakisat mitään missikisoja ole. Ne on juoksukilpailuja ja siellä ei uhkeat juhli vaan rasvattomat urheilija. Ja kyllähän sellainen hoikka ja bmi alhainen hyvältä näyttääkin urheilijan silmässä.
Todellakin asiat tärkeysjärjestykseen. Minulla ei lapsia, teen äärettömän raskasta työtä urheiluhierojana, kouluttaudun jatkuvasti lisää, työajat ma-su 8.00-22.00 välillä. Juoksen työmatkat 10-25km SUUNTAANSA. Haaveilen ultramatkoista. Maratoneja ja lyhempiä on tullut juostua tarpeeksi eivätkä ne tunnu enää miltään. Mutta rakastan elämäntapaani. Olen 34-vuotias ja loistokunnossa. Hoidoissani käy minua 10-15 vuotta nuorempia jotka eivät ole huolehtineet itsestään ja ovat jo aivan loppu. Se on surullista.