Poikaystäväni jätti minut noin 3 viikkoa sitten.
Olimme seurustelleet 2,5 vuotta.
Hän oli vuoden armeijassa, mikä oli meidän suhteemme kannalta erittäin rankkaa. Riitelimme paljon. Kesäkuun aikana riidat lisääntyivät huimasti. Hän piti muutaman päivän mykkäkoulujakin, jolloin sulki puhelimensa, eikä kukaan saanut häneen yhteyttä. Ne eivät kyllä auttaneet asiaa yhtään, pelkästään pahensivat.
No, tunnelma kireni sitä mukaa, mitä lähemmäs hänen kotiutumispäiväänsä tultiin. Lopulta minä aloin ajatella positiivisesti, ja ymmärsin, että kyllä me yhdessä selvitään. Kunhan armeija loppuu ja saamme enemmän aikaa toisillemme, voimme puhua kaikki asiat selviksi. Viimeistä päivää edeltävänä iltana hän ilmoitti, että aikoo jättää minut. Mikä järkytys se olikaan. Itkimme yhdessä puhelimessa, ja lopulta hän sanoi, että voimme vielä seuraavana päivänä puhua, kun hän tulee hakemaan kamppeensa minun kotoani.
No, hän tuli ja puhuimme ja sovittiin jatkavamme yhdessä. Kuusi tuntia myöhemmin hän kuitenkin pakkasi ja lähti. En saanut häntä enää jäämään vaikka kuinka anelin. Parin päivän päästä tuosta, soitin hänelle ja pyytelin vielä takaisin, hän sanoi, ettei tule ja että olemme kyllä ystäviä.
Nyt hän tahtoo palata takaisin yhteen. Minulla menee jo ihan hyvin, vaiken uskonut ikinä selviäväni siitä. Olemme olleet viime aikoina paljon yhteydessä ja hän itkee sitä, miten tyhmä hän oli. Ja että hän teki elämänsä virheen.
Rakastan häntä viäkin hulluna, mutta pelkään, että hän tekee saman uudestaan. Hän lähti niiden riitojen takia, mutta onko se hyvä syy jättää elämänsä rakkaus?
Voiko hän lähteä taas, kun seuraava riita tulee? Miksi hän ylipäätänsä päätti lähteä, kun nyt jo tahtoo takaisin?
Hän itse sanoo, luulleensa tulevansa onnelliseksi, mutta nyt tajuaa, ettei pysty edes elämään ilman minua.
Tiedän, että minussakin oli paljon vikaa suhteemme aikana ja olen oppinut virheistäni, mutta onko hän? Mitä jos hän luulee voivansa käyttäytyä samalla tavalla kuin ennen?
Toisaalta tiedän myös, että tulen katumaan, jos en anna meille enää mahdollisuutta. Mutta kaikki vaan pelottaa...
Olimme seurustelleet 2,5 vuotta.
Hän oli vuoden armeijassa, mikä oli meidän suhteemme kannalta erittäin rankkaa. Riitelimme paljon. Kesäkuun aikana riidat lisääntyivät huimasti. Hän piti muutaman päivän mykkäkoulujakin, jolloin sulki puhelimensa, eikä kukaan saanut häneen yhteyttä. Ne eivät kyllä auttaneet asiaa yhtään, pelkästään pahensivat.
No, tunnelma kireni sitä mukaa, mitä lähemmäs hänen kotiutumispäiväänsä tultiin. Lopulta minä aloin ajatella positiivisesti, ja ymmärsin, että kyllä me yhdessä selvitään. Kunhan armeija loppuu ja saamme enemmän aikaa toisillemme, voimme puhua kaikki asiat selviksi. Viimeistä päivää edeltävänä iltana hän ilmoitti, että aikoo jättää minut. Mikä järkytys se olikaan. Itkimme yhdessä puhelimessa, ja lopulta hän sanoi, että voimme vielä seuraavana päivänä puhua, kun hän tulee hakemaan kamppeensa minun kotoani.
No, hän tuli ja puhuimme ja sovittiin jatkavamme yhdessä. Kuusi tuntia myöhemmin hän kuitenkin pakkasi ja lähti. En saanut häntä enää jäämään vaikka kuinka anelin. Parin päivän päästä tuosta, soitin hänelle ja pyytelin vielä takaisin, hän sanoi, ettei tule ja että olemme kyllä ystäviä.
Nyt hän tahtoo palata takaisin yhteen. Minulla menee jo ihan hyvin, vaiken uskonut ikinä selviäväni siitä. Olemme olleet viime aikoina paljon yhteydessä ja hän itkee sitä, miten tyhmä hän oli. Ja että hän teki elämänsä virheen.
Rakastan häntä viäkin hulluna, mutta pelkään, että hän tekee saman uudestaan. Hän lähti niiden riitojen takia, mutta onko se hyvä syy jättää elämänsä rakkaus?
Voiko hän lähteä taas, kun seuraava riita tulee? Miksi hän ylipäätänsä päätti lähteä, kun nyt jo tahtoo takaisin?
Hän itse sanoo, luulleensa tulevansa onnelliseksi, mutta nyt tajuaa, ettei pysty edes elämään ilman minua.
Tiedän, että minussakin oli paljon vikaa suhteemme aikana ja olen oppinut virheistäni, mutta onko hän? Mitä jos hän luulee voivansa käyttäytyä samalla tavalla kuin ennen?
Toisaalta tiedän myös, että tulen katumaan, jos en anna meille enää mahdollisuutta. Mutta kaikki vaan pelottaa...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuule, noita kysymyksiä sinun pitää kysyä häneltä eikä meiltä. Eikö vain?
Et sinä tai hän voi tietää tekeekö hän saman uudelleen vai ei mutta ilman yrittämistä et sitä tiedä...
Älä menetä toivoasi, sillä teidän tarinanne on aika tavallinen ja hyvin ymmärrettävä: inttistressiä, siviilissä odottamista ja ikävää, tunteiden vuoristorataa, epävoivoa ja neuvottomuutta, kinaa ja riitoja, turhautumista ja lopulta menee usko itseen ja toiseen ja herää tarve vain paeta pois.
Asetelma on ihan toinen nyt kun poikakaverisi on päässyt pois intin "ikeestä". Hänellä on enemmän aikaa sinulle ja omille tunteileen sinua kohtaan ja niitä hän on alkanut kelata nyt ihan tosissaan.
On ihan eri asia olla yksin kuin jakaa elämänsä toisen kanssa ja sitä hän nyt on herännyt kaipaamaan, ihan niin kuin sinäkin, eron ollessa konkreettinen.
Jos te kerran tykkäätte toisistanne ja tunnette olevanne toistenne parhaat kamutkin, niin mikään ei estä teitä ottamasta riskiä ja yrittämästä uudelleen. Etukäteen elämää ei joka tapauksessa voi ohjailla. Se pitää vaan uskaltaa elää läpi iloineen ja suruineen.
Te olette läpikäyneet jo paljon yhdessä ja oppineet toisistanne kaikenlaista. Te kasvatte ihmisinä kokemustenne myötä koko ajan, joten olisi väärin olla antamatta itselle ja toiselle mahdollisuutta, jos kerran rakkaus on yhä elossa.
Yhdessä on hyvä opetella riitelemäänkin niin, ettei ainut päätös sille enää olekaan ero vaan sopu ja anteeksi antaminen.
Kunnioittakaa toisianne ja käyttäytykää sen mukaan.
Onnea uudelle alulle! : )
Mielestäni kannattaa kertomasi perusteella aloittaa uudestaan yhdessä.
helvetissä kantsii yrittää uudestaan jos te molemmat rakastaa toisiaan. MUTTA, puhukaa kaiken läpi kunnoolla. keskustelkaa niistä vanhoista riidoista, jutuista etteivät ne jää vaivaamaan silloin ku yritätte uudestaan. koska ne vanhat jutut voivat helposti syödä suhteenne. niin kävi mulle.