Mummo määrää lähes kaiken

Ei tässä tilanteessa kai auta muu kuin vallata itselleen vähän alaa. Poika on sinun, sinä tiedät mikä parasta ja mitä poika milloinkin haluaa. Anoppisi kävelee ylitsesi koska on huomannut, että niin voi tehdä. Miksi et sanoisi kerrankin vastaan? Jos anoppi suuttuu niin mitä sitten? Pahimmassa tapauksessa ei halua enää nähdä sinua eikä se kai olisi mikään menetys. Ei sukulaisten kanssa tarvitse olla väleissä vaan koska ne on sukulaisia.

Sano, että te olette perhe nyt ja te vanhemmat pidätte kyllä huolen oman perheenne hyvinvoinnista. Sano vielä anopillesi, että sinullahan on kokemusta lastenhoidosta pikkusisarusta hoitaneena.

Noin päällekäyvän anopin kanssa kannattaa pitää ystävällisesti vähän välimatkaa ja tehdä asiat ihan omalla tavallaan. Ja voihan sen anopillekin sanoa ihan nätistikin.

Joskus me anopit saatetaan olla liian innostuneita lapsenlapsistamme ja varsinkin ensimmäisen kohdalla tuppaamme tuoda omia näkemyksiämmekin vähän hurahtaneina esille. - Yleensä se liika vouhotus tasaantuu sitten ajan kanssa ihan normaaliksi. Tsemppiä ja onnea nuorelle perheellenne!

Kuulostaapa kovin tutulta! Tosin meidän ei tarvinnut tavata anoppia kuin kerran kuukaudessa. Nyt lapsemme ovat teini-ikäisiä, eivätkä edes halua tavata mummoaan. Vain ja ainoastaan sen vuoksi, että mummo arvostelee heitä ja heidän tekemisiään jatkuvasti. Joten ehkä mummokin voisi pysähtyä miettimään, että mitä tässä on tullut tehtyä.....

Muista, että sinun ei todellakaan tarvitse kuunnella moista papatusta! MInäkin opin sanomaan anopille suorat sanat. Tiedän olevani ei-toivottu miniä, koska olen arvostellut hänen sanomisiaan. Mutta ei se haittaa minua. Minun on vain paljon helmpompi olla, koska minua ei enää arvostella tai neuvota asioissa!

Asiastahan ei voi sanoa ja miehellekkin yritin asiasta keskustella,mutta täys sota ja siihen perään ei keskustella asiasta enempää..

Anopille ei pysty sanomaan suoraan ja nätisti mitä ajattelee asiasta ku sitten kuulee siitä kuinka hän on loukkaantunut ku noin sanottiin.. ja kun ylensä sanoo asiasta silleen ettei mieheni kuule asiasta.. siinä sitten ollaan sana sanaa vastaan.mieheni kerran todennut tiukasti ennen vauvaa ku alko päsmäröimään että "joo". Illasta tuli viestiä mulle jäi pahamieli tuosta miten puhuit minulle ja onko sulla joku hätänä ku noin käyttäydyit?

Kumpa kyse olisikin ensimmäisestä,mutta kun on toinen lapsenlapsi ja tämän synnyttyä tilanne on kärjistynyt heti siihen pisteeseen ensimmäistä kohtaan,että se on poljettu täysin kakkos sijalle että nyt tuli tämä kuopuksen ensimmäinen lapsen lapsi joka vie kaiken! Säälittää tämän ensimmäisen osalta ja huomannut nyt että löytyy mustasukkaisuuden piirteitä tältä vanhemmalta ku on kuitenkin ollut ainut lapsenlapsi 13 vuotta ennen tätä. Sanoilla miten hän kertoo tästä ensimmäisestä alkaa kalvaa mieltä syvästi kun näe tätäkään usiasti ainoastaan lomilla kun asuu eri paikkakunnalla,mutta onpa mielekästä tulla mummolaan ku kohdellaan aivan erillä tavalla ku ennen.. Kauppareissunkin minkä kävivät yhdessä nii kuuluu suoraan "olipa kallista ku tuo ostatti kaiken mahdollisen " tuntu siltä että sanonko suoraan että mihin mummolassa opetetaan nii siihen sitten päädytään että peiliin katsomalla varmaan löytyy syyllinen ja lapetaan matkaan 500 euroa että voi hakia uutta tietokonetta yms. Mulle se tekee vaan tilanteen siihen,että olen todennut että vauvalla on kaikkea,ei tarvitse mitään ettei tule sit jälkikäteen sanomista asiasta.. Ja kuuluu kuinka heidän täytyy tuota hoitaa, omaahan en ole viemässä heille hoitoon, itse hoidan ku itse olen tehnytkin.

Ihan todella hyviä neuvoja olet anopiltasi saanut, mutta ymmärrän, että ärsyttää, jos neuvot tulevat käskevään sävyyn.

Ps. Lopeta tupakointi!

Kyllä on huonosti käyttäytyvä isoäiti huh huh. Olet tosiaankin saanut melkoisen osan ja haasteen. ikäänkuin ei lapsenhoidossa ja äidiksi kasvamisessa olisi jo tarpeeksi tekemistä.

Anoppisi luultavasti tarkoittaa hyvää ja luulee tekevänsä oikein. Se "hyvän tarkoittaminen" ei kuitenkaan oikeuta tekemään mitä tahansa ja käyttäytymään kehnosti ja loukkaavasti.

Olet oikeassa siinä, että miehesi on nyt avaiasemassa. Anoppi on mikä on, eikä hänen käytökselleen luultavasti ole paljonkaan tehtävissä.

Miehesi pitäisi todellakin ymmärtää, että hänen äitinsä ei saa mestaroida elämäänne kirjoittamallasi tavalla (es koiran hävittäminen). Jos tuo meno jatkuu, suhteenne on aivan liian kovalla koetuksella ja sinä uuvut, koska anoppi vie aivan liikaa voimiasi. Voimia, joita tarvitset lapsenhoitoon ja oman pikkuperheenne elämän rakentamiseen.

Mitä pitäisi tehdä ja mitä voisit tehdä? Siinäpä kysymys. Olen mummoikäinen neljän nuoren aikuisen äiti ja olen oman anoppini kanssa kokenut samantapaista mitä sinä nyt käyt läpi. Ei ollut helppoa ei. Mutta minun mieheni lopulta ymmärsi, että sellainen peli ei vetele. Oma perhe-elämä ja omat tavat ja käytännöt eivät pääse syntymään ja vahvistumaan, jos joukossa päsmäröi vaikkapa anoppi tai joku muu liian ison roolin ottava henkilö.

Ottakaa etäisyyttä. Vahvista itseäsi ja äitiyttäsi. Sinä osaat hoitaa ja sinä tiedät pikkuisesi tarpeet parhaiten. Ei tarvitse suuttua eikä rähjätä, vaan rauhallisesti ja varmoin ottein otat lapsesi, että nyt mennään syömään. Älä pelkää sanoa vastaan tai estää isoäitiä. Hän saattaa loukkaantua, mutta mitä sitten. Kun vahvistut ja tulet varmemmaksi itsesi kanssa, kestät muitten negatiivisia tunnetiloja paremmin.

Minun niin tekisi mieli jutella miehesi kanssa. Häntä tarvittaisiin nyt sinun tueksesi tässä asiassa.

Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi. Näen sinussa itseni nuorena, epävarmana äitinä, joka joutui anopin myllytykseen. Nyt olen vanha ja vahva akka, jolla on hienot lapset ja välit anoppiinkin ihan ok kunnossa.

Kolmen kuukauden ikäisen lapsen tukka ei kasva silmille. Kolmikuukautista vauvaa ei pidetä lattialla.
Jos lasta nukuttaa vieressään pitää olla niin paljon tilaa, ettei vahingossa käänny vauvn päälle. Moni lapsi on tukehtunut vierihoidossa.
Lapsia jo aikasemminkin hoitanut mummu tietää, ettei lapselle kasva hampaita 3 kk ikäisenä. Eii hän voi tuollaista väittää.
Miksi lapselle pitää antaa panadolia? Jos sitä on lääkäri määrännyt, on hän myös antanut ohjeet lääkkeen käytöstä.

Itkevän vauvan paikka ei todellakaan ole vihkitoimituksessa. Anoppi oli aivan oikeassa. Muiden juhlatunnelmaa ei pidä häiritä lapsen itkulla. Kysymyksessä ei ole käytöstavat, vaan lapsen oikeus ilmaista pahaa oloaan. Häntä ei pidä yrittääkään hyssytellä vieraassa kaikuvassa kirkossa tai ison ihmisjoukon keskellä, vaan viedä hänet turvalliseen ja rauhalliseen paikkaan sivummalle.
Äidin velvollisuus on oppia ymmärtämään lapsen tarpeet.

Pahalta tuntuu, jos olet tosiaan joutunut tappamaan koirasi anopin tahdosta. Se ei ollut asiallista.
Asuntojen vaihto tuntuuu oudolta. Miksi?

Sinulla on 3-vuotias sisko. Siitä uskallan päätellä, että itsekin olet juuri ja juuri täysi-ikäinen.
Anoppisi pitää sinua vielä lapsena. Ryhdistäydy, kysy neuvot neuvolasta - ei anopilta.

Turhaan kehittelet hermoromahdusta. Tarvitset kaiken kärsivällisyytesi vauvan hoitoon.

eipä ne kaikki vauvat vaan nuku 3kk iässä.. en mä ainakaan pitänyt hereillä olevaa vauvaa sängyssä, mitä hän sieltä seuraa, näkee tuon stellnkin, mikä sitten onkaan?!? vaan pidin joko sylissä, lattialla tai sitterissä.. ja todentotta niille voi tulla hampaita jo siinä iässä! eikä kaikkia imetetä, siks voi olla syötön sitterissä, tosin mä "pullotin" mielummin sylissä.

En ole ihan vasta täysikäinen, meitä on äidilläni 5 yhteensä ja yksi isälläni uudesta liitosta,joten minun ja nuorimman välillä on 20 vuotta ikäeroa joka kuulostaa hullulta,mutta ei meillä äidinkään kanssa ole ku tuo 20 vuotta..

Panadolit tulivat siinä vaiheessa kuvioon kun lapsi sai ensimmäisen rokotuksensa,mutta yhdella supolla pärjättiin yö ja seuraavana aamuna lapsi oli taas oma iloinen itsensä. Koiraa ei tapettu vaan annoin sen äidin ystävälle jossa se pääsi maalle, tosin nyt syytän itseäni siitä että koiralle puhkesi astma.

Lapsi viihtyy hyvin lattialla ja leikkii siellä leluilla pinnasängyssä kattelee lelumobilea onnessaan, sylissä viihtyy jonku aikaa mut ei kauaa.. syli on se lohtupaikka missä ollaan ku on paha mieli tai halutaan muuten vaan katella maailmaa ylhäältä päin..

Asuntojen vaihto sen takia kun meillä on huomattavasti pienempi asunto nyt mitä heillä,mutta en aio muuttaa sinne kilon kappaleinakaan,koska silloin voin sanoa hyvästit omalle elämälle..Puhumattakaan että haluan jossain välissä ku lapsi on isompi nii koiran ja Anoppihan on vastaan perheen lisäystä ja Lemmikkiä.

Isäpuoleni on ainokainen lapsi ollu aina ja hän sanoo että sisarus tehdä ainakin,koska siitä on seuraa sitten isompanakin. Hän olisi halunnut pienenä jo että olisi sisarus jonka kanssa leikkiä ettei yksin ollu mukava olla ja aikuisiällä hän joutuu yksin huolehtiin vanhempien tarpeistaan jos jotakin on, kuten esimerkiksi hänen isällään oli pitkälle edennyt harmaakaihi joka vei väliaikaisesti näön hän joutui käymään kaupassa ja muutenkin huolehtiin tarpeista nii sanoin suoraan että olisi paljon helpompaa jos olisi sisarus joka auttaisi.

Lapsi on imetyksellä vieläkin, koska lapsi saa siinä minulta sen läheisyyden, en nukuta viereen,koska en luota itseeni nii paljon että en kierähtäisi päälle,oma tätini sanoi ettei missään nimessä saa nukuttaa viereen ja toisena en ajatellu sen nukkuvan seuraavaa 3 vuotta vieressä..

Toisin sanoen, kun olette koko suku nuorena perheenne perustaneet, niin olet noin nelikymppisenä isoäiti, kuten nyt äitisi on.
Tulet huomaamaan yllätykseksesi, että pikkulapsen hoito on parisskymmenessä vuodessa muuttunut kokonaan. Mikä kävi ennen, ei käy millään enää nyt.
Lapsensa oman aikakautensa ohjeilla hoitaneet tädit ja mummut yrittävät noudattaa saamiaan ohjeita yhä, vaikka ne on heitetty romukoppaan. Kun itse olet isoäiti saat huomata saman ilmön.

Mummujen pitäisi muistaa tämä. On viisainta kysyä, vieläkö vauvoja pestään/puetaan/nukutetaan tällä tavoin kuin minun aikoinani. Monta turhaa kiukunpuuskaa sivuutetaan, kun vanhat jakäytöstä poistetut tavat jätetään sinne menneisyyteen.

Ihan vain esimerkiksi, että oman vauvani kohdalla (n. 50 v. sitten!) neuvola kysyi ihmeissään, enkö ole vielä antanut pikku tippaa mehua lapselle. Hän oli silloin kolme viikkoa vanha. Monia makuja pitää totutella.
Pullomaitoon siirryttiin niin pian kuin suinkin, ja korostettiin, että kiinteää ruokaa, perunaa ja banaania, pitää ruveta antamaan 3-4 kk ikäiselle.
Nyt ollaan rintamaidolla kuukausikaupalla, mikä on monelle mummulle hämmästyksen aihe yhä.

Äitini ja Äitipuoleni eivät pukkaa neuvoja vaikka äitipuoleni sai 2001 ensimmäisensä ja äitini 2009 viimeisensä. Ainoastaan kysyn äidiltä neuvoa soseissa koska on kuitenkin kasvattanut 2 lasta aikuiseksi ja 4 muuta asuvat vielä visusti kotona..

Anoppi vaan tuntuu ahistavan minua enemmän ja enemmän nurkkaan tuon lapsen kanssa, lapsi ei saisi katsoa ees vauvana lastenohjelmia ku ei tee sitten muuta ku töllöttää teeveetä kuten serkkupoikansa, mutta meillä vauva kattoo lastenohjelmia sen mitä aamusta tulee ja saattaa siinäkin välissä alkaa leikkiin ja unohtaa koko telvision olemassa olon kuhan on ääntä asunnossa kuten mummin luona on kun on enot ja tädit siellä säheltämässä.

Kirkkoon en olisi halunnut koko lasta viedä tai ylipäänsä tuollaiseen ihmispaljouteen jossa oli lähemmäs sata henkeä,mutta anoppi VAATI tuomaan vauvan matkassa,koska halusi ylpeyden aihetta,mutta tais vauva pettää odotukset. Toistin sitä miehelleni monen viikon ajan ettei sinne vauvaa vaikuta viedä,mutta kun ei. Sitten ihmtellään kun lapsi ei rauhotu.Sitten vielä siitä tuli sanomista että olisitte tulleet vauvan kanssa sinne juhlapaikalle, vaikuttavaa olis ollu viedä rätti väsynyt vauva sylistä syliin menemään.Ajattelin koko ajan lapsen parasta mutta mitä siitä sain ihmettelyjä.. Ensi kesänä olisi sitten vissiin mieheni veljenpojan rippijuhlat johon en lähde vuoden ikäsenkään kanssa. jos 4 vuotiaalle tuottaa tuskaa istua aloillaan,nii mitä se on sitten taaperon kanssa?

En pystynyt täysimettään kauempaa,kioska lapsi roikkui koko ajan rinnalla ja rinnan päät oli jo 3½ kk ajassa ihan nahat rullalla, ja imetys teki kipeää ja yritin lypsää pulloonkin,mutta herra ei huolinut pulloa. maito ei riitä näköjään tyydyttään haluja,nyt popsii pottuporkkanaa 1/3 purkkia aamupäivästä ja jälkkäriksi vähän hedelmäsosetta ja välipalaksi muutaman lusikallisen vielä lisää. Näyttää olevan tyytyväinen kaveri ku pääsi lisäruoalle. :)

Äiti nielee suurimmaksi osaksi kaiken, ja kirvaa takana käsin hänenkään anoppinsa vasta paha onkin, Jokaisella näistä pienimmistä on jotakin hänen mielestään, tytöt 10,5 ovat liian lihavia, tuo vanhempi sisarukseni on hyvin lihaksikas ja harteikas ollu pienestä asti. Hän saattaa joskus todeta tälle isommalle likalle,että sinun pitäisi laihduttaa kun olet nii lihava,välillä tekisi äidin kanssa mieli sanoa takaisin,mutta minut on äiti opettanut pienestä pitäen että vanhempia ihmisiä kunnioitetaan ja siksi pitänyt mölyt mahassani. Pojista 7,3 v. Vanhemmalla on kuulemma ihan selvästi adhd diagnoosi on hänen omiaan,kyllä se osaa olla vilkeri mutta eikö tuon ikäiset pojat ole vilkkaita muutenkin, mutta eskarissa ja koulussa kehutaan kuinka rauhallinen hän on ja keskittyy hyvin annettuihin tehtäviin.

Jouluaaton vietän vauvan kanssa omien vanhempieni luona,koska oma mummini on jo kuitenki 81-vuotias eikä tiedä koskaan mikä joulu on viimeinen ja omat sisarukset on tottuneet että olen aina paikalla..

Minulta omittiin nuorin lapsi aikoinaan miehen suvun toimesta. Miehen sisko olisi väkisin tullut synnytykseenkin. Suvun voimalla tulivat ovesta sisään milloin huvitti. Lopulta ero tuli ja mies otti väkisin pojan itselleen. Jouduin jo ennen lapsen syntymää "luopumaan" lapsesta. - Ja niinhän siinä lopulta kävikin.
Mies oli väkivaltainen, juoppo ja uskoton minulle, mutta suku oli hänen takanaan kuin vahva linnake ja puolustivat poikaansa tekipä tämä mitä hyvänsä.

Ehkä hieman löytyy sitä alistuvaisuutta,mutta näköjään se on enemmän tapa kuin poikkeus,ettei voi saada hyvää miestä ja hyvää anoppia samassa paketissa. Tuntuu nii pahalta ku ei pysty miehellekkään puhumaan asioista, kerroin mitä viimeksi tapahtui ja hän meni itse hämilleen,että minut sekoitetaan hänen eksäänsä nii täydellisesti,vaikka me ollaan oltu monta vuotta yhessä ja olen huomattavasti rakenteeltakin erinlainen ku hänen eksänsä,mutta osu arkaan paikkaan siinä että viitsi sanoa mulle ylipainosta? painoindeksi ollu koko ajan 18 tuntu siltä että nyt napsahti viimeinen pinna mun hermostossa ettei takaisi ole paluuta! Olen joskus aiemmin sairastanut anorexiaa,mutta sekin tosi oli mahataudin aiheuttama ku ei pysyny 3 päivään mikään sisällä ja sitten en enää saattanut syödä mitään, etten ole koskaan pitäny itseäni mitenkään lihavana,enemmänkin häiritsenyt se että terkkarit ja muut ovat sanoneet että on noin paljon alipainoa sun pitäs syödä,miten syö ku ei lihoa? Ystävälleni kerroin asiasta nii hän sanoi suoraan että anoppi tekee tuota v*ttuilessaan että saa minut pahalle tuulelle ja sitä myöten varmaan eroon pojastaan.Tietenkin edellytyksin että vauva jää isälleen,keinolla millä hyvänsä.

Pitäisi varmaan puhua miehen kans tänään asiat selväksi että kummankohan kans hän elää minun vai äitinsä. Minä en tätä kauaa jaksa. Tuntuu että minä olen syyllinen siihenkin,että miehellä myöhästyi yksi lainan lyhennys ja siitä meni tietoa hänen äidilleen nii katsoi minua vihaisesti kun kertoi miehelleni asiasta,en kyllä ymmärrä miten minä asiaan liityin,mutta se on sillä selvä! Ajan kysymys milloin tämä loppuu vai loppuuko milloinkaan..

Ja valitettavasti sinusta voi tulla myös se seuraava ,hirmu , anoppi .Kyllä sieltä rivien välistä henkii jo sellainen.

Mies on yli kolmen kymmenen, vanhempansa taanneet lainan nii siitä tietää.

En ole asiasta puhunu mieheni kanssa sen koommin,mutta tein vaan selväksi,että kyllä se mullakin pinna jossain vaiheessa napsahtaa että jos ei itse sano nii minä kyllä sanon ja silloin kuuntelee..

Harmi vaan ku tuon hajuraon pitäminen on vaikeaa, Anoppi vaatii nähdä poikaa viikottain,että pääsee hoitamaan, enkä kaipaa hoitoapua noin pienen kanssa ollenkaan, kyllä itse pärjään,mutta taitaa olla että sitten kun tarvitsee sitä apua ei löydy. Raha asioiden kanssa on kaikki hyvin,mutta aina on se yks tiukan budjetin kuukausi,jolloin mies on lomautettuna nii raha ei tule ajallaan jolloin myös lainan lyhennys tökkii ja anoppi katttoo minua murhaavasti,minulla ole osaa eikä arpaa tuohon asuntolainaan,olen hokenut miehelle että en halua omistusasuntoa koska en saa sitä hautaan mukanani ja lapsille ei jää sitten sotaa asunnosta joskus,eikä tarvitsi kuunnella anopin ainaista vikinää asiasta.

Olen jo nyt pannut takaraivoon minkälainen oma anoppini on nii on omalle miniälle en tule koskaan olemaan samanlainen vaikka hänestä en tykkäisi,jos poikani tykkää nii sitten se on hyväksyttävä, en minä voi elää oman poikani elämää ja valita tyttöystäviä.

Ikinä, en ikinä menisi lopettamaan koiraani vain siksi että anoppini niin haluaisi! Jossakin menee raja. Tuli niin surullinen olo tuosta että turhaan lopetetaan eläimiä.

Koiraa ei lopetettu ku annoin sen äidin ystävälle, en ikinä olisi lopettanut nuorta koiraa, se elää nykypäivänä onnellisesti maalla. Ajatuskin koiran lopettamisesta ei ole minun ensimmäinen päätös,eihän ihmistäkään lopeteta kun sairastuu tai muuten vain ei sovi joukkoon.

Olen miehelleni tuon jälkeen hokenut koko ajan kun koira vaihto kotia,että käykö pojalle näin kans kun pikku sisarus sattuu syntymään,että annetaan vanha pois uuden tilalta. Seuraava lemmikki pysyy koko elämän, sanoi anoppi tai mies mitä vain,toista kertaa en samaa virhettä tee..

Ihan hyviä neuvojaha nanoppisi on antanut. Miksi noista pitää alkaa stressiä keräämään. Hyvä syy alkaa tupakoimaan on syyttää anoppia, joka on tietenkin kaiken pahan alku ja juuri.

Aloittaja on aika lapsellinen ja toisten määrättävissä ja tuo tupakoiminen, josta pitää anoppia syyttää, on kaiken huippu. Men peilin eteen ja katso itseäsi.

anna anopin hoitaa lasta aj kiitä häntä kun hoitelee. On anoppeja jotak eivät sormellakaan koske lapsenlapseensa. Se, että sinusta tuntuu kuin anoppi omistaisi lapsen, on varmaan anopin oma tapa hoivat lastenlastaan. Anna anopille mahdollisuus. Sillä aikaa kun anoppi hoitaa vauvaa, tee omia asioitasi. Viilaa kysiä, lue kirjaa, ota aurinkoa.

Anna toki mummon muodostaa hyvä suhde lapsenlapseen. Se on lapsenlapselle rikkaus, ei surullinen asia.

Sellainen asia, mikä ei ole lapsen parhaaksi, sitähän ei tarvi sietää. Miksi muuten suutut tuollaisestakin, jos aprikoi että lapselle tulee hampaita kun kuolaa. Mikä siinä on niin pahasti sanottuna? Sehän on totta. Lapset yleensä kuolaavat kun heille tulee hmapsita. Eihän sinun tarvi siihen mitenkään reagoida. Ihmettelet vain mukana.

Kovin tutulta kuulostaa. Olet liian lepsu,kun et tee asioita selviksi. Paha virhe oli koirasta luopuminen anopin tahdosta,ellei kukaan ollut allerginen. Puhu miehelles järkeä. Jos mies ei pysty irroittautumaan voimakastahtoisesta äidistään,liittonne ei ole varmalla pohjalla. On näet kokemusta. Terveisin mummo

Syy tupakointiin lähti noista häistä jotka olivat viimeinen pisara stressille, perustelin kuukauden päivät asiaa ettei häihin voi viedä pientä lasta, mutta kun ei niin ei. Kaiken maailman kissan ristiäisiin käsketään viedä lapsi, ihan kuin joku näyttely kapistus.

Olisihan se hyvä hoitaa,mutta kun silloin ei kelpaa kun tarvitsisin itse apua, kyllä sitä apua silloin tuputetaan kun en tarvitse. Asioille jos lähden niin vauva mukaan, jos ei oma mummini satu olemaan vapaa lähtemään mukaan hoitaan vauvaa. Olen yrittänyt kaikin keinoin antaa mahdollisuutta,mutta anoppi on tehnyt selväksi eleillään ja puheillaan ettei hyväksy minua missään nimessä.Miten siinä ollessa purra hammasta yhteen ja niellä kaikki. Ylipainoista minusta saa tekemälläkään aina ollu alipainoa nii sekoitetaan tahallaan johonkin eksään jonka kanssa ole ollu yli puoleen vuosikymmeneen. Siitähän mieheni meni vasta hämilleen ja vaikeaksi kun sanoin asiasta jälkeen käsin.

Se että kuolaa johtuu juuri siitä,että olen oppinut lukemaan lastani siitä että kun alkaa kuolaan nii toisella nälkä,mutta eihän sitä minään pidetä.En saa matkustaa mihinkään vauvan kanssa, koska anoppi kielsi. Tämä liitto on kohta täysin pirstaleina ja parempi eriteillä,mutta viedäänkö minulta anopin toimesta lapsikin sitten? vai työnnytäänkö joka päivä että etsitään syytä millä saa lapsen minulta pois? Voin odottaa mitä vain anopiltani,koska hänen käytöksensä on sitä luokkaa minua kohtaan.

Mieheni kanssa riideltiin viimeksi siitä mitä lapsen tulisi syödä, vauva yökkii tiettyjä ruokia kuten peruna ja kukkakaali yhdistelmää, mieheltäni kuului suoraan että eihän tämä enää syö Oikeita ruokia ku sinä tuputat niitä makeita soseita koko ajan. jos lapsi vetää hyvällä ruokahalulla pottuporkkat ja siihen päälle jälkkäriksi hedelmäsosetta ja päivällisenä hedelmäsosetta nii mikä siinä on nii kummaa. En itsekkään kyllä pistäs suuhuni perunakukkakaali yhdistelmää kun haiseekin nii pahalle,mutta näköjään pitää pistää kaikki hedelmä soseet pannaan ja antaa ainoastaan kasvissoseita.

Pappaansa lapsi ei ole saanut luotua kontaktia ollenkaan koska mummo on se joka lapsen ottaa eikä anna muiden ees pidellä sitä tai olla lähellä. tämän muutaman kuukauden aikana pappa on pitänyt vain kerran sylissä ja silloinkin anoppi hoki koko ajan anna se tänne kun et sinä osaa ja tiputat sen kohta. todella mieltä ylentävää. Mies ei sanonut mitään.Itse vaivauduin täysin tilanteesta.

Säälittää katsoa vierestä kuinka tästä ensimmäisestä lapsenlapsesta on tullut vaan anopille negatiivista sanottavaa kun syntyi toinen joka vie kaiken! En uskalla jättää lasta hetkeksikään silmistäni kun tämä vauvan serkku on paikalla,koska en luota siihen että mitään ei tapahtuisi. Ei se ole tästä pojasta kiinni,mutta jos näytetään suoraan mitä tapahtui kun vauva syntyi,nii kyllä siinä se mustasukkaisuus ilmenee jossain määrin,että haluaa viedä mukanaan äidin luokse kaikki lapsuuden aikaiset lelut ja kaikki ettei vauva niitä saa,koska anoppi teki hyvin selväksi jo kun vauva oli muutaman hullun päivän ikäinen että "sitten kun vauva tulee tänne yöksi sinä nukut tuolla ja vauva nukkuu mummon kans" antaapa tosi hyvän kuvan lapselle.

hyvä hieno äiti olet hyvä äiti älä anoppisi määräta sinua olen teiniikainen poika ymmaran tunteesi älä anna periksi minusta 3 vuotias lapsesi on ihana wiljami petteri tassa laita viesti
[email protected]

kyllä täytyy sanoa että aloin kiehua kun luin tuota viestiä, siis aloittajan puolesta tunnen vihaa.. siis koirastakin piti luopua??! anopin takia? voi taivas sentään.. :/ minä en olisi suostunut tuohon, en en...sen verran tykkään koirista.

Nyt on vuosi kulunut.
Miten on mennyt?
Alkaa olla edessä ne ajat, jolloin olisi kiva lähteä vähän tuulettumaan miehen kanssa kahdestaan.
Onko anoppi silloin mukava olemassa lapsenlikkana? Varo vaan, lapsi voi kiintyä mummuunsa.

Työelämäkin alkaa taas kutsua. Annatko lapsen jolleki perhepäivähoitajalle? Varo vaan, lapsihan voi kiintyä päivätätiin. Parasta viedä lapsi isoon tarhaan, missä tädit koko ajan vaihtuvat, niin lapsi kiintyy ja takertuu sinuun entistä enemmän.

Tiedän ettei tämä vastaukseni sinua auta yhtään, ja voisin varmasti jättää myös kommentoimatta
Mutta kylläpä olet lusikkasi soppaan laittanut ja ilmeisesti ihan tieten tahton. kyllä varmaan tiesit näistä tulevista vaikeuksista jo lasta tehdessäsi. Se, miksi olet tuollaiselle tossukalle ja äitinsä talutusnuorassa kulkevalle miehelle tehnyt lapsen, en ymmärrä.

Vaikutat aika nuorelta ihmiseltä joka on luonteeltaa kaiken lisäksi muiden vietävissä mutta myös varmasti arkakin. Etkä halua tahallasi loukata tai suututtaa. Ja selvästi osaat lukea vauvasi tarpeita ja lapsen hoidon suhteen vaikutat muutenkin hyvin valveutuneelta. Eli sinulla on toivoa! Ero ei hetsillään ole koskaan hyvä vaihtoehto mutta onko tämä nyt sellainen kuvio jossa haluat viettää lopun ikääsi? varsinkin kun et omien sanojesi mukaan voi tästä asiasta keskustella lapsen isän kanssa ilman sodan syttymistä? Kyllä minä tuossa vaiheessa miettisin sitä, että muuttaisin omilleni.

Asuin nuorena anoppini luona vuoden verran ennen kuin saimme oman asunnon.
Anopin perheellinen poika kävi pesueineen kerran viikossa näyttäytymässä. Aina eivät edes kahvia halunneet, mutta juttu luisti, kasten kanssa leikittiin ja oltiin, ja pian vierailu päättyi, ja kaikilla oli hyvä mieli.
Minäkin aika ulkopuolisena tutustuin näihin lapsiin luontevasti, ja vierailuaika oli siksi lyhyt, että lapset eivät väsyneet ja kyllästyneet.

Minusta se oli hyvä systeemi ja kun omassa perheessäni oli lapsia, toteutin sitä sujuvasti.
Työpäivän jälkeen nopeasti liikkeelle, sitten taas nopeasti kotiin iltatoimiin.
Vierilu ei kauan aikaa ottanut.

Samaa sinulle ehdotan. Nopea pistäytyminen, hommat kotona odottavat, mutta on mukava tulla välillä mummilaan näyttämään ihmelasta, kuinka on kasvanut.
Ja ei kiitos, kaffeeta, me lähdemme ihan heti, pistäydyttiin vaan! Ensi viikolla taas! Heippa.

Ja sanoisin ihan lonkalta, että kaikkea lapsenhoitoon liittyvää ei ole tarpeen selostaa anopille eikä kenellekään muulekaan, yx hailee anopille, miten kuumelääkkeet lapselle annat. - Siinä anoppi on oikeassa, että nuhaista ja korvakipuista lasta ei saa viedä lentokoneeseen. Paine aiheuttaa korvasäryn.

Anoppi ei kai esitä mitään syytöstä, vaan toteamuksen, jos lapsi kuolaa, on syy sitten hampaissa tai nälässä. Älä kuuntele arvosteluna joka lausetta, vaikka oletkin epävarma itse. Kyllä lapsi sinun hoidossasi selviytyy ihan hyvin, älä ota turhia murheita.

Ja kun lapsi hiukan kasvaa, hän alkaa itse protestoida alituisia mummolakäyntejä vastaan. Lapsi haluaa olla kotona, omien asioittensa parissa, eikä tulla riepotelluksi alvariinsa kylillä.

Tsemppiä! Minulla on myös anoppi ja anopin luona asuvat täysikäiset tyttäret jotka omivat lapsen täysin kun mennään mummolaan. Neuvoja sataa välillä hyvinkin käskevään sävyyn ja ahdistaahan se tietenkin kun omat kasvatusmetodit on ihan eri planeetalta kun miehen perheen

Meillä asia on hoidettu niin että minä en ikinä sano vastaan miehen perheelle. Siitä tulisi kaikille vain riitaa ja minulle stressiä. Minä olen aina neutraali ja myöntyväinen, miehen asia on sanoa perheelleen miten asiat tehdään. Hän on tehnyt perheelleen selväksi mitkä meidän kasvatusmetodit on ja puuttuu aina heti tilanteeseen jos meidän tapaa ei noudateta.

Minusta miniän ei kuulu sanoa varsinkaan anopilleen vastaan koska hän on vanhempi ja häntä kuuluu kunnioittaa. Mutta mies voi sinua puolustaa omalle perheelleen ja se nähdäkseni kuuluu myös hänen velvollisuuksiinsa.

MIehesi tulisi tajuta oma paikkansa sinun vierelläsi.

Onpas pitkä rimpsu,lyhyestikin voi kirjoittaa.Ei tällasia jaksa lukea.

Miehesi kai sulle tärkeempi on,kun anoppi! Laatikaa yhdessä säännöt miehesi kanssa.Itsellä ei ole koskaan ollut anoppia,eikä appeakaan,mutta on,jo aikuinen poika ja omat lapset.