70-luvulla syntyneiden

Osa näistä 70-luvun helmistä kuvittelee, että harrastukset ovat suurta työtä ja suuria vastoinkäymisiä. Viljalti kerrotaan, että kuinka rehkin siinä ja siinä harrastuksessa ja kuinka hankalaa onkaan. On jäkistä ja korista ja lentistä ja heppoja, kaikkea on mutta ah, niin hankalaa.

Jos harrastukset ovat olleet täyttä työtä ihmisen elämässä, niin onkohan päässä jotain vikaa?

Pitänee siis periä jostain takaisin korkojen kera se aivan kaikki mitä minun olisi kuulunut saada lapsena ja alkaa pullamössöttelemään heti. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Jaa. No kyllä 80-luvun nuoret saivat vielä paljon enemmän kuin 70-luvun lapset. 70-luvulla ei ollut vielä yleistä matkustella etelään joka vuosi ja vaatteita ei osteltu jokaisen muodin mukaan eikä ravattu Mäkkärissä (kun niitä ei edes ollut). Osa äideistä vielä tekikin itse lapsille vaatteita.
En siis usko että 70-lukulaisten liitot mihinkään pullamössöön kaatuvat. Ovat vain tulleet siihen ikään jossa yleisimmin erotaan eli ovat 30-40 vuotiaita. Kyllä se 80-lukulaisten sukupolvi tulee sinne erotilastoihin ihan pian, älä huoli...

Kyllä se 80-luvulla (= nyt 23-32-v) - syntyneiden ikäluokka on ennemminkin sitä pullamössösukupolvea kuin 70-luvulla syntyneet (= nyt 33-42 v).

Ei 70-luvulla ollut kuin 2-3 TV-kanavaa, ei ollut välttämättä omia huoneita, tietokoneita ei ollut vielä keksittykään lapsuudessa, ei ollut kännyköitä. Tosin ei ollut ylipainoakaan ja melkein jokainen harrasti jotakin urheilua. Ulkomaille matkustelukaan ei ollut läheskään kaikkien ulottuvilla.

http://fi.wikipedia.org/wiki/X-sukupolvi

X-sukupolvi on sana, jonka tarkoitus on kuvata 1980-luvulla nuoruuttaan elänyttä ja 1980- ja 1990-luvuilla aikuistunutta sukupolvea[1]. Käsite on peräisin kanadalaisen kirjailijan Douglas Couplandin kirjasta Tuntematon sukupolvi (Generation X: Tales for an Accelerated Culture).

X-sukupolveen kuuluvat vuosina 1964–1979 syntyneet ikäluokat, eli ne ikäluokat, joiden opiskeluihin tai työelämään astuminen osuu 1990-luvun vaihteeseen osuneeseen lamaan. Sukupolven yhteisiä suuria kokemuksia olivat Neuvostoliiton romahtaminen, Berliinin muurin murtuminen, Yhdysvaltojen nousu maailman ainoaksi supervallaksi, 1990-luvun lama ja massatyöttömyys sekä globalisaatio. Monia X-sukupolven edustajia yhdistää lapsuudessa tai nuoruudessa koettu vanhempien avioero[1].

Suhteellisen turvatun lapsuuden ja nuoruuden jälkeen X-sukupolvi on kohdannut jatkuvia vaikeuksia; he astuivat työelämään vaiheessa, jossa työttömyys pysyi vuosikausia 15–20 % tasolla ja jolloin pätkätyöt, tilapäistyöt ja epätyypilliset työsuhteet yleistyivät ja perinteiset vakituiset ja pysyvät työsuhteet pitkälti harvinaistuivat. X-sukupolven elämää on myös leimannut työpaikkojen ja tuotannon häviäminen halpojen työvoimakustannusten maihin, kohoavat asumiskustannukset joita inflaatio ei enää tasoita, sekä tuloerokuilun leveneminen.lähde?

Siinä missä suuria ikäluokkia on sanottu viimeiseksi moderniksi sukupolveksi, joiden elämää on leimannut jatkuva optimismi ja kehitysusko, X-sukupolvea on pidetty ensimmäisenä postmodernina sukupolvena, jonka elämää leimaa pessimismi ja epäluottamus tulevaisuuteen[1]. 1990-luvulla monia rock-yhtyeitä jopa leimattiin X-sukupolven edustajiksi ja muun muassa Nirvana-yhtyeen keulahahmoa Kurt Cobainia pidettiin sen äänitorvena.
Sisällysluettelo

1 X-sukupolvi Suomessa
2 Aiheesta populaarikulttuurissa
3 Katso myös
4 Viitteet

X-sukupolvi Suomessa

X-sukupolven suomalaisena pamflettina pidetään usein Osku Pajamäen kirjoittamaa kirjaa Ahne sukupolvi - Suurten ikäluokkien perintö, jossa hän peilaa X-sukupolven elämää suurten ikäluokkien elämään.

Vuorineuvos ja telakanjohtaja Martin Saarikangas kutsui vuonna 1993 Suomessa X-sukupolvea myös "pullamössösukupolveksi". Suurten ikäluokkien mielestä käsite kuvaa, kuinka nuoriso elää helppoa elämää ja syö pullamössöä. Suurten ikäluokkien mielestä pullamössösukupolvi saa kaiken hyvän valmiina. He vaativat hyvää, mutta eivät ole itse valmiita tekemään asioiden hyväksi mitään. Pullamössösukupolvi on myös uusavuton joidenkin vanhempien ikäluokkien edustajien mielestä.

Kirjailija Mika Wickström kertoo saaneensa vaikutteita Sukupolvi X -romaanilleen muun muassa Generation X -yhtyeestä, jonka keulakuvana tunnettiin 1980-luvulla Billy Idol.

Tämä nyt kun ei millään riitä parisuhteeseen malliksi.

http://www.youtube.com/watch?v=jefB5rQE6Xs

Jollain on menny vähän Motorolat sekaisin ja vuodet.

-70 luvulla EI todellakaan ollut mitään moroloja saatika isoja niitä.

Siellä huutelee selvästi joku x-y-z-sukupolven edustaja

http://www.tilastokeskus.fi/ajk/tiedotteet/v2008/tiedote_029_2008-11-26.html

korutonta kertomaa 70-lukulaisten perhe-elämästä

Aika moni näistä ottaa elämänmallinsa Cosmopolitanista, ja ulkomaille ostoksille, ihan niinkunin lehtessäkin on.

Hahhah! :-D Melkoisia sekopäitä taas liikenteessä...

Hyvähän se on aina syyttää vanhempiaan kaikesta, mutta olisko jo aika ottaa se oma järki käyttöön ja miettiä, miten vanhempanne sen elaltksen ja koulutuksen teille antoi, mitä aiotte omille lapsillenne antaa.

Kyllä se vaan niin oli että monen vanhemmat tekivät todella kuusipäiväisen työviikon ja sen lisäksi kotityöt, eipä siinä juuri harrastettu.
On hyvin ikävää nähdä sen aiheuttaneen, että vanhemmat antoivat eille senkin mitä eivät olleet ikinä itse saaneet, kouluttaakseen teidät paremmin palkatuiksi työntekijiksi.

Onko todella nyt niin, että kiittämättämyys on avanhempien palkka ja nähdä vielä kuinka laitatte elämänne täysin renttaliksi, eroatte, juopottelette, käytätte huumeita ja ruoskitte lapsenne ja hylkäätte heidät.

Onko mikään päivä tullut mieleen, mihin lapsenne joutuvat koulukäymättöminä ja unohdettuina ihmisinä, kun itse vietätte sitä ikuista nuoruutta vaihtaen kumppaneita. Hukkaatte kaiken lapsiltanne.

Kaikempa saanut,olen ollut töissä 24 vuotta,eläke rupesi kertymään vasta 23 vuotiaana.Kaikempa olen tienannut itse autokortista alkaen.Kieltämättä töitä on tullut tehtyä liikaa nuorempana.Kyllä tuota vapaa aikaa tänä päivänä kaipaa ei tule ylitöitä tehtyä.Nuorille sen verran,kannattaa opetella ruumiillisen työnkin teko.Ei jokaiselle mahda olla johtajan paikkoja eikä tietokoneen korpullakaan maha täyty.Itse hankittu raha on parempaa kuin peritty tai kerjätty.Ikävä kyllä selkä,yms.on mennyt töitä tehdessä.Taisi tämä ns.vapaa kasvatus tulla käytäntöön -80 lopulla,miten paljon se asia vaikutti liittoihin.Kannattaisi muistella sen ajan lasten, miten lietsoivat eripuraa vanhempien välille?No olen väärä ihminen arvostelemaan asioista,kun en ole vielä kerennyt itseäni härnännyt puolisolla enkä lapsilla.Oisko kun on sinut itsensä kanssa niin näyttää ikinuorelta.Ja kaikille terveisiä."Tee toisille siten,kun haluat toisten tekevän sinulle".

Ei ne kestä minkään muunkaan sukupolven liitot, koska ihmisten ei ole enää pakko pysyä yhdessä oli perhe-elämä kuinka kaoottista hyvänsä.

Ihan turhaa syyllistää jotain sukupolvea, yhteiskunnan murros ja kaikki mitä siihen liittyy on vaan ihan liikaa ihmisille, missään ei ole enää sitä turvallista satamaa, mihin päänsä kallistaa, vaan aina pitää vaan suorittaa ja jaksaa.

Niin suorittaa, jaksaa ja kilpailla kaikessa.
Ei ole oikein ihmisä kohtaan yrittäjien taholta tuhota koko suomalainen yhteiskunta noilla vaatimuksilla, joilla yksi ottaa voiton.

Kaikesta on tehty liian kallista, joillekin maksetaan ihan hirveita palkkioita. Ne ovat aivan kohtuuttomia, sillä jokaisella on smanmittainen vuorokausi.
Kukaan pomo ei tee yrityksestä yksin tuottavaa laitosta, kyllä ne työntekijät sen tekevät. Kukaan ei yksin myy tuotteita ulkomaille.

Joten aivan kotuutonta jostakin myymmistä maksaa jokin bonus prosenttiosuuksina.

Etenkin pörssifimojen kohfalla, talouden syklit muuttavat kursseja, tämä ylin pomo ei todellakaan tee yhtään mitään.

Yritykset voisivat paljon paremmin jos jaokaiselle maksettaisiin vain kuukausipalkka, sellainen että sillä elää. Yhtiön tuotosta jätettäisiin aina osa pahojen päivien varalle, eikä jjaettaisi osakkieden omistajille, kyllä heidänkin pitöisi järkiintyä.

Kaikki turha mainostaminen pois. Firma puhuu itsestään paljon paremmin sillä, että sitä voidaan arvostaa.

Julkisen talouden puolella, tarkistetaan turhat pois, mutta turvtaan paremmin, lasten, vanhyústen ja koulutuksen tarpeet.
Kulttuuripuolella pitää tulla alaspäin ja katsotaan tarkkaan tarvitemusperusteet.
Nytkin on vaalit tulossa, puolueet ovat toreilla ja turuilla jakamassa, kuka puurioa, kuka makkaraa, kuka karkkeja.

Näitä mitään ei ole tarve jakaa.
Jotenkin hallinto ei toimi, kun puolueet koko ajan riitelevät ja nalkuttavat toisilleen kuin vähä-älyiset.
Tarpeempaan on se, että jokaiseen tehtävään valitaan henkilö, joka on asiantuntija.

Nytkin olisi kaikilla ehkailla oltava vähintäänkin kansantouden opinnoista todistus ja mieluimmin ainakin ammattikorkekoulutasoinen vähintään, sitten on tarvetta juristeista, ekonomeista, lääkäreistä, sairaanhoitajista, sosiitityöntekijöistä ja eri ammattikunnista, jotka ymmärtävät tarpeet erilaisiin kohteisiin.

Ei valtuustoihin ja eduskuntaan tarvita kylähulluja ja saarnaajia. Tarvitaan tietoa ja taitoa.

Järkipeli kaiken hoitoon, eikä jatkuva naljailu ja riitely.

En mä ainakaan ole saanut. Meillä oli aina rahasta tiukkaa, hyvä kun ruokaa sai. Turhaa yleistystä.

"70-luvulla syntyneiden liitot eivät kestä,"

-Olen sitten ilmeisesti poikkeus joka vahvistaa säännön! ;)

jollakin on näköjään jotain vastaan 70-luvulla syntyneitä...:) . Itse ole syntynyt tasan vuonna -70 ja kyllä omat lapset nauraa ja ihmettelee kuinka "alkeellista" elämää minun kotona elettiin.

En jaksa enenmpää alkaa kirjoittamaan mutta pullamössöily oli siitä elämästä kyllä kaukana...

Hyvää syksyä kaikille :)