Olemme asuneet avoliitossa nyt muutaman kuukauden.
Avovaimoni on tunteita näyttämätön, ei halua pahemmin läheisyyttä tai muutakaan.
Ajattelin, että kun itse näytän ja kerron tunteistani hänkin lämpenee, mutta niin ei ole käynyt :(
Jatkuvaa kiukuttelua, arvostelua, komentelua jne.
En tiedä, tuliko tehtyä virhe, mutta ajattelin hänellä olleen niin huonoja menneisyydenkokemuksia, että autan hänet niistä olemalla oikein hyvä mies hänelle, mutta niin ei ole käynyt.
Tätäkö tämä nyt sitten tulee olemaan hamaan tulevaisuuteen.
Puheet ei auta, tulee vaan riitaa.
Avovaimoni on tunteita näyttämätön, ei halua pahemmin läheisyyttä tai muutakaan.
Ajattelin, että kun itse näytän ja kerron tunteistani hänkin lämpenee, mutta niin ei ole käynyt :(
Jatkuvaa kiukuttelua, arvostelua, komentelua jne.
En tiedä, tuliko tehtyä virhe, mutta ajattelin hänellä olleen niin huonoja menneisyydenkokemuksia, että autan hänet niistä olemalla oikein hyvä mies hänelle, mutta niin ei ole käynyt.
Tätäkö tämä nyt sitten tulee olemaan hamaan tulevaisuuteen.
Puheet ei auta, tulee vaan riitaa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Samassa veneessä ollaan, mutta meillä sentää toimii vielä kommunikaatio. Tosin minä yritän kasvaa ihmisenä ja löytää huonot piirteeni joihin puolisoni vetoaa, mutta hän on "nti täydellinen" eikä löydä mitään vikaa itsestään. Paska menneisyys hänelläkin.
4 vuotta oltu ja lapsiakin vielä. Mietin joka päivä, että kauanko kestän tätä:(
Ei ole nainen susta kiinnostunut, haluaa vain hyötysuhteen.
Suosittelen kiivakkaasti lähtemään tiehesi koko suhteesta. Olet hyväksikäytön uhri. Jos oikeasti haluaa elää avoliitossa, pitää olla positiivisia ja lämpimiä tunteita toista kohtaan. Kysypä häneltä, miksi hän halusi kanssasi avoliittoon, jos joudut jatkuvasti arvostelun ja vähättelyn kohteeksi. Älä ainakaan hanki mitään yhteistä hänen kanssaan. Jos minulla olisi mies, jota rakastan, näyttäisin sen myös hänelle.
Vahinko vaan, että tuli hankittua jo.
Nimittäin yhteinen omistusasunto :/
Ei tästä mihinkään voi heti lähteä.
Eli pakko kait se sitten on vaan katsoa ja toivoa parasta.
Jokainen on itse vastuussa omasta onnellisuudestaan. Hän on, ja sinä olet myös.
Miksi et ajattele olevasi lämpimän ja normaalin naisen arvoinen?
Kysy tilanteissa suoraan, miten hän toivoisi asioiden olevan, ja mitä voisitte yhdessä tehdä niiden eteen. Ja tunteeko hän, että olette "samalla puolella." Pyrkiikö hän säilyttämään ja rakentamaan vai ainoastaan tuhoamaan ja olemaan tyytymätön. Haluaako hän tehdä töitä itsensä kanssa. Teidän suhteenne kanssa. Onko sinussa jotain hyvääkin. Onko suhteessanne jotain hyvää.
Hänen on itse autettava itseään - sinun tehtäväsi tässä elämässä ei ole paikkailla AIKUISEN ihmisen menneisyyden kokemuksia ja näivettää samalla itseäsi.
Ikävä sanoa, mutta virhetikki taisi tosiaan tulla. Mutta kenellepä niitä ei sattuisi. Parempi todeta se samantien ja jatkaa eteenpäin. Kuulostat upealta tyypiltä, joten seurustele ja tutustu tulevaisuudessa naisiin pidempään ja paremmin. Myös taustaan (esim. juuri, onko kotona jo opittu puhumaan ja puimaan, vai tiuskitaanko ja sairastutaanko omaan negatiivisuuteen) ja siihen, mitä nainen odottaa avoliitolta. Miksi oikeastaan haluaa muuttaa yhteen?
Tsemppiä, uuden, yhteisen kodin rikkominen ei ole helppoa, mutta jatkamalla pidempään ero on kuitenkin edessä, ja sittenpä saatkin keräillä itseäsi pidempään. Katsele kaikessa hiljaisuudessa vuokra-asuntoa itsellesi (miksipä puhua nytkään..) ja läväytä sitten asiasi, kun olet itse miettinyt ja kokenut jutut valmiiksi.
Eiköhän muidu selviä - sama ilme ja fiilis sillä varmaan jo nytkin on.
Hän on valinnut sellaisen elämänasenteen. Sinun ei tarvitse tehdä samoin!
Voi pojat, meillä menee toisinpäin. Minä (nainen) tykkään halailla, pussailla,olla lähekkäin ja ihan vaikka vaan pitää kättä toisen kädessä kun istutaan sohvalla. Tämä mies puolestaan ei pussaa, ei halaa, ei mitään. Alkuun varovasti ehdotin, että olisi mukava, jos hänkin joskus tekisi aloitteen vaikka edes halaukseen - ei tapahtunut mitään. Sanoin napakammin, joskus raivosin, joskus taas pyysin, ehdotin - ei muutosta. Kaikki tämä normaalin (ei, en koe tarpeelliseksi roikkua toisessa kiinni koko ajan, mutta jos edes kerran päivässä voisi halata) huomion puute on saanut minut raivoihini, josta mies puolestaan on keksinyt että "muuten kyllä halaisin, mutta kun olet aina pahalla päällä".
Miehessä on potentiaalia, joten en tuon asian takia haluaisi muuttaa erilleen, mutta on jokseenkin järkyttävää, että edes minun toivetta ei voida kunnioittaa, että saisin enemmän läheisyyttä, tai jopa seksiä. On aika yksinäistä olla parisuhteessa, jossa hän käy päivätöissä ja minä opiskelijana yritän saada opinnot päätökseen, teen kotiaskareet siivouksista, pyykinpesuista ja ruoanlaitoista lähtien, ja en edes halausta saa. P*rkele. Kohta on varmaan pakko luovuttaa... :(
Miten pitkä avoliitto teillä "samanlaista.." on takana?
Kokeile romanttisia tekoja. Jos hän puhuu vaikka kukista, osta hänelle joku kukkanen, mutta ei kaktusta.
Keskustelu kannattaa aina, kysy häneltä mistä kiikastaa ja miksi kiukuttelee. Eihän menkat ole hänellä päällä?
Kun hän seuraavan kerran lämpenee, muuta käyttäytymistäsi kiihkeämpään suuntaan jos olet ollut rauhallisempi rakastelija. Sitten kun hän kiihtyy, jarruttele. Aloita alusta aina siihen saakka, kunnes hän meinaa tulla hulluksi halusta. Vaihtele taktiikoita. Nosta hänet pöydälle joku kerta ja ota hänet siinä, jos hän ei tosissaan estele.
Pari vuotta tässä on oltu, välillä toinen jaksaa hetken verran olla lähellä, välillä sitten sohvan eri päissä istuminen pitäisi olla riittävää lähelläoloa.
Te kumpikin olette selvästi saaneet huomata että olette tehneet täysin väärät valinnat toistennen suhteen.
Yhteisen asunnonn osto oli iso virhe! Hiukan vaikea ymmärtää miksi teitte sen, tuntiessanne toisenne!
Kuitenkin sen voi korjata. Myykää asunto ja kulkekaa eri teitä. On täydellisen tarpeetonta vangita itsensä tuon tason elämiseen. Sinä et viihdy siinä sen ennempää kuin naisesikaan. Miksi piinata toinen toisianne aivan tarpeettomasti?
Teille kummallekin on olemassa täydelliset puolisot. Viitsikää nähdä hiukan enemmän vaivaa valitsemalla heidät. Se ensimmäinen vastaantuleva ei aina ole sitä, kuten olette saaneet huomata!
Olen niin loppu tässä avoliitossa... Tavallaan ulkoisesti ihan ok.. Mekin ostettiin talo pari vuotta sitten. En ole oikeastaan kokenut mitään suurta rakkauden tunnetta kertaakaan. Ajattelin, että ajan myötä kaikki tulee. Pitkän liiton ero oli takana ennen tätä uutta. Emme käytä sanoja. Kaikki perustuu mutu-tuntumaan, ilmeisiin, eleisiin, kerran pari puolessa vuodessa sanotaan olet rakas.. Yritän huomioida puolisoa siten, kun toivoisin, että mua joskus huomioitaisiin, mutta ei mitään. On niiiinn hirveää elää hiljaisuudessa. Ja yrittää näytellä ettei repeä siitä tuskasta kun ei oikeasti tunne toista. Miehen menneisyydestä paljastui kipeitä asioita edelliseen pitkään suhteeseen, joita hän ei mulle alussa kertonut. Sukulaiset valaisivat asioita. Sama juttu, yhteinen talo ja velkaa.. KUn jaksaisi irrota. Kuitenkin ikää jo 40 plus ja haluaisi mielummin olla yksin kuin tällaiessa "näkymättömässä suhteessa". Mies on vedonnut siihen, että hän ei osaa puhua... Mun pitää kuulema sopeutua siihen. Ymmärrän ettei toista voi muuttaa. Mitä tässä muuta oikeesti vois kun lähteä. Miten rakkasu voi kasvaa, jos ei tiedä mitä toinen milloinkaan ajattelee.. Avioliitto, kihlaus tms. eivät kuulu miehen suunnitelmiin, ei halua enää. Puhua ei halua, kädestä ei voi pitää kun ei halua tms. Laittakaa viestiä mulle, että idiotti olen ja LÄHDE MENEMÄÄN!! Että uskoisin.. Taidan olla läheisriippuvainen kun tässä roikun. Hänessä on toki kivoja asioita, arki muuten sujuu ok vaikka ei puhuta mitään. (toki arkiasiat)
Lakkaa odottamasta, olettamasta yhtään mitään miehesi käytöksen suhteen. Näe todellisuus sellaisena kuin se on, suurentelematta ikiomia tunnekuohujasi. Silloin pikkuhiljaa joko hyväksyt kumppanisi nahkoineen karvoineen, ja arvostat sujuvaa arkea, tai sopeudut tyynesti lähtemisen, riippumattomuuden ajatukseen.
Tee rauhallisena hetkenä lista miehen kaikista hyvistä puolista (plussat) ja huonoista puolista (miinukset). Laske lopulta onko lopputulos positiivinen vai negatiivinen. Mieti.