Kirjoitin aiemmin suhteestani runsaasti närää herättäneen "persaukisen kanssa eläminen"-ketjun, osa palstaa seuraavista muistaakin varmaan. Löytyy helposti googlettamalla, jos ei löydä/tiedä/muista. Se ongelma ei ole enää ajankohtainen.
Noh, seuraava ongelma kehiin. Nyt meillä ei ole sitä probleemaa, että toinen eläisi toisen siivellä. Mutta sen sijaan kaukana tulevaisuudessa on täysin eriarvoistavia asioita. Itse nimittäin tulen joku päivä olemaan kohtuullisen varakas mies, kun taas siipalla ei ole mitään vastaavia näkymiä.
Eli jos me ollaan ikuisesti yhdessä, niin homma tulee menemään niin, että minä joko jaan kaiken hänen kanssaan tai sitten vaan postailen tässä kuten ennenkin - sillä erolla että resursseja olisi istua muuallakin kuin himassa. Älkääkä pliis ruvetko selittämään esim. avioliitosta, saatan olla joidenkin mittarilla tunnevammainen, mutta eipähän ainakaan tarvitse olla tyhmä.
Avioliitto on minusta taloudellisesti tasavertaisten parien tai siippansa edessä nöyrtyvän ukon/akan hommaa. Tai sitten lähes automaattisesti lakipykälällisistä syistä tietysti niiden hommaa, joilla on lapsia tai aikovat hankkia. Helppohan se on kahden persaukisen mennä naimisiin ja kysellä muilta, miksette mee???? No siks kun ei olla molemmat perse auki. Jos tiedät ettei kumpikaan teistä tule olemaan eri viivalla näissä asioissa, on helppo vaan mennä naimisiin kun tietää ettei häviä mitään ja eron tullen molemmat ovat toisiinsa nähden yhtä perse auki kuin ennenkin. Ja kyllä, suurin osa liitoista päättyy nykyään eroon joten tämä ei ole iltasatua vaan tilastoa, joka on enemmistölle realismia.
Mulla on itselläni tulevaisuuden haave vaan pyöriä pitkin maailmaa eläen pääomatuloilla ja projektitöillä. Naisellani ei tule varat riittämään tuohon, vaan hän tarvitsee elämänsä loppuun asti päivätyön eikä mitään "ekstraa" ole koskaan tulossa. En nyt kuitenkaan näe ratkaisuna lähteä tähän suosittuun vaihtoehtoon, eli vaihtaa häntä johonkin perijättäreen. Tosiasia kun on, että pelkän rahan takia tehtävät valinnat on yleensä aika paskoja - etenkin kun ihmisistä on kyse. Ehkä itsekin olen täysi mulkku, mutta aion elää sen kanssa ja tunnen oloni puhtaammaksi kun puolisona on ihminen joka ei ole samanlainen aasi.
Eli dilemma on se, että miten saisin aikaiseksi elää hänen kanssaan unelmieni elämää hänen taloudellisista rajoitteistaan huolimatta. En koe että elämässämme olisi nytkään vikaa, mutta haluan tulevaisuudelta enemmän. Koen että ns. perinteinen yhteistalouselämä alkaa olla jo tuttua kauraa. Yleensähän tässä vaiheessa siirrytään sitten lapsihommiin, mutta se nyt on vihonviimeinen niitti. Ihmiset, jotka luulevat lasten olevan väliaikainen taakka pettävät itseään. Todellisuudessa kaiken maailman eläkeläisetkin stressaavat jälkikasvunsa puolesta.
Mitähän tässä tekisi?
Noh, seuraava ongelma kehiin. Nyt meillä ei ole sitä probleemaa, että toinen eläisi toisen siivellä. Mutta sen sijaan kaukana tulevaisuudessa on täysin eriarvoistavia asioita. Itse nimittäin tulen joku päivä olemaan kohtuullisen varakas mies, kun taas siipalla ei ole mitään vastaavia näkymiä.
Eli jos me ollaan ikuisesti yhdessä, niin homma tulee menemään niin, että minä joko jaan kaiken hänen kanssaan tai sitten vaan postailen tässä kuten ennenkin - sillä erolla että resursseja olisi istua muuallakin kuin himassa. Älkääkä pliis ruvetko selittämään esim. avioliitosta, saatan olla joidenkin mittarilla tunnevammainen, mutta eipähän ainakaan tarvitse olla tyhmä.
Avioliitto on minusta taloudellisesti tasavertaisten parien tai siippansa edessä nöyrtyvän ukon/akan hommaa. Tai sitten lähes automaattisesti lakipykälällisistä syistä tietysti niiden hommaa, joilla on lapsia tai aikovat hankkia. Helppohan se on kahden persaukisen mennä naimisiin ja kysellä muilta, miksette mee???? No siks kun ei olla molemmat perse auki. Jos tiedät ettei kumpikaan teistä tule olemaan eri viivalla näissä asioissa, on helppo vaan mennä naimisiin kun tietää ettei häviä mitään ja eron tullen molemmat ovat toisiinsa nähden yhtä perse auki kuin ennenkin. Ja kyllä, suurin osa liitoista päättyy nykyään eroon joten tämä ei ole iltasatua vaan tilastoa, joka on enemmistölle realismia.
Mulla on itselläni tulevaisuuden haave vaan pyöriä pitkin maailmaa eläen pääomatuloilla ja projektitöillä. Naisellani ei tule varat riittämään tuohon, vaan hän tarvitsee elämänsä loppuun asti päivätyön eikä mitään "ekstraa" ole koskaan tulossa. En nyt kuitenkaan näe ratkaisuna lähteä tähän suosittuun vaihtoehtoon, eli vaihtaa häntä johonkin perijättäreen. Tosiasia kun on, että pelkän rahan takia tehtävät valinnat on yleensä aika paskoja - etenkin kun ihmisistä on kyse. Ehkä itsekin olen täysi mulkku, mutta aion elää sen kanssa ja tunnen oloni puhtaammaksi kun puolisona on ihminen joka ei ole samanlainen aasi.
Eli dilemma on se, että miten saisin aikaiseksi elää hänen kanssaan unelmieni elämää hänen taloudellisista rajoitteistaan huolimatta. En koe että elämässämme olisi nytkään vikaa, mutta haluan tulevaisuudelta enemmän. Koen että ns. perinteinen yhteistalouselämä alkaa olla jo tuttua kauraa. Yleensähän tässä vaiheessa siirrytään sitten lapsihommiin, mutta se nyt on vihonviimeinen niitti. Ihmiset, jotka luulevat lasten olevan väliaikainen taakka pettävät itseään. Todellisuudessa kaiken maailman eläkeläisetkin stressaavat jälkikasvunsa puolesta.
Mitähän tässä tekisi?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Siis tulevaisuudessa sinä liitelet maailmalla ja siippasi on päivätöissä kotimaassa. Jos ja kun suhteenne vaikuttaa olevan huonolla pohjalla, se tuskin kestää kaukosuhdetta. Todennäköisesti sinä tulet pettämään ensin jonkun eksoottisen naikkosen kanssa, myöhemmin ehkä siippasi löytää nurkilta miehen, joka viihtyy kotona ja samoissa ympyröissä kuin hän.
En ymmärtänyt ongelmaasi. Jos tahdot elää vapaasti ja pystyt rahallisesti, elä ihmeessä. Kannattaa selventää ajatuksesi naisellesi, että hän voi ajoissa siirtyä etsimään toista miestä, tai mitä sovittekaan.
Ongelma on siis se, että haluaisin elää kuvailemallasi tavalla mutta jos teen niin, en saa naistani siihen mukaan. Asia ei ole niin yksinkertainen, että senkun sanon sen sille ja eroan, koska en haluaisi erota. Eksoottinen thaikkunainen tai muu vastaava ei ole suunnitelmissani varsinaisesti, kukasta kukkaan hyppiminen tai pettäminen ei ole tässä olennaista.
Jos naisesi ei ole kaltaisesi materialisti, karkotat hänet ennen pitkää luotasi. Ongelma ratkeaa itsestään. Tulet ilmeisesti saamaan kunnon perinnön, kun olet niin varma tulevasta varakkuudestasi. Ei millään pahalla, mutta mulkkuhan sinä tosiaan olet.
Miksi et saa naista mukaan? Eikö se ole kiinnostunut sinun kanssa elämisestä? Siksikö, että toisen rahat ei riitä sinun haluamaan elämäntyyliin? Vai eikö se välitä susta? Vai onko niin, että sä et välitä tarpeeksi, jotta haluisit jakaa sun elämän, oli se sit mitä hyvänsä köyhyyden tai rikkauden väliltä yleensäkään kenenkään kanssa?
moni varmaan haluaisi että elämä menis ihan niinkuin mun parhaimmissa mielikuvissa, kaikki asiat oli aina hyvin, paremmin ja parhaasti ja mikään ei koskaan haittaisi. Varmaan moni muutkin tieädätsä haluu sellasta elämältä. Ja varmaan aika moni muukin joutuu pettymään, vaikka kaikki ei pyöri ihan oman navan ympärillä ja pieni pää kestää tiedätsä senkin, et isin poju ei nyt vaan aina saa kaikkea täs maailmassa tapahtumaan sormia napsauttamalla. Varmaan se on jotain 99 pilkku jotain prosenttia maailman väestöstä, joka ei sellaseen pysty, eiks oo pettymys. Onhan se tietty vaikee juttu, kun ei pysty ihan kuninkaallisten tai ökymiljonäärien tasosta elämää saamaan vaikka miten ehkä haluis. Tiedätsä ainakin sulla on kohtalotovereita, aika moni muukaan ei pysty. Ja aikamonella muullakin voi suhteet katketa, rahat mennä, henki lähtä, terveys pettää, ystävät jättää ja ties mitä kaikkea. On se tiedätsä kurjaa kun ei ole asiat niin huonosti, vaan niin hyvin, että siitä tulee ongelma. Voi olla kuitenkin vaikea saada tukea tuollaiseen ongelmaan kun ihmisten ongelmat on yleensä vähän toista luokkaa.
lues tämä. suurin osa ei leveile rahoillaan ihan tosta noin vain vaikka sitä oliskin.. Ei näes ole varaa :)
http://saituri.org/rahan-psykologia/miksi-lottovoittaja-ei-kauaa-rahoistaan-nauti/
Sinä olet tehnyt ison virheen ruokkiessasi tuon naisen kanssa yhteenkuuluvaisuudentunnetta. Sinä huolellisestiu olet antanutnaisen kiintyä (ehkä jo liikaa) sinuun. Kuitenkin et halua häntä elinkummpaniksesi.
Tuo on väärin!
On paljon varakkaita tyttojä jotka voisivat jakaa elämäsi kanssasi. Varakkaampia kuin sinä!
Hae vaimosi sieltä ja jätä tämä nykinen rauhaan, Hän ansaiotsee pojan joka kunnioittaa häntä hänen itsensä tahden!