Tuntuu, että tällä osastolla kaikki työkavereihinsa ihastuneet on joko varattuja tai on kauhee ikä ero tai sitten pomot ja alaiset hullaantuu toisistaan. Ja niin kai se on aika luonnollistakin, koska työpaikoilla kohtaavat ovat kovin heterogeenistä väkeä. Mutta mun tapauksessa kohtasin itseni ikäisen ja oloisen, kaikinpuolin sopivalta tuntuvan kumppanin ja molemmat ollaan vielä sinkkuja. Värinää ja virinää oli puolin ja toisin ja kun tavattiin vapaa-ajalla niin huomattiin asuvammekin lähellä toisiamme. Kaikki näytti siltä kuin sadut olisivat käyneet toteen, mutta sitten se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ei voi ryhtyä suhteeseen, koska me ollaan työkavereita. Mitä, jos juorut alkaa liikkumaan ja mitä jos tapellaan työasioista kotona ja mitä jos tulee ero, niin miten voidaan olla enää samassa työpaikassa? Mitä, mitä, mitä..eihän tolta pohjalta voi alkaa rakentamaan suhdetta. Vituttaa kuin pientä oravaa.
Miks ei uskalleta ryhtyä suhteeseen?
Anselmi
1215
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Suomalainen ei uskalla elää, kun pelkää ettei vaan toiset tule kateellisiksi. Siksi "kuormasta ei syödä". Pätee moneen muuhunkin suomalaisten elämän osa-alueeseen kuin vain työpaikkaromansseihin. Tosin en ole itsekään sen parempi.