olet erimieltä? Vai junttaatko asioissa oman tahtosi läpi, vaikka se
lopulta saattaisi osoittautua vääräksi.
lopulta saattaisi osoittautua vääräksi.
Pystytkö tulemaan vastaan asioissa, joista
Kyöstix
32235
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Ylensä annan periksi, jos sen aiheuttama ilo toiselle on suurempi kuin vaiva tai harmi itselleni.
Noin muuten muutan auliisti mieltäni, jos joku perustelee asiansa niin hyvin, että huomaan siinä olevan paremman pointin kuin omani. Sitä aina sattuu silloin tällöin.
Pystyn tulemaan..
JA
Riippuu asiasta..
Mäkin pystyn tulemaan, mutta silloin ei asia saa riippua.
Olin ennen sellanen, etten antanu periks missään asiassa. Vaikka tiesin olevani väärässä. Iän myötä olen kuitenki muuttanu ajatusmalliani täysin. Ja sen takia piirre, jota itessäni eniten nykyään arvostan, on se että osaan myöntää virheeni.
Opin kantapään kautta myös ymmärtämään että jokasella on ne omat mielipiteensä, ja mun on ihan turha mennä niitä muuttamaan. On myös niitä, jotka käyttäytyvät kuten itse ennen. Nuo tapaukset osaan nykyään ottaa ihan vaan huumorilla ja olan kohautuksella. :) Onneks en enää ite stressaa mokomia.
Oletko nyt tyytyväinen?
Joustan usein toisen tahdon mukaan vaikka tiedän olevani väärässä.
Joo ja en. Riippuu asiasta.
Joo pystyn. Arvostan toisen mielipidettä asioista ja pystyn myöntämään olleeni väärässä jos olen väärässä
Se riippuu aika paljon vastapuolestakin miten kiukkuisesti painaa päälle. Jos mä tunnen itseni ahdistetuksi nurkkaan, mä en myönny tuumaakaan. Mutta jos mulle jätetään tilaa muuttaa se mieleni ja ajatella rauhassa asiaa, mä hyvin usein kykenen tulemaan vastaan. Tai ainakin myöntämään virheeni.
Mut painostamisesta mä vaan poltan käämini, jos mulle tulee tunne että toinen koittaa olla mulle auktoriteetti ja talloa niskan päälle. Siitä mä en tykkää kenenkään toimesta. En sitten vähääkään.
sama. jonkun sorttinen käänteinen psykologia toimii tässäki asiassa...
Juu, ei kukkokaan käskien laula.
Olit käppäillyt Lahden torilla tyyny takkisi alla selitellen vastaantuleville ihanasta perhe-elämästäsi.
Mites sä nyt sillei :)
Ei kai nyt sentään, mutta siinä kuvassa, jota vähän aikaa piti galleriassa, se vatsa oli kyllä oudon mallinen. Ja edelleen ihmettelen, miksi voopotin postaa kuvia, joissa on photoshopattu kömpelösti jonkun miehen rintakuvan kanssa samaan kuvaan.. :(
Ahaaaa, mä olen viimeks tainnu Lahden torin ohi mennä autolla, mentiin elokuviin. En muista koska oisin käppäillyt torilla??
Joo se onkin jännä tyyny, kun on nahka kasvanut päälle ja lääkärit/hoitajat haluaa sitä välillä vilkaista ultralla. :)
Älä vaan niille mee sanoon et se on tyyny! :X
No mä sit olen varmaan oudon mallinen. :(
Kaikki ei ole sieviä edes raskaana.
Ps. mä tiedän että sä testaat mua laulaako kukko, kun provosoi. Mut mä olen tietoinen sun tyylistä. ;)
Tietoista on mun vastaaminenkin.
haha, tyyny, säälittävyyden huippu :D
Sitten se vasta säälittäväksi muuttuu, kun tyyny saa lapsen ulkomuodon. :)
Sitten vasta naurattaa.
90% esille tulevista asioista on loppujen lopuksi niin yhdentekeviä, ettei niissä kannata alkaa junttaamaan. Lopuissakaan ei yleensä tarvii juntata, vaan niihin löytyy ratkaisu ja jos ei löydy, niin sit se vaan on niin tärkeä asia itselle, että ei voi periksi antaa.
Silloin kun olen oikeassa, niin voitte ihan rauhassa kertoa tulevanne moikkaamaan, jos en ala oppimaan.
Ite oon semmoin YK-neuvottelija Ahtisaari tyyppinen :)
Mut nyt nukkumaan. Öitä tasapuolisesti kaikille ;)
Varsinkin ruumiinrakenteeltani :)
Uskoppa pois, että kävelytyylinikin on yhtä vaappuvaa ;)
Vaapuilla tulee isoimmat kalatkin :)
Pataan tulee, tollukka. :)
Onko saletissa :)
Minulle ei ole mikään ongelma, jos joku on jostakin asiasta eri mieltä. Yleensä en vaivaudu edes kertomaan että olen eri mieltä...
en
No ropleema. Aina ku jutut on tekniikasta, olen ulapalla ku irronnu ankkuri.
En muuta mielipidettäni ennen kuin joku osoittaa minun olevan väärässä. Enkä väitä olevani oikeassa, jos tiedän olleeni väärässä. Ja on myös tilanteita, kun on järkevintä pitää mielipiteeni omana.
Pystyn. Ja saatan juntatakin, mutta vain silloin kun kyseessä ei ole suoraan toisen henkilöön käyvät asiat.
Keskimäärin toisen henkilöön käyvät asiat soljuvat kuin vesi hanhen selästä, ei ole minun juttuni tuomaroida, ja muissa asioissa taistelen vaikka (joskus katkeraan, yleensä hunajan makeaan) loppuun saakka jos kuvittelen olevani oikeammassa.
Pystyn pinnallisesti eli valehdellen.
Pystyn tulemaan, jos vastapuoli on tarpeeksi sitkeä ja jaksaa perustella kantansa riittävän hyvin. Kykenen kompromisseihin. Esim. näin pitkää suhdetta missä olen elänyt, ei kukaan jaksaisi,jos molemmat ei osaisi tulla vastaan. Pystyn myös myöntämään, että olin väärässä, mutta en heti. Pientä sulatteluaikaa tarvitsen ;)