Kun opiskelija ja työssäkäyvä on yhdessä, on riidan aiheet valmiina. Minä saan kuukaudessa opintotuen eli käteen 460e/kk. Mies saa 2700e/kk. Miten teidän mielestänne pitäisi jaksaa 800e vuokra? Puoliksi? Suhteissa? Vai miten? Miehen mielestä puoliksi olisi oikea ja "normaali" tapa. Mun mielestä suhteessa olisi kaikkein reiluin tapa, miehen mielestä taas kaikkein epäreiluin. Mies ehdotti osia 350e (minun osa) ja loput hänelle. Mielestäni liian iso summa mulle. Minua ottaa päähän että mies haluaa kiskoa multa suuren osan vuokrasta, jotta hälle jää enemmän rahaa säästöön omaa asuntoa varten, omia mielenkiinnonkohteita varten tms. Se on väärin! Kuka tässä nyt on kusipää. En enää tiedä itsekkään. Kertokaa te.
Rahasta riitaa!!
traalalalaalaa
36629
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Jätä toi juntti, kun minä opiskelin ja olin töissä, maksoin miltei kaikki kustannukset, koska se oli mielestäni oikein ja kohtuullista, enkä vaatinut opiskelevalta puolisoltani mitään. Nyttemmin kun mies on työelämässä, hän on tuonut kotiin jo vuosikausia paksumman tilipussin eikä koskaan ole ollut riitaa rahasta, jos rakkautta on niin toista haluaa auttaa eikä kiskoa toiselta kaiken.
Sun osuus olisi mun mielestä 80 euroa ja miehen osuus loput. Itse kun seurustelin naisen kaa joka opiskeli niin mä maksoin vuokran joka oli 520 ja maksoin sähkönkin vielä n 80 egee/2 kk. Tienasin itse 2400-2800 riippuen työtunneista. Sulla on surkee mies joka ei halua auttaa ja kovin itsekäs. Se on väärin joo ja miehes on mulk.ku.
Korkeimmillaan sinun tulisi maksaa vuokraa, jonka joutuisit maksamaan yksin asuessasi huomioiden asumislisä (siis pienemmässä asunnossa). Muussa tapauksessa sinä rahoitat miehen asumista.
Mieti kuitenkin, haluatko oikeasti olla yhdessä noin itsekkään miehen kanssa?
Sinuna muuttaisin opintojen ajaksi omaan asuntoon. Pääset halvemmalla ja mies saa rauhassa maksaa 800 euroa kuussa ihan yksin.
juu, olen samaa mieltä, moisen kitupiikin kanssa ei kannata lapsia edes kuvitella hankkivansa.
Siis miksi olet yhdessä miehen kanssa, joka säästää koko ajan omaa asuntoaan varten?
Siis miksi mies on kanssasi, kun haluat nostaa työmarkkina-arvoasi hänen maksaessa viulut?
miksi asutte yhdessä, jos mies haluaa sinun maksavan puolet ja sinulla ei ole selkeästi varaa maksaa puolta vuokrasta? ainahan voit ehdottaa, että muuttaisit hoasin asuntoon, ja jatkaisitte suhdetta eri osoitteissa. tämä voisi antaa miehelle perspektiiviä turhalle nipotukselle rahasta 8)
sun miehesi puolesta teillä ei ole tulevaisuutta koska mies on säästämässä OMAAN asuntoon rahaa. jätä se.
Totta. Mies on naisen kanssa yhdessä vain rahan vuoksi. Saa kuukaudessa säästettyä paljon enemmän, kun nainen maksaa kustannuksia. Tyypillisesti mies maksattaa vielä ruokansakin naisella.
Jätä se miehes ja heti. Ei teillä ole tuleivaisuutta. Ajatteles nyt et se ei auta sua myöhemminkään kun nyt jo parkuu vuokrasta. muuta yksin asumaan niin saat tukee ja sulle jää enemmän rahaa. Pärjäät paremmin yksin. Monet opiskelijat asuu yksin ja pärjäävät. Ei se miehes sua edes rakasta kun ei ole valmis sua tukemaan edes. Se haluu vaan hyötyä sinusta ja se säästää sun avulla ittelle rahaa.
Kaikki jotka elättää toisia hyväntekeväisyystarkoituksessa on joko naiiveja pellejä tai muuten vaan tyhmiä. Ukko joka pistää sivuun omaa kämppää tms. varten on vaan sua fiksumpi ja edellä tässä asiassa, se on syy miksi olet vittuuntunut joka on toki ymmärrettävää.
Asuminen yhdessä työ opiskelu kombolla on melko haastavaa, voin vaan kuvitella. Jotta postaukseni huokuisi odottamatonta ihmisläheisyyttä, todettakoon lopuksi että jos suhteenne tuon vaiheen kestää niin olette kovalla pohjalla.
Voi ihmisiä, jotka miettivät kaiken rahassa, teillä on addikti!
Miten teillä muut kulut sitten laitetaan?
Olisiko mies valmis muuttamaan halvempaan asuntoon? Aika kallis 800e asunto vain kahdelle ihmiselle, kun varmasti halvempiakin löytyy (paitsi jos hesassa asutte, mutte voittehan hesa-lueen ulkopuolelta ottaa?)
Halvempaa olisi tosiaan muuttaa omaan asuntoon. Etkai vielä ole muuttanut yhteen hänen kanssaan, vai oliko tuo vuokra hetken mielijohde miehen puolelta kun olitte jo yhteen muuttaneet?
Ei ymmarra....
Meillä minä opiskelen, eli saan käteen kuussa juuri sen 460 €.
Kihlattuni on jo vuosia tehnyt töitä, kuukausipalkka nyt 3000 € kuukaudessa.
Koskaan meillä ei ole ollut ongelmia rahan suhteen. Kysyn AINA, siis huom. AINA, voinko maksaa tällä kertaa nämä ja nämä laskut, nämä ruoat tai jotain muuta... (Jos siis tilini antaa myöden. Yleensä antaa, koska olen tosi tarkka euroistani)... Joskus mieheni antaa maksaa jotain, mutta aika harvoin. Ei tahdo, että joudun käyttämään vähäisiä rahojani johonkin, minkä hänkin voisi helposti maksaa.
Hän ymmärtää tilanteeni, tukee minua opiskeluissa. Tuemme toisiamme!
Siinä missä hän maksaa suurimman osan kaikista menoista, minä sitten taas yritän pitää kodista enemmän huolta (siivoan, pyykkään, teen ruokaa), koska koen, että se on vähintä mitä voin tehdä.
Aina rankan työpäivän jälkeen yritän tehdä kihlatulleni hyvän olon - silittelen selkää, hieron jalkoja, teen jotain hyvää ruokaa. Koska hän ansaitsee sen kaiken!
Ja noh, me olemme olleet yhdessäkin jo 6 v, joten tiedämme, että voimme luottaa toisiimme, ja tiedämme, että tulemme olemaan loppuelämämme yhdessä. Häät vuoden päästä kesällä. Kihlattuni tietää, että kun valmistun ja pääsen töihin, alan ihan samalla tavalla maksamaan ruoasta, laskuista ja muista menoista. Tämä vaihe nyt vain tämä vaihe.
Käänsin tämän niin, että miten itse tekisin tuossa tilanteessa. Olen marttyyriluonne jos koen, että kohtaani tehdään väärin, myönnän sen. Itse maksaisin sen 400€ ja sen jälkeen loppukuun söisin näkyvästi pelkkää makaronia ja jos mies pyytäisi että lähdetään jonnekin, sanoisin että ei ole rahaa. Tai jos jokin lasku pitäisi maksaa. "Hei kulta, mulla vaihtuu nyt puhelinnumero ja jos hälyttää vain kerran kun soitan sulle, soita takas, mulla on nyt prepaid". Silä tavalla minä toimisin.
Nyt poikaystävä suostui osaan 250e (minun osa) ja loput hänelle. Hän maksaa ruuat. Tämä on kai ihan ok ratkasu. Silti jäi paha mieli siitä, ettei tämä ollut hänelle mieluisin eikä varsinkaan itsestäänselvä ratkasu. Hänen mielestään hänen kuuluukin saada säästää ja jäädä voitolle koska hän käy töissä ja raataa rahojen eteen. Hän säästää omistusasuntoa varten varmaan jos rahaa jää yli, ei olla puhuttu vielä kuka asunnon ostaa ja koska, sillä omat opiskelut kestää vielä 5v eikä asia siksi ole edes ajankohtainen. Kai jos mies ei jaksa omaa valmistumistani odottaa niin hän ostaa asunnon johon myös minä muutan. Onko tuo minun osani 250e kohtuullinen? En sillä rahalla kyllä mitään asuntoa saisi yksin, korkeintaan jonkun soluhuoneen.
Sano sil miehelles et älä seurustele jos ei tiedä mitä seurustelu edes tarkoittaa. On paljon pareja joista toinen opiskelee ja tienaa vähemmän. Miehes on itsekäs pelle joka ei halua panostaa parisuhteeseen. Parisuhteessa jaetaan asioita ja autetaan toisia. Ei mulla tullu mieleen pyytää tyttöystävältäni rahaa kun se opiskeli mut se siltin olisi antanut kun se on kiva ja haluu jakaa asioita.
Mun tyttis tienas jotain 600 kun opiskeli. Itse tienasin 2500 ja maksoin siitä vuokran ja sähköt. Ruuasta maksoin 2/3 osaa. Nyt mun tyttis käy töissä ja ostele mulle vaatteita vähän väliä vaikka en ole edes pyytänyt. Osti mulle myös pleikkari 3 sen synttäri lahjaksi. Jos rakastaa niin rahalla ei ole merkitystä. Jos mun tyttöystävä jäis työttömäksi niin elättäisin sen ilman valitusta.
No et sä kyllä alle neljänsadan saisi yksiötä itsellesi. Siitä kun vähentää asumistuen, niin jää jäljelle se summa, jonka maksaisit ilman ukkoa asunnosta. Ruoat joutuisit tietysti yksin asuessa maksamaan itse, samoin kaikki muut asumisen kulut, joten kyllähän sä tuosta asumisjärjestelystä nettoat, ja samoin nettoat siitä, jos pääset kohtapuoliin miehen omistusasuntoon asumaan pelkällä vastikkeella. Miehelle tämänhetkinen tilanne on aikalailla plus miinus nolla rahallisesti, koska kyllähän sä syöt tuon 250 e:n edestä. Mutta hän saa tietty sinulta apua kotitöihin ym.
Toinen juttu sitten, että miten teillä tulee menemään jatkossa, jos koko ajan kumpikin miettii, paljonko on itse pakko joustaa toisen hyväksi. Se ei yleensä ole rakastumisen merkki.
Ja se vielä, että normaalisti ei kukaan opiskelija elä pelkällä tuolla opintotuella, vaan lisäksi joko tehdään töitä tai otetaan lainaa.
Naiset eivät syö 250 eurolla kuussa. Itselleni riittäisi kuukaudeksi hyvinkin pelkkä satku. Pihistelemättä 150 euroa, jolloin mukaan mahtuu jo herkkujakin.
250 euron ruokalaskuun tarvitaan, että käy pari kertaa viikossa kaupassa ja molemmilla kerroilla kauppalasku on 25 ja 30 euron väliltä.
Tietysti syödä voi lähes miten halvasti vain, mutta en oikein usko että noin kalliissa asunnossa elävä pariskunta eläisi makaronilla, juureksilla ja kaurapuurolla. Sadalla eurolla syöminen onnistuu, se tekee reilut 20 e/viikko, mutta se vaatii tietynlaista ruokavaliota.
Samaa mieltä kuin yo Sinkku N.
300-350 euroa kuulostaa ihan reilulta. Sillä saat ehkä 30 neliön opiskelijayksiön hikiseen vuokrattua. Yksityiseltä ehkä jonkun koirankopin, Helsingistä et varmaan sitäkään.
Tulee enempikin kuva, että haluaisit itse elää miehen kustannuksella kuin että mies olisi epäreilu..
Vaikea on minun ymmärtää ap:n miehen itsekeskeisyyttä.
Itselläni tilanne on tämä. Saan kuussa vähän päälle pari tonnia brutto (aikuiskoulutusraha). Siis ihan hyvin rahaa, noin niin kuin opiskelijaksi. Mitä mies tekee? Hän ei anna minun maksaa edes kauppareissua silloin tällöin. Sanoo vain, että ei käy - sinähän olet köyhä opiskelija.
Tasan ei käy nallekarkit. Mieheni onkin todella epäitsekäs. Ihan näin epäitsekäs ei kyllä tarvitsisi olla. Täytyy varmaan väkisin maksaa jotain, silleen salaa suorastaan.
Eipä silti. Minä tekisin aivan saman hänellekin, jos tilanne olisi toisinpäin.
30 neliön yksiön käypä vuokra (ilman sähköä ja vettä) on nykyään neljänsadan kieppeillä (Helsingissä paljon enemmän). Myös 20 neliöstä saa maksaa suunnilleen saman verran. Kolmellasadalla ei saa kuin soluhuoneen enintään.
Nykyään on aika paljon näitä rahariitoja, ja koko ajan enemmän. En oikestaan ymmärrä, miksi tämmöinen pari edes asuu yhdessä, ellei suhde ole tosi pitkä ja he jo noin 30-vuotiaita tai yli. Ensinnäkään opiskelijalla ei ole varaa noin kalliiseen asuntoon ja sitten aina kevyemmissä suhteissa riidellään rahasta. Perhehän tuo ei siis ole. Ap voisi tässäkin asua edullisemmassa soluasunnossa ja he voisivat seurustella. Mies voisi maksaa tuloistaan ihan oikeasti omaa asuntoa, mihin hänellä olisi varaa ja säästää mihin säästää.
Ihmiset kuitenkin riitelee sittenkin kun ollaan pitkään oltu yhdessä ja toinen jää työttömäksi. Mitä se semmoinen on? Pummia ei pidä ottaa, jotain laiskaa juoppoa elättää siihen sohvalle löhöämään, kyllä parisuhteessa pitää tehdä. Mutta kotona oleva voi sitten ottaa keikkahommia vastaan, hoitaa kodin riippumatta sukupuolesta, mennä kursseille, niistäkin saa aina sen 9 euroa päivä ja siis on paljon mitä voi tehdä. Sitten loppu aina sovitaan. Perheessä pitäisi olla kulutili, minne maksetaan prosentuaalisesti tuloista yhteistä rahaa vaikka 60% tuloista, ja sieltä maksetaan kaikki yhteiset. Sähköt, vuokrat/lainat, puhelimet ja netti, jne. tarpeellinen. Ja asiat pitää sopia ENNEN yhteen muuttoa ja oikeasti katsoa mikä on järkevintä. Sitten sillä 40% voi ostaa herkkunsa tai maksaa harrastuksensa ja säästää mihin lystää.
Mutta lapset muuttaa yhteen, eikä osata huomioida toista, ajatella muuta kuin omaa napaa. Lapset säätää avoliitoissaan eli muka-liitoissaan ja kitisee erillisyydestä ja pysyttelee niin hirveällä vainoharhalla erillään, vaikka yhteen piti muuttaa ja tehdä liitto. Eikö voi seurustella ja olla realistinen? Katsoa kenet siihen ottaa, sen näkee kyllä: onko kumppani itsenäinen, hoitaako kotinsa, miten kohtelee kumppaniaan, ystäviään ja kuinka usein juo. Mihin tuhlaa rahansa, mistä keskustelee, kuinka suhtautuu jakamiseen. Olkaa nyt hemmetin pöntöt realistisia!!! Yksi sitten itkee, kun nyt asutaan yhdessä ja on vauva, ja mies vaan juo. Ja semmoinen se mies on aina ollut: ei pidä olla tyhmä ja muuttaa yhteen ja tehdä lapsia vastuuttoman kanssa. Jos naida haluaa, voi asua erillään, käyttää kondomia ja syödä pillereitä.
Yksi itkee, kun vaimo viekin kaikki rahat, vaikka aina se oli itsekäs lelliprinsessä, joka arvotti kaiken rahassa ja sen näki jo pinnasta. No, mikä siinä sitten yllättää?
Yksi muuttaa yhteen suoraan lapsuuden kodista: paljonko se sitten on sitä itsenäisyyttä opetellut? Eli mallin voi katsoa suoraan kotoota.
Ja sitä rataa. Onko ihmiset hieman yksinkertaisia näissä asioissa? Ja kyllä, joskus jäädään työttömiksi, joskus pitää mennä opiskelemaan uusi ammatti, ihmiset voi toteuttaa itseään ja joskus se vaatii suunnittelua ja työtä.
Mutta aina tätä samaa. Ja riitaa rahasta.
Minulla on parempia ystäviä ja meillä jaetaan, autetaan, jopa rahallisesti enemmän, ystävät ovat enemmän perhettä kuin näiden suhteiden "rakastavaiset". Aika surullista.
En tiedä mitä ap:n pitäisi tehdä, ehkä muuttaa omaan opiskelija-asuntoon ja etsiä aikuinen mies, mutta toisaalta... Sellaisia kuin "aikuiset" ei taida enää olla olemassakaan.
Plussaa!
Jos mies kustantaa sähköt, netin, ruuat ja ynnämuut, niin mielestäni tuo 250e on reilua. Ei se mielestäni ole oikein että tuo henkilö saisi elää täysin poikaystävänsä siivellä.
Miksi edes miestä haukutaan täällä itsekkääksi? Ymmärrän kyllä jos haluaisi sinulta ottaa sen 400e ja sen päälle joutuisit vielä maksamaan sähköstä ja ruuasta, mutta että sun ruoka vuokra olisi 250e kuussa niin eipä hirveän pahalta kuulosta. Enemmänhän sinä siitä hyödyt, kuin miehesi.
Mielestäni se olisi itsekästä että sinun kuuluisi elää ilmaiseksi ja sinä voisit tehdä sillä opintorahalla mitä sinä haluat. Ja jos sinulla ei raha riitä, niin tee niinkuin monet opiskelijat tekee = Hanki osa-aika työ.
Siis minunkin mielestä tuo 250e kuussa on ihan ok. Itse ehdotin myös niin että verrataan tulojamme ja maksetaan niiden mukaan KAIKKI kulut (vuokra, sähkö, ruuat jne). Poikaystävä tienaa n. 5,4 kertaa enemmän kuin minä, eli hän olisi myös maksanut 5,4 kertaa enemmän. Tämä olisi tarkoittanut mm. sitä että minun vuokraosuuteni olisi ollut n. 150e plus osuudet ruuista, pesuaineista ja muista tykötarpeista. Miehelle ei käynyt tämä, hän ei voinut ymmärtää että miksi opiskelijalle ylipäätään pitäisi jäädä rahaa käyttöön.. kunhan bussikortin ja kouluruuat saa maksettua niin hyvä on, ilmeisesti. Vaatteita mm. ei opiskelijan kuulukkaan pystyä ostamaan opintotuella. No, nyt ollaan asiasta riidelty ja ääni kellossa muuttunut. Suostuu kuulemma mihin vain koska ei jaksa riidellä. Tämä on kuitenkin ehkä vähän huono peruste, sillä on sanomattakin selvää että riitaa tulee vielä myöhemmin kun asia häntä varmasti kaivertaa. Hänen ajatusmaailma lienee "minä raadan työtä rahojeni eteen, sinä vain opiskelet joten et ansaitse käyttörahaa". Tämä ketju on avannut silmäni ja mietin oikeasti kuinka itsekäs poikaystäväni onkaan. Hän ajattelee omaa etuaan ja pitää tiukasti kiinni käsitteestä "MINUN rahat". Hän ajattelee varmaan vieläkin sisimmässään, että puolet ja puolet olisi kaikkein reiluin ratkasu. Kuulemma hänen ystävätkin, joiden puolisot opiskelee, noudattaa tätä 50-50 jakoa. Minun mielestä parisuhteessa ei toista osapuolta voi jättää huomattavasti huonompaan taloudelliseen asemaan. Yhdessä tässä eletään ja ollaan. Kohtuuton ajatus edes, että maksaisin vuokraa melkein koko opintotuen ja kituuttaisin, kun toisella on rahaa tilillä tyhjänpanttina.
Ja mitäköhän siitäkin tulee, kun asunnonoston aika tulee. Poikaystävä on joskus mulle sanonut, että maksaisin hänelle siitä vuokraa jos hänen omistusasunnossa asuisin. "Maksaisithan sä jokatapauksessa vuokraa jollekkin, niin mieluiten tietenkin omalle poikaystävällesi". Oma näkemykseni taas on, että maksaisin yhtiövastikkeesta osan, mutta en mä opintotuellani ala kenenkään velkoja rahoittamaan. Ero jos tulee niin mulle ei jäisi asunnosta mitään, jota kuitenkin olisin maksanut. Huh.
Mielenkiintoista:
Miksi omistusasunnon omistaja aina joutuisi kustantamaan puolisonsa asumista?
Näille nillitäjille käy vaan vuokraasunto, jossa kulut ovat selvästi nähtävissä.
Omistus asunto muodostaa huomattavia pääomakustannuksia, minunkin yksi 47 neliön asunto kuluttaa laskennalista 1700€ kk. tuonlisäksi vastike 250€ kk
Tämä merkitsee 2000€ kk, joten asunto kannattaa myydä ja mennä vuokralle ja maksaa noin 1000€ vuokraa. Jolloin pääoma jää itselle tuottamaan.
Edellä olevalla kokonaan omalla (lainattomalla) asunnolla voisi olla vaikea perustella kumppanille, että kokonaan vastikkeen maksaminen olisi rehtiä.
Se että rahaa ei kulje kädenkautta, ei merkitse ettei olisi kuluja asunnosta.
Raha tuottaa kuitenkin jossakin, kenen käytössä se on. Semmosta se on.
Ilmeisesti mies ei ole palkkojaan tililleen tyhjänpantiksi kerännyt siksi, että joku auervaaratar rahoittaisi opiskelunsa niiden turvin ja säästäisi opintotukensa.
Siis mitä, eihän me tiedetä kuinka vakavalla pohjalla teidän suhde on? kuinka kauan olette seurustelleet? jne...
Ihmeellisiä kommentteja taasen, jos olisi sukupuoliroolit toistepäin, olisi toinen ääni kellossa....
Entäpä jos on joku hyväksikäyttäjä,, seurustelee rikaan miehen kanssa että joku elättelee ja kantaa opisekuajan läpi,, kun saa hyvän työpaikan ,, lähtee lätkimään samantien..
En todellakaan tarkoita että aloittaja olisi vastaavanlainen.
Minusta on omituinen ajattelutapa, että suhteessa pitäisi maksaa kaikki omien tulojen mukaan. Eihän se miehesi "vika" ole, että sinä opiskelet ja sinulla on pienet tulot. Puoliksi maksaminen on reilua, koska se on tasapuolista.
Juuri näin. Ihme pummeja täynnä koko palsta.
Joo ja naisen vika ei ole jos mies syö enemmän kuin nainen, tämä on niin loputon suo, että kuka jaksaa kuluttaa aikaansa ja energiaa TÄLLAISEEN. Ja lapset on heitteillä ja koti rempallaan, kun vanhemmat kinaa rahasta. Olette raha-addikteja, raha pyörittää teidän elämää, niinkö päin se teidän mielestänne pitää mennä??
Avioliitossakin varallisuus on henkilökohtaista - miksi 'tyttöystävä' olisi oikeutettu elämään toisen kustannuksella ja säästämään omat tulonsa? Nyt tasa-arvon ja kaupunkiasumisen aikaan, kun ei enää ole naisten töitä, ei tilipussin kiikuttaminen kotirouvalle ole tätä päivää.
Olen rahatalouden asiantuntija ja tuon esiin kantani, jonka olen saanut kokemuksen kautta, kuunneltuani monia , monia ihmisiä.
Epäsuhtaiset tulot ovat asia, josta riidellään paljon, erotaan paljon.
On väärin ajatella, että tulot ja kaikki muukin on yhteistä.
Avioliitoissa sanoisin, että jokaisen kannattaa tehdä avioehto, sillä niin suurta on tämän päivän erotilastot, avioliitto ei saa olla mikään rahastuskeino. Kuten ei avoliittokaan.
Joa aiotte hyvin epäsuhtaisin tuloin asumaan yhdessä, on jo kaiken järjen mukaan sen isotuloisemman ymmärrettävä, että pienistä opintorahoista ei makseta samassa suhteessa kuluja. Joten kulut pitää silloin suhdeuttaa orosentuaalisti, jos tämä ei käy, on aika hulluutta lähteä tuohon suhteeseen.
Opiskelija yleensä valmistuu aikanaan ja sitten voi ottaa vastuuta lisää kuluista, tosin meidän kakkien tulisi muistaa aina, että se naisen palkka on vain noin 82 prosenttia miehen tulosta samassakin tehtävässä, sekin pitää tasoittaa.
Tiedän hyvin monenlaisia jäejestelyjä, mutta selkein on perustaa yhteinen tili kodin menoja ja laskuja varten ja siihen kumpikin laittaa sovitun määrän joka kuukausi heit kuukauden alussa. Tämä tili täytyy olla molempien nähtävissä, verkkopankissa se käy hyvin ja mahdollisesti ruokaostoksia varten molemmille jonkinlainen kortti.
Tili kertoo sen, käytetäänkö varat kummankin osapuolen osalta oikein. Näin paljon sitäkin, että toinen otti varoja tältä tililtä omaan käyttöönsä, no sehän kertoo että tähän suhteeseen ei ole aihetta jäädä, sillä rahariita kyllä sen rikkoo ja kun seuraa tiliä jatkuavasti, pystyy puuttumaan asiaan heti, lopettaa rahan laittamisen tilille jos rikkeitä näkyy.
Omat tilit omiin pieniin ostoksiin pitää olla, on kauheinta jos aikuinen ihminen joutuu ruikuttamaan rahaa toiselta jatkuvasti.
Toinen asia, jonka toisin näkyville on tuntea kumppaninsa raha-asiat senverran, että tietää, onko hänellä velkaa ja kuinkakin paljon, sillä saatatkin tavallaan joutua toisen velkojen maksajaksi, jos esimerkiski toinen jättää maksuja maksamatta ja on tälle yhteielle tilille varoja maksanut, saattaa velkoja pyytää palautusta.
On paljon asioita, joita pitäisi ymmärtää ajatella sen suuren rakkauden huumassa, sillä olen sataprosenttisen varma, että liitto kaatuu kun voudinmaksuja alkaa tulemaan ja toinen joutuu vastaamaan yksin kaikesta.
Senvuoksi olisi aina seurusteltava hyvin kauana, ei yhteen asumaan, jotta ehtii sen ensihuuman jälkeen saada sitä järkeään hieman takaisin ja pystyy näkemään tosiasioita ja selvittämään toisen arkiset tavat, sillä niiden kanssahan sitä sitten eletään, jos näyttää että ei suju on helpompi tehdä se ero, kun ei olla samassa huushollissa luskoita jakamassa.
Ihan jos oikeasti ajatellaan, jokainen rakastunut ihminen pitäisi laittaa ainakin pariksi vuodeksi holhouksen alle, jotta pahempia mokia ei ehtisi sattua.
Ja jotain muutakin kyllä pitäisi sulkea, eli ei lapsia tuon hulluuden aikana, jotta ymmärtää, voiko elämä jatkua lainkaan, kun mennään siihen tavalliseen arkeen.